Vuoden viherpesijä: Hennes & Mauritz

Jos seuraat Twitter ja/tai blogin FB-tiliä huomasit ehkä eilen ihmettelyni: Hennes & Maritz on valittu maailman eettisimmäksi yhtiöksi (eikä muuten ekaa kertaa). Tuskin olen ainoa, joka nimitystä ihmettelee.

Ethisphere Institute ei ole ihan riippumaton taho, joka reilusti reittaisi maailman kaikki yhtiöt (ihan mahdoton tehtävä sitäpaitsi). Ethisphere Institute saa rahaa firmoilta, joita se arvioi. Will Evans kritisoi maailman eettisin -listausta vuonna 2010 Slate-lehdessä, kannattaa lukea.

Tosin: H&M on aivan varmasti joutunut sen verran syyniin historiansa aikana, että sen on tarvinnut tehdä paljon parannuksia toiminnassaan. Ja sehän on vain hyvä juttu. Maailman eettisin tuntuu silti minusta liioitellulta.

Kuvan lähde: estonianfreepress.com

Jo ennen eilen julkaistua eettisyys-uutista olin alkanut kirjoittaa postausta liittyen kyseiseen vaatejättiin, minua nimittäin alkoi kiinnostaa se, miten vaateketjun ylijäämäkuteet kierrätetään/hävitetään. Tähän kysymykseen päädyin luettuani Outin tuoreen blogauksen H&M:n ”eettisestä ja ekologisesta” Conscious Collectionista.

Outi avautui Conscious Collectionista kovin sanoin ja komppaan kollegaani viherpesuasiassa. H&M on todennäköisesti näkyvimpiä viherpesijöitä, joita muotibisneksestä löytyy. Firman Conscius Collection saa ilmestyessään aina paljon näkyvyyttä ja myös uusin mallisto on esitelty monissa suomalaisissa muotiblogeissa, melko kritiikittömästi (ei yllätä).

Se että yksi mallisto silloin tällöin käyttää tavanomaista ekologisempia materiaaleja ei millään tavalla poista sitä faktaa, että kaikki muu hemppalan kama on sitä tavanomaista. On toki hienoa, että H&M tekee edes tämän verran tietoisuuden lisäämiseksi, mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, voisi vaatejätti tehdä aika paljon enemmänkin. Tai itse asiassa vähemmän: vähemmän rytkyjä, mutta laadukasta ja ekologisemmin. Miksi conscious on se poikkeusmallisto? Miksei unconscius ole poikkeusmallisto? 

Muutama vuosi sitten luin useasta lähteestä — mm. The New York Timesista (kuvakaappaus) — että H&M:n myymättä jääneet vaatteet silputaan tai viillellään käyttämättömiksi sen sijaan että ne esimerkiksi kierrätettäisiin. Vaatejätti vastasi tuolloin: ”It will not happen again. We are committed 100 percent to make sure this practice is not happening anywhere else, as it is not our standard practice.”

Harva ehkä tulee ajatelleeksi, mutta muotimme valtaa kaatopaikkoja.

Jokainen suomalainen ostaa vuosittain noin 13 kiloa uusia vaatteita ja kilon kierrätysvaatteita. Saman verran tekstiilejä heitetään pois. Roskikseen niitä viskataan runsaat yhdeksän kiloa ja hyväntekeväisyysjärjestöille lahjoitetaan kierrätettäväksi noin viisi kiloa.

”Poistotekstiilejä ajautuu kaatopaikoille pelkästään kuluttajilta 90 miljoonaa kiloa vuodessa. Se on silmitöntä haaskausta”, sanoo Suomen Poistotekstiilit ry:n puheenjohtaja Helena Hinkkala.

Lähde: Helsingin Sanomat / 18.4.2013

Ongelma ei ole ainoastaan kasvavissa jätevuorissa, vaan myös kemikaaleissa, joita muotiteollisuuden kautta pääsee ympäristöön. Maailmanpankin mukaan tekstiiliteollisuus aiheuttaa 17-20% teollisuuden aiheuttamasta vesien saastumisesta. Pelkästään tekstiilien värjäämisen myötä vesistöihin päätyy 72 erilaista, myrkyllistä kemikaalia, joista 30:tä ei saada luonnosta pois.

Kuva: catwalkqueen.tv

Kemikaalinäkökulma olisi kiinnostava ja oma postauksensa — ja olen pahoillani että tuuttaan näin paljon asiaa yhteen postaukseen —  mutta mitä tapahtuu vaatteille, jotka eivät mene kaupaksi? Kuningaskuluttaja selvitti asiaa vuonna 2010 ja Kunkun jutussa mainitaan, että kaatikselle ei välttämättä päädy vain kuluttajien heivaama tavara, vaan mahdollisesti myös myymätöntä materiaalia suoraan kaupasta. Ei kai se voi olla totta?! Että joku vääntää minipalkalla hikipajassa rytkyjä, jotka päätyvät suoraan roskikseen?

Halusin tietää, mikä on tilanne Suomen H&M-liikkeissä ja olen kuluneen viikon meilaillut H&M:n viestintäosaston Tiina Miettisen kanssa. Kirjeenvaihtomme näet alla:

Miettinen / H&M: ”Kaikki H&M:n tuotteet, jotka täyttävät laatuvaatimuksemme, myydään aina myymälöissä loppuun. Myytäväksi kelpaamattomat tuotteet, kuten tuotereklamaatiot ja mallikappaleet annetaan hyväntekeväisyyteen tai ne kierrätetään. Emme kuitenkaan koskaan anna hyväntekeväisyyteen vaatteita, jotka eivät täytä turvallisuusvaatimuksiamme tai kemikaalirajoituksiamme”.

Noora ”Tuo ”kaikki jotka täyttävät laatuvatimuksemme” ihmetyttää, eivätkö kaikki liikkeenne tuotteet täytä laatuvaatimuksianne? Myyttekö tuotteita, jotka eivät kelpaa hyväntekeväisyyteen tai kierrätykseen?”

Miettinen / H&M: ”Jokainen tuotteemme käy läpi useita laatu- ja turvallisuustestejä ennen kuin se saapuu myymälään. Huolimatta pitkälle kehitetystä tuoteturvallisuusjärjestelmästä on kuitenkin mahdollista, että joskus tuote, joka ei vastaa H&M:n standardeja päätyy myymälään. Tällöin meillä on erityinen tuotteen takaisinvetorutiini, jotta voimme varmistaa, että kyseiset tuotteet vedetään myynnistä nopeasti. Onneksi tällainen on harvinaista. Viimeksi olemme tehneet tuotteen takaisinvedon vuonna 2012, jolloin vedimme myynnistä juomapullon, koska oli riski, että juomapullon suuosa rikkoutuu. Näitä myynnistä vedettyjä pulloja ei siis ohjattu hyväntekeväisyyteen”.

Noora: ”Paljonko vaatteita a) Suomen b) globaalisti H&M:llä jää vuositasolla myymättä?

Miettinen / H&M: ”Kaikki tuotteet, jotka täyttävät laatuvaatimuksemme, myydään. Näin toimitaan sekä Suomessa että globaalisti.”

Eli mikäli tuote ei täytä H&M:n laatuvaatimuksia, vedetään se myynnistä. Näin on käynyt viimeksi vuonna 2012. Käytännössä siis kaikki vuoden 2012 jälkeen H&M:lle myyntiin tullut on Miettisen mukaan myyty, koska ”kaikki tuotteet, jotka täyttävät laatuvaatimuksemme, myydään”. Tämä tuntuu uskomattomalta. Kaikkea ei kuitenkaan ole myyty, koska reklamaatiot ja mallikappaleet ovat poikkeus —  niitä onkin tonnikaupalla! Miettinen kertoo, että Suomen H&M lahjoitti vuonna 2013 Karjalan Apu -järjestölle 46 073 tuotetta ja poltettavaksi (lämmöntuotantoon) on päätynyt viime vuonna 6200 kg tuotteita.”Hyväntekeväisyyteen ja lämmöntuotantoon menevät sellaiset tuotteet, jotka ovat myytäväksi kelpaamattomia, kuten tuotereklamaatiot ja mallikappaleet”. On kyllä melkoista tuhlausta tuottaa muotia, josta pelkästään Suomessa yli 6000 kg on myytäväksi kelpaamatonta. Kuvitelkaa, mitä tämä tarkoittaa globaalisti?

Summa summarum: H&M ei ole maailman eettisin yhtiö, moni on varmasti eettisempi, eikä firma liioin ole kovin ekologinenkaan, kun pelkästään Suomen markkina-alueen uudesta tavarasta yli 6000 kg (plus ne 46 073 tuotetta, jonka painoa en tiedä) on myyntikelvotonta. Yksi tietoinen mallisto vuodessa ei tätä faktaa muuta, Hennes & Mauritzin Conscious Collection -mallisto se on silkkaa viherpesua, jolla yritys kiillottaa imagoaan tasasin väliajoin. Siitä se voitaisiinkin palkita: vuoden viherpesijä, olkaa hyvät.

EDIT: Väitin alkuperäisessä blogauksessani, että H&M:n vaatteita valmistettiin vuonna 2013 romantaneessa, surullisen  kuuluisassa bangladeshilaistehtaassa. Näin ei kuitenkaan H&M:n mukaan ole asian laita, joten poistin pätkän tekstistä.