Vastuullisesti kaukomatkalle

Suomalaiselle vastuullisin kaukomatka on tekemätön kaukomatka. Postaukseni otsikko on meille taviksille utopiaa, sillä ainoat ekologiset tavat matkustaa Suomesta Thaimaahan ovat juna ja laiva. Kenelläpä meistä olisi aikaa sellaiseen, vaikka varmaan moni haluaisi tehdä reissunsa mahdollisimman ekosti. Kaipuu aurinkoon on Suomen pitkän pimeyden aikana monella kova ja ymmärtäähän sen, ettei aurinkomatkoista helpolla luovuta. Etenkin pikkulasten kanssa loma on helpointa toteuttaa auringossa ja lämmössä, kun ei tarvitse olla koko ajan pukemassa ja riisumassa.

Perheemme vietti tammi-helmikuussa kolmen viikon loman Thaimaassa, Krabin seudulla. Viime kesä oli raskauksineen, kaksine muuttoineen ja vesivahinkoineen sen verran hevi kokemus, että halusimme ottaa kesää takaisin lomamatkan muodossa. Tiedän hyvin, kuinka epäekologista lentäminen on, ja vaikka tämä nyt kuulostaa selittelyltä, jouduttiin minua puhumaan reissuun useampi kuukausi. Lopulta tajusin, että perheessä ei voida mennä yhden pään mukaan ja että tässä kaipaavat nyt lomaa muutkin kuin minä. (Minulle olisi loppusyksystä riittänyt lomaksi edes yksi kokonaan nukuttu yö ihan missä vaan. Vaikka naapuritalossa.) Epäilin, että pikkuvauva-arjessa on ihan sama, missä päin maapalloa sitä lykkii vaunuja univajeisena, mutta myönnettäköön, että vaikka jouduin heräilemään monesti yössä tropiikissakin, teki loma tosi hyvää ja paransi perheen sisäistä meininkiä. Uusi vauva kun voi olla aika rankka juttu etenkin esikoiselle. Olemme päässeet aika helpolla, mutta tajusin matkalla, että tyttö on kaivannut tosi paljon minun seuraani. Nyt siihen oli mahdollisuus, kun molemmat aikuiset olivat koko ajan vapaalla.

Lentämisen hiilidioksidipäästöjä ei pääse pakoon millään, toki voi ainakin kompensoida — vaikka Maan ystävien kautta. Jos/kun kuitenkin päättää tehdä kaukomatkan, kannattaa kulutusvalintoihinsa kiinnittää huomiota matkakohteessa. Tässä vinkkejä mahdollisimman vastuulliseen kaukomatkailuun.

Heidi Kalmari neuvoo Vastuullisen matkailijan käsikirjassa näin. (Kalmarin neuvot kapitaaleilla).

MATKUSTA HARVEMMIN. Viikonlopun pikapyrähdykset kannattaa lopettaa ja reissata harvemmin. Määränpäässä kannattaa olla pidempään kuin pari päivää.

Veikkaan, että aika moni saattaa tulla tuottaneeksi yhtä kaukomatkaa isomman hiilijalanjäljen monilla Euroopan sisäisillä viikonloppureissuilla, kun päästöt laskee yhteen. Meidän Thaimaan matka toteutettiin niin, että olimme kohteessa niin kauan kuin miehen töiden puolesta oli mahdollista. Kolme viikkoa.

ÄLÄ LENNÄ, ELLEI OLE PAKKO. Suomesta pääsee toki junalla esimerkiksi Thaimaaseen, mutta kukapa tavallinen, työssäkäyvä voisi laittaa reissuun niin paljon aikaa?

LENNÄ SUORAAN KOHTEESEEN. Suora lento on ekonäkökulmasta katsoen aina paras. Pienten lasten kanssa matkustaminen on muutenkin niin kuumottavaa, että en itse edes suostuisi vaihtamaan konetta. Lensimme Helsingistä suoraan Krabille, jossa hyppäsimme ensin taksiin, sitten isoon, saarten ja mantereen väliseen yhteysalukseen, josta vaihdoimme avomerellä pitkähäntäveneeseen, joka kuljetti meidät Koh Jumin saarelle.

TUE PAIKALLISTA YRITTÄJYYTTÄ. Ihan minne vain matkustaakin, voi aina valita, minkälaista toimintaa rahoillaan tukee. Tämä pätee paitsi resortin valintaan, myös päiväretkien järjestäjiin, kauppoihin ja palveluihin.

Me valitsimme kohteemme tosi tarkkaan: Sam kahlasi resortteja läpi varmaan 5-6 viikon ajan ja konsultoimme myös Thaimaassa parhaillaan kiertäviä ystäviämme, joiden vinkit lopulta veivät meidät Koh Jumille. Olimme lähes koko ajan Freedom-resortissa, joka on paikallisten omistama. Omistajat itse ovat resortissa töissä ja sen todellakin huomaa palvelussa, ruoan laadussa, ympäristön huomioonottamisessa jne. Thaimaassa jätehuolto on aika fiasko: useiden resorttien läheisyydessä havaitsee epämääräisiä kaatiksia, jonne selvästi kärrätään resortin roskat. Freedomissa roskia poltetaan ahkerasti ja vaikka savut välillä ärsyttivät aika lailla, on parempi, että kaikki ei jää lojumaan maastoon.

Koh Jum on monella tapaa aika alkeellisessa kondiksessa ja ostamalla paikallisista kaupoista (joita on vain muutama), tietää rahojen todennäköisesti menevän kaupan pitäjälle, eikä ketjulle. Samaa ei voi sanoa isoissa turistihelveteissä. Meille oli siis tärkeää, että tuemme paikallista toimintaa mahdollisimman kestävästi.

UNOHDA ISOT UIMA-ALTAAT. No Thaimaassa uima-allas on ihan älytön idea, kun rantaresortti on niin helppo vaihtoehto ja valikoimaa piisaa. Kalmari toteaa kirjassaan lisäksi, että ei pidä valita hotellia, joka on varannut itselleen oman ranta-alueen. Se on aina pois paikallisilta.

Olimme matkamme alussa pari yötä resortissa, jossa oli uima-allas (Koh Jum Resort, kuvassa), mutta ihan turhaahan se oli, kun vieressä oli upea hiekkaranta. Uima-altaille sitäpaitsi kertyy mun mielestä aina ne hienostelijat, seikkailijat on rannalla. 😉

HYÖDYNNÄ HILJAISET AJAT. Paitsi että sesongin ulkopuolella matkustaessa saa usein matkansa halvemmalla, tasaa se myös ympäristön kuormitusta ja paikallisten matkailutuloja, neuvoo Kalmari. Me löysimme juuri joulusesongin loputuua tavallista huokeammat lennot suoraan Krabille.

Muutama muu, itse havaittu pointti vielä Kalmarin listan jatkoksi:

UNOHDA LÄMMIN VESI. Meillä oli valtaosan reissusta resortti, jossa hanasta ei tullut lämmintä vettä, mutta eipä se Thaimaan helleolosuhteissa haittaa.  Tätä en kuitenkaan ennen reissua hoksannut ja ajattelin, että tietenkin vauvaa ja 4-vuotiasta täytyy pestä lämpimällä vedellä! Suomessa kun on tottunut siihen, että hanan kylmä vesi on aivan jäätävää. Paikan päällä kuitenkin tajuaa, että a) on niin kuuma, että hanaveden ei tarvitse olla sitä ja b) hanan kylmä vesi ei ole jääkylmää. Lasten kanssa pärjää siis tosi hyvin vähän alkeellisemmissakin bungaloweissa, joissa ei ole lämminvesimahdollisuutta.

OTA MUKAAN OMAT RANTAPYYHKEET. Näin kun toimit, niin ei tarvitse ottaa rannalle resortin pyyhkeitä ja pesettää niitä alvariinsa. On ekologista koittaa minimoida resortissa kulutettu vesi.

Meidän reissun käytetyimpiä tarpeistoja olivat paitsi uikkarit ja aurinkorasva, myös ostamani isot rantapyyhkeet (kuvassa Hectorin alla). The Organic Companyn tuotteista bloggaan vielä erikseen, ettei tämä postaus lähde rönsyilemään liikaa.

Kompaktiin pakkaamiseen tottunut mieheni epäili kahden ison pyyhkeen tarpeellisuutta, ne kun veivät rinkassa aika paljon tilaa, mutta huomasimme pian, että pyyhkeet olivat ihan korvaamattomat. Etenkin vauvan kanssa oli pakko olla koko ajan tarkkana, ettei tyyppi ole yltä päältä hiekassa, nenä, silmät ja suu täynnä kiviä. Ja kun merenkäynti yllätti pitkähäntäveneessä, kiedoin lapset juuri näihin jättipyyhkeisiin, joiden pinta jotenkin jännästi parkkiintui käytön myötä ja melkein hylki vettä.

Matka oli ikimuistoinen ja todisti, että puolivuotiaan ja 4-vuotiaan kanssa voi hyvin tehdä kaukomatkan, kunhan järjestää asiat niin, että resortit on katsottu ainakin ekoiksi öiksi valmiiksi ja että mukana on vararuokaa. Nälkäiset lapset ovat ihan yhtä kamalia kuin väsyneetkin. Kun saavat ruokaa ja unta aina tarpeen mukaan, on kaikilla kivempi loma.

Teen vielä useamman postauksen aiheeseen liittyen, sillä etenkin 4-vuotiaan ja vauvan tarpeistot — se mikä todella on tärkeintä — vähän yllätti. Palaan siis aiheeseen.

Nyt vaan pidetään peukkuja, että koneet saadaan pian ilmaan aurinkovoimalla. Sitten mua ei reissaajana pidättele enää mikään!