Kivikauden ruokaa modernilla otteella
Jos olet seurannut blogiani alusta asti, muistat ehkä minun maininneen kirjan Kivikautta kiloille? Tämä Heljä Suuronen-Geibin teos puhuijo yli 10 vuotta takaperin nyt niin trendikkäästä paleoruoasta, kirja teki minuun ison vaikutuksen ja käynnisti ruokavalioremonttini. Tajusin tuolloin ekaa kertaa, että viljat ja maitotuotteet eivät ehkä olekaan ruokavalion osana niin tarpeellisia kuin olin kuvitellut.
Kutsuin blogini alkuaikoina ruokavaliomuutostani fiksuiluksi, kun en oikein tiennyt, miten määrittelen maidottoman, lähes viljattoman, sokerittoman ja hiivattoman dieettini, jolle lääkärini minut laittoi. Enkä oikein osaa nimetä dieettiäni vieläkään. Se kun ei ole gluteeniton, täysin maidoton tai viljaton, vegaaninen jne. Sittemmin olen oppinut termin fleksari, se kuvannee ruokavaliotani parhaiten.
Kivikauden ruokavalion puolesta puhuu moni asia ja paleoruoka ajatuksena kiehtoo minua kovasti. Perimämme on muuttunut viimeisen 40 000 vuoden aikanaalle prosentin verran. Ruoansulatuselimistömme on kuin kivikauden ihmisen, vaikka ruokavaliomme on kaukana siitä. Minusta on aivan järkeenkäypää, että elintasosairaudet yleistyvät ja ihmiset ovat alituiseen sairaita ja jo lapset kärsivät liikalihavuudesta — moni meistä syö väärin tai painottaa ruokavaliossaan vääriä pääraaka-aineita. Surullista on erityisesti se, että lapset kärsivät aikuisten tietämättömyydestä/laiskuudesta. En mene paleoruokavalioon tässä sen syvemmin, mutta lukaise juttuni, jonka kirjoitin Helsingin Sanomiin kesällä 2012, siitä selviävät paleon perusteet.
Itse syön kala-kasvispainotteisesti. Viime vuonna, treenatessani viisi kertaa viikossa, kasvatin lihan määrää ruokavaliossani. Nyt olen takaisin itselleni luonnollisemmassa rytmissä: syön lihaa ehkä kerran, kaksi viikossa. Voisin syödä harvemminkin. Kalaa syön useammin. Maitotuotteita en käytä Ehrmannin maitorahkaa lukuunottamatta (en saa siitä vatsanväänteitä) ja leipänä nautin vain 100% ruisleipää, kerran, pari viikossa. Hiivasta ja vehnästä pidättäydyn lähes kokonaan, satunnaisia herkutteluhetkiä lukuunottamatta. Itselleni paleoruokavalio ei siis tuottaisi ongelmaa, olen oikeastaan syönyt lähes paleosti monta vuotta, minulle kun eivät soijatuotteetkaan oikein uppoa (niitä ei paleoruokavaliossa käytetä).
Kivikauden ruokavaliossa suurin haaste monelle saattaa olla se, että viljat ja etenkin leipä on pannassa. Leivästä luopuminen kuitenkin tekisi monelle hyvää, sillä silloin tulee lähes automaattisesti lisättyä kasvisten syömistä — ellei sitten ala mättää tilalle jotain jogurttijuomia ja vastaavia. Nekin ovat tosin paleovaliossa pannassa — tai siis sokeri on, joten kaikelle sokerilla makeutetulle saa sanoa luolamiesruokavaliossa heipat.
Maitokaan ei kuulu paleovalioon, mutta tanskalainen menestyskirjailija ja -kokki Thomas Rode Andersen on toista mieltä ja ehkä juuri siksi hänen kirjansa Paleokeittokirja on myynyt Tanskassa yli 80 000 kappaletta. Andersenin malli kivikauden ruokavaliosta on moderni, koska rasvaiset ja mahdollisimman vähän käsitellyt maitotuotteet ovat ruokavaliossaan sallittujen listalla.
Luin kirjan läpi vastikään ja pakko sanoa, että Andersenin kirjan alkusanat tekivät vaikutuksen. Taas kerran kirja on omakohtaisen elämänmuutoksen myötä syntynyt teos, jonka viestissä juuri siksi on tehoa: komea mies on itse todiste siitä, että lösähtänyt nelikymppinen voi saada itselleen miesmallin kropan ja uutta puhtia elämään muuttamalla ruokavaliotaan ja aloittamalla liikunnan harrastamisen (mies on hurahtanut myös CrossFitiin).
Kirjassa on ihanan helppoja reseptejä! Resepteissä on perusraaka-aineita ja itse bongasin heti muutamia kiinnostavia makupareja. Monissa resepteissä on lihaa, mutta jokaisen lihareseptin kyljessä on aina kasvislisukkeenkin resepti, joten vähintään puolet kirjasta on mainion kuuloisia kasvisruokia. Ja kirjan jauhottoman pähkinäleivän — sitä valmistan heti kun uunimme on korjattu…
Pyysin Atenalta yhden kirjan arvontaan, haluan pitkästä aikaa lahjoa yhtä teistä. Voit siis saada tämän kiinnostavan opuksen itsellesi, jos keittiösi kaipaa uusia ideoita. Osallistua voit erittäin helposti, huudat vaan kommenttiosiossa HEP 17.9. mennessä. 😀