Kemikaaleilta haiseva energiansäästölamppu

Olen jonkin aikaa ihmetellyt, miksi keittiössä ja lastenhuoneessa haisee tietyssä kohtaa aivan karsealle. Todella vahva kemikaalien käry, niin kuin jossain Biltemassa konsanaan. Hiljattain tajusin, että  haju ilmenee molemmissa huoneissa kattovalaisimen alla ja syytinkin aluksi juuri valaisimia: keittiössä roikkuu vanha, entinen Kisahallin nyrkkeilykehän yläpuolella palvellut metallinen kattovalaisin ja lastenhuoneessakin oli metallinen kupu, edellisestä kodistamme löytynyt, mikä lie random yksilö. Syytin niitä hajusta. Lastenhuoneen valaisimen vaihdoin jo paperivarjostimeen vain havaitakseni, ettei vika olekaan siinä, vaan itse lampussa. Keittiössä sama juttu ja molemmissa huoneissa on samanlaiset energiansäästölamput. Ne saattavat kärytä elämänsä loppumetreillä, mutta nämä lamput ovat aika uudet.

Haju on aivan kamala, niin myrkyllinen kuin nyt kulutustavarassa olla voi. Döfis tosin tuntuu vain lamppujen välittömässä läheisyydessä, mutta sen verran kuitenkin, että esimerkiksi keittiössä pidin hajulähteen hoksattuani mielummin kattovaloa sammutettuna, muitakin valolähteitä kun on.

Vaihdoimme Islan huoneessa käryävän tilalle toisen lampun ja haju loppui heti.

Energiansäästölamput ehkä ratkaisevat yhden ongelman, mutta tuovat monta lisää. Vuonna 2009 muistan lukeneeni, kuinka lamppujen fluoresentin valon väitettiin aiheuttavan pahoja oireita lupustaudista kärsiville ja että migreenipotilaat saivat myös oireita. Uusisuomi kirjoitti tuolloin epilepsiakohtausten määrän mahdollisesta kasvamisesta. Tutkija Mikko Ahonen kertoi vuonna 2011 Kainuun Sanomissa, että ”halvat energiansäästölamput tuottavat lisäksi paljon vaarallista UV-säteilyä, koska lampuissa ei ole suodattimia tai suojaavia kaksoiskuoria. Lisäksi lamput ovat aiheuttaneet ihmisille päänsärkyä ja väsymystä sähkömagneettisista pulsseista johtuen” (Lähde Iltalehti, Kainuun Sanomien juttu ei ole enää ilm. verkossa, koska en löytänyt).

Natural Society.com kertoi viime vuonna saksalaistutkimuksesta:

”A German Study that found that compact fluorescent lights emit cancer-causing chemicals such as phenol, naphthalene, and styrene when switched on. Inspired by these findings, researchers at Stony Brook University in New York have released a study on the effects that UV radiation from CFL bulbs can have on human skin cells.”

The Telegraph kertoi samasta tutkimuksesta:

”Peter Braun, who carried out the tests at the Berlin’s Alab Laboratory, said: “For such carcinogenic substances it is important they are kept as far away as possible from the human environment.”

Aika ahdistava kommentti siihen nähden, että nämä lamput ovat osa meidän kaikkien jokapäiväistä arkea.

Energiansäästölampussa pillee lisäksi ihosyöpäriski, mikäli lampun pinnoite on viallinen:  ”jos lampun pinnoite on rikki ja olet 30 senttimetrin päästä lampusta, ihosyöpäriski kasvaa samaa vauhtia kuin auringonvalossa ilman aurinkorasvaa” kertoo terve.fi siteeraten MedicalXPress-saittia.

Aikamoista. Palaan näihin tarkemmin postauksen toisessa osassa, kun olen selvillä, mistä lamppujemme käry johtuu.

Jos puolestaan miettii kierrätysnäkökulmaa, on sekin kinkkinen, energialamput kun ovat ongelmajätettä. Lampuissa on elohopeaa, eikä lamppuja saakaan heivata taloyhtiön katoksen kierrätyspisteeseen, vaan ne tulee toimittaa kauppaan, vaarallisten jätteiden keräyspisteisiin tai SER-keräyspisteeseen. Tämän kaikki varmaan tietävät, mutta kiinnostavaa olisi tietää, kuinka moni energiansäästölamppu teknisine sisuksineen ja elohopeineen silti päätyy väärään paikkaan.

Haluan selvittää tätä käryn ja ko lamppujen kemikaalisisältöä tarkemmin, mutta kertokaahan te: oletteko huomanneet vastaavaa hajua energiansäästölamppujen lähellä?

Psst… Infoa energiansäästölamppujen elohopeapitoisuuksista löytyy Tukesin sivuilta.