Vauvan ja äidin osteopaattinen hoito synnytyksen jälkeen

Olet ehkä huomannut saitin oikean laidan yhteistyö-bannerin? Mommy & Me* on klinikka, jonka kanssa blogini tekee vuoden verran yhteistyötä. Tätä ennen osteopatia oli itselleni melko vieras asia, mutta keväällä valmistautuessani synnytykseen aloin törmätä osteopatiaan siellä täällä. Opin, että esimerkiksi Ranskassa ja Belgiassa on yleistä, että vauvoille tehdään osteopaattinen hoito heti syntymän jälkeen. Hoidon avulla vauvan oloa helpotetaan erilaisten synnytyksessä aiheutuneiden kiputilojen ja vastaavien osalta.

Selvitin asioita ja havaitsin, että Suomessakin voi saada osteopatiasta apua synnytyksen jälkeen (ja toki jo ennen). Samoihin aikoihin Mommy & Me lähestyi Suomen Blogimediaa yhteistyön osalta ja pian tapasinkin lastenlääkäri Hanna Roihan, jonka kanssa meillä synkkasi heti mainiosti. Kerroin lääkärille esikoiseni koliikista ja kyselin, voisiko osteopatialla auttaa tätä uutta vauvaa, mikäli koliikki vaivaisi häntäkin? Roiha kertoi, että Islan koliikki on saattanut olla pitkän ponnistusvaiheen myötä aiheutunutta päänsärkyä, jonka myötä vauva on itkenyt paljon ja haukkonut ilmaa, näin saaden aikaan myös vatsakivun itselleen. Tämän kun olisin tiennyt neljä vuotta sitten! Neuvolassa kehoitettiin ostamaan apteekista Cuplatonta jne. Ei juu tehonnut sitten alkuunkaan. Kärvistelimme skidin ekat elinkuukaudet koliikin kanssa, ihan helvettiähän se oli. Kuunnella pienen ihmisen tuskaa joka ilta, monen tunnin ajan. Siinä olisi ollut ihan kiva saada tietoa vaihtoehdoista. Taas kerran länsimainen lääketiede koittaa lääkitä potilasta korjaamatta oireen aiheuttajaa pois päiväjärjestyksestä. Turhauttavaa.

No mutta nyt olen viisaampi!

Mikäli pojalleni alkaa ilmetä mitään koliikkiin verrattavaa, testaamme Hannan kanssa osteopatiaa hoitomuotona. Toistaiseksi hän ei onneksi ole antanut syytä epäillä koliikkia, mutta yleensähän se puhkeaakin 2-3 viikon iässä, eli on tässä vielä mahkuja siihenkin. Pitäkää sormet ristissä, että säästyisimme toiselta koliikkilapselta…

Lääkäri Roiha tuli vastikään kotiimme tekemään osteopaattisen hoidon sekä minulle että pojalle (on nyt 2 viikkoa vanha). Mukanaan kulki kätsy pöytä, jonka Hanna pystytti olohuoneeseen. Eka hoidettiin poika, sitten mut.

Olohuone muuttui vastaanotoksi

Hanna käsitteli vauvan raajat, lantion, selkärangan, pään alueen jne. Käytännössä osteopatia on käsillä tunnustelua ja kevyin liikkein hoitamista (lue aikaisempi postaukseni aiheesta). Jostain syystä vauva on ollut vähän levoton ja Hanna pani merkille, että poika pitää päätään käännettynä mielummin oikealle. En ole itse tätä hoksannut, mutta kun hän kysyi asiasta ja aloin miettiä, ja tosiaan: hoitopöydällä soiva lelunsa on oikealla, koska vauva katsoo sinne puolelle mielummin kuin vasemmalle, samaten leikkimaton lelut. Sylissä pää on aina oikealle, kysyin Samiltakin varmistuakseni, ja hän oli pannut merkille saman. Hanna totesi, että syy saattaa olla niskakivussa: kallonpohjan ja ylimmän niskanikaman välinen nivel oli jumissa ja aiheutti jännitteitä ja siksi poika oli levotonkin.

Hanna otti hellästi kiinni vauvasta ja teki käsillään jotakin, ja vauvan itku loppui siihen ja vauva rentoutui! Aika jännittävää.

Hanna kuunteli myös pojan keuhkot ja sydämen ja niskakivun lisäksi oli vain lievää häiriötä vasemman puoleisesta lantion ja pallean alueella. Hanna teki lisäksi myös lääkärin tarkastuksen ja mm. kuunteli keuhkot ja sydämen, tutki aukileen ja pulssit jne. Poika on kaiken kaikkiaan hyvässä kunnossa — niin kuin myös minä. Täytyy sanoa, että kyllä minä olenkin tehnyt kaikkeni pitääkseni itseni kondiksessa: kuntoillut melkein raskauden loppumetreille asti, syömällä fiksusti, lepäämällä tarpeeksi (vaikka kesän aikana onkin ollut pari muuttoa), rasvaamalla kroppaa (ei tullut raskausarpia), hengitysharjoituksia opettelemalla, välttelemällä turhia kosmetiikkakemikaaleja jne. Kaiken kaikkiaan olen koittanut kuormittaa itseäni ja kehoani mahdollisimman vähän, tosin liikunta on hyvää rasitusta ja sitä olen tehnyt niin paljon kuin on hyvältä tuntunut.

Hanna totesi, että elimistöni on toipunut tosi hyvin, eikä mitään merkkejä mistään epätavallisesta ole, paitsi lapojen välissä. Hanna kysyi, onko ko alueella ollut kipuja ja totesin, että onpa hyvinkin. Tiedostan nostavani vauvaa unenpöpperössä väärin, ja luultavasti siksi lapojen väli on kipeytynyt. Muuten mulla ei ole ollut selkäkipuja vuosiin, ei myöskään raskausaikana. Hämmentävää, miten ammattilainen osaa käsillä tunnustelemalla löytää kipukohdat! En ollut maininnut nimittäin Hannalle selkäkivusta mitään, ennen kuin hän itse kysyi. No, toisaalta, siihenhän se osteopaattien ammattitaito perustuu, käsillä tutkimiseen (hierojakin osaa auttaa potilasta käsillään tunnustelemalla).

Selkäkipuni, lapojen välinen, rintakehän yläosassa oleva ”tiukkuus” on tärkeä hoitaa kuntoon, koska alueella on vaikutusta sympaattiseen eli stressihermostoon. Tapaamme Hannan taas kuukauden päästä, jolloin katsastamme selkäni tilannettaa uudelleen.

Näinä ekoina vauvaviikkoina on ihana saada lääkäri kotiin, koska pienen kanssa lähteminen ei ole iisiä, aikatauluja kun on vaikea sopia. Kiva juttu on myös se, että nyt perheellämme on lääkäri, joka ei vaihdu jokaisella lääkärikäynnillä. Hän pääsee kartalle lasten ja minunkin terveys- ja sairasteluhistoriasta ja osaa peilata kulloistakin tilannetta sen mukaan. Itseäni turhauttaa vaktavasti se, että terveuskeskuksessa on aina vastassa uusi lääkäri ja tuntuu, ettei kenelläkään ole kokonaiskuvaa potilaasta.

*Sisältöyhteistyökumppani

= Yhteistyöni Mommy & Me:n kanssa tarkoittaa käytännössä sitä, että me saamme hoidon maksutta ja minä kerron teille kokemuksiamme osteopatiasta.