Duuni-perhe-loma-laiva -cocktail

Taas kunnioitan entistä enemmän yksinhuoltajia: mies on reissussa puolitoista viikkoa ja saan kokea yksinhuoltajan arkea käytännön tasolla. Tajusin, että tavallaan saatte kiittää Samia siitä, että Kemppari päivittyy melko tiheään, ilman häntä nimittäin en ehtisi koneelle koskaan. Sekä minä että skidi ollaan myös sairasteltu tällä viikolla, mikä on verottanut omaa jaksamistani. Miksi kaikki tapahtuu aina samaan aikaan? Sairastaminen olisi paljon helpompaa kun voisi röhnätä rauhassa sängyssä, eikä esimerkiksi hoitaa toista potilasta.

No mutta se valituksesta. Sam on työmatkalla Etelä-Afrikassa ja me täällä vesisade-Suomessa. Kaipaan aivan hillittömästi aurinkoon ja pyörittelimmekin ideaa, josko olisimme Islan kanssa lentäneet Afrikkaan lomalle Samin kuvausten päätyttyä, mutta ahdistukseni viimeisen kuluneen vuoden aikana lennetyistä kilometreistä vaivaa. Kunpa lentokoneet kulkisivat aurinkoenergialla, pyhällä hengellä tai vaikka ajatuksen voimalla. Eikä E-A:n reissu edes olisi sopinut aikatauluihimme kuitenkaan. Mutta edes ajtus siitä…

Amsterdamissa 2012

Idea työmatkan ja loman yhdistämisestä on ihan fiksu, jos se vaan onnistuu työnantajan puolesta. Kun on oma työnantajansa, menevät intressit aika yksiin.

Jos on työnsä puolesta joutumassa/pääsemässä kauas työmatkalle, ehkä vielä kiinnostavaan kohteeseenkin, niin miksei olisi paikanpäällä vähän kauemmin ja ottaisi reissua myös loman kannalta? Meidän tapauksessamme Etelä-Afrikka -case olisi säästänyt yhden hengen edestakaiset lennot Kapkaupunkiin — jos ajatellaan, että toinen vaihtoehto olisi reissu perheen kanssa eri kohteeseen. Jonnekin, missä on tähän aikaan vuodesta aurinkoa.

Emme lähteneet kuitenkaan, täällä kärvistellään flunssaisina sateisessa Suomessa. Mutta muutaman viikon päästä olisi mahdollisuus lentää siippani perässä Los Angelesiin, sitä nyt pohdimme… Työmatkan muuttaminen lomamatkaksi voisi olla fiksu veto, kun toinen kerran jo on valmiiksi toisella puolen maapalloa.

Itse sääsin työmatkan myös perhelomaksi loppuvuodesta, kun luennoin Maarianhaminassa. Luennon tilaaja olisi toki maksanut lennot, mutta minua kiehtoi enemmän laivamatkailu ajatuksella, että Isla ja Sam voisivat ehkä tulla mukaan ja saisimme reissusta pienen miniloman. Luentoni keski vain kaksi tuntia ja tuntui hölmöltä lentää sen vuoksi ja toisaalta olisi ollut tappavan tylsää olla yksin laivalla.

Juuri ennen Ahvenanmaan keikkaan neuvottelimme Suomen Blogimedian ja Viking Linen* kanssa yhteistyökuvioista. Itseäni on Gracen lanseerauksesta saakka kiinnostanut kovasti tämä nimenomainen risteilijä, joka on kokoluokassaan maailman ekologisin matkustaja-alus. On aika mahtavaa, että Turun ja Tukholman väliä seilaa laiva, joka kulkee maakaasulla. ”Maakaasun ansiosta ilmastoon vaikuttavien, happamoittavien ja muiden terveyteen vaikuttavien kaasujen ja hiukkasten päästöt vähenevät kaiken kaikkiaan 25–90 prosenttia öljyyn verrattuna”. Kiitin siis kyllä kun Viking Line tarjosi luentomatkan sponssaamista niin, että pääsisin testaamaan Gracen. Työmatkasta tuli toivottu miniloma, koska perhe pääsi mukaan reissulle.

Työmatka voi olla myös perheloma kahdella konseptilla: joko aika perheen parissa alkaa matkan työosuuden jälkeen tai sitten taiteilee duunin ja perheen kesken roolia vaihdellen. Fiksumpaa ehkä olisi tehdä työt ensin ja sitten lomailla, mutta me kokeilimme nyt tätä loman ja työn yhteensovittamista, ihan hyvällä menestyksellä. Alkumatkasta tutustuimme yhdessä laivaan (menomatkalla Amorella), sitten väänsin presentaatiota hytissä Islan katsoessa samalla piirrettyjä, jonka jälkeen taas laitoin työt sivuun ja lounastimme yhdessä.

Teimme perus pallomeri-leikkipaikkarundin ja fiilistelimme päivälaivan puolityhjyyttä. Ihanaa kun lapsella oli tilaa juosta, mihinkään ei tarvinnut jonottaa, eikä ördääjistä ollut tietoakaan. Eläkeläisten kanssa oli leppoisaa.

Isla veti parit valssit laivan discossa ja vetäytyi Samin kanssa päikkäreille. Minä jatkoin preseäni laivan kahviossa.

Kuva ja haastattelu: Heidi Hendersson / Ålandstidningen

Perillä ehdimme ihailla vähän Maarianhaminan puutaloja, jonka jälkeen loppuperhe lähti vesipuistoon minun valmistautuessani luennolle. Kävin vetämässä esitykseni, jonka jälkeen matkan työosuus oli ohi. Koko paluumatka oli siis lomaa, joka kiireisessä arjessa tuntui tosi kivalta.

Matkasimme molemmat suunnat premium-hyteissä. Menomatkan Amorellan hytti oli ihan ok, aika vaatimaton (kuva, joss Sam nojaa ikkunaan), mutta lisäneliöitä arvostaa kyllä kun perheessä on jälkikasvua. Tila ei kuitenkaan ollut hyödynnetty yhtä fiksusti kuin Gracella, jossa hytissä oli tarvittaessa parivuoteena toimiva sohva. Amorellan hytissä olisi voinut nukkua vain kaksi henkilöä, mutta Gracen premium-hytissä menisi helposti kaksi aikuista ja 3-vuotias, tai parikin. Gracen hytti oli myös esteettisesti ihan eri tasolla: se tuntui melkein samanlaiselta luksukselta kuin Katjan, minun ja skidien reissu Siljalla pari vuotta takaperin, vaikka olikin hyttinä toki paljon pienempi.

Lasten saamisen myötä ruotsinlaiva konseptina saa ihan uuden merkityksen: näitä kelluvia hotelleja alka taas arvostaa, mutta poikkeuksetta ”finlandsbåtenit” tuntuvat aikahypyltä 80-90 -luvulle. Sellainen Amorellakin on. Grace sen sijaan on moderni ja täynnä kivoja yksityiskohtia ja fiksua käytännöllisyyttä yhdistettynä yllättäviin designratkaisuihin. Sen lisäksi buffassa oli huikeaa ruokaa, lapsille oli tosi kivat leikkipaikat ja shoppailumahdollisuudetkin oli tuotu nykyaikaiselle tasolle.

Hyvästi kalsarikuosi, Gracella lattia näyttää paikoin tältä.

Gracen buffassa oli  ihana tuolivalikoima, näistä pidin erityisesti.

Laiva on kaiken kaikkiaan ihan eri painos ruotsinlaivasta kuin ne muut Itämerellä risteilevät tekeleet.

Botskilla on kaksi ihan mahtavaa leikkipaikkaa, pienemmille ja vähän isommillekin lapsille.

Laivan kannellakin on lasten kanssa hauskaa. Eipä muuten näytä kovin joulukuiselta!

Yllätyin Gracen putiikeista: ostin kuvan Lee-farkkutakin -70% alesta ja rannekellonkin löysin samasta kaupasta. (Laukku on saatu Lumilta.)

Työ-/lomamatka onnistui kivasti, vaikka minua välillä ahdistikin se, että teen töitä ”lomalla”. Mutta kun se ei ollut vaan lomaa… niinpä. Kyllä kuvio vaatii vähän säätämistä, asennoitumista ja etukäteensopimista, ettei reissulla ei tule riitaa tai huono omatunto. Mutta kun homma on etukäteen sovittu ja kuvio kaikille osapuolille selkeä, rullaa ”työloma” ihan hyvin.

Lapsi rakastaa ruotsinlaivaa ja niin minäkin, jos vaan saan relata hytissä, jossa on kaikille tilaa. Ehkä olen tullut vanhaksi, mutta näin minä nyt vaan ajattelen. Kapea koirankoppi ei ole minua varten (ellen reissaa yksin tai kaksin). Laivalla matkustaessa itse matka on iso osa lomaa ja silloin pitää voida nauttia olostaan.

Vielä Gracesta: matkustaja huomaa eron tavalliseen ruotsinlaivaan verrattuna paitsi makeassa sisustuksessa ja laadukkaassa buffassa, myös siinä, että maakaasulaiva on hiljaisempi ja tärisee vähemmän. Meno on tasaisempaa ja miellyttävämpää. Itselleni on myös tosi tärkeää se, että lomaillessani perheeni kanssa voin tehdä sen hyvällä omallatunnolla. Ahvenanmaan keikasta jäi hyvä mieli!

*Viking Line sponsoroi luentomatkani Maarianhaminaan

EDIT 26.2.2014. Sain kritiikkiä liittyen väittämiini maakaasun ympäristöystävällisyydestä. Jatkan aihetta omassa blogauksessaan ja pyydän siihen myös Viking Linen kommentit ja näkemyksen asiaan.