Ravintolitkua aitojen raaka-aineiden sijaan?
Olen seurannut alzheimerpotilaan elämää ja kuihtumista hyvin läheltä. Siksi uutinen uudesta, alzheimerin oireita hidastavasta ravintoainejuomasta, kiinnitti huomioni.
Käytännössä kyse on ravintoliuoksesta, täsmäcocktailista, joka sisältää — uutisessa ei eritelty tarkkaan mitä — mutta alzheimerpotilaan sairautta hidastavia ravintoaineita. Kun alzheimer alkaa kehittyä, on elimistössä pulaa mm. antioksidanteista ja pitkäkestjuisista rasvahapoista (joita tarvitaan uusien synapsien rakentamiseen) ja mikäli kaikki puuttuvat aineet haluaisi saada ravinnosta, pitäisi nauttia Hesarin artikkelin mukaan ”päivittäin muun ruuan lisäksi esimerkiksi kimpale lohta ja toinen lihaa, nippu parsaa, keko manteleita ja kolme lautasellista tomaattikeittoa”. Nippu ja keko ovat toki aika häilyviä termejä, tarkkoja määriä en siis tiedä.
Aloin miettiä tätä kuviota ja mielessäni heräsi kysymys: mitä se ”muu ruoka” on? Se, jonka lisäksi pitäisi nauttia lohta, lihaa, pähkinöitä, tomaattikeittoa ja parsaa?
Jos muu ruoka on eineksiä, jos ravinnon tarve on laskettu einessafkan mukaan palaa meikällä totaalisesti käämi. Jos sen sijaan on laskettu, että henkilö, joka jo nauttii kahdesti päivässä vihanneksia, kalaa ja lihaa tarvitsisi vielä extra-annoksen näitä, siinä tapauksessa ymmärrän, että liuokselle on tilausta.
Miksikö hermostun, jos muu ruoka on einestä? Koska silloin on tärkeää viilata myös sitä perusruokavaliota eikä vain paikata kuviota jollain litkulla! On aivan mahdollista, että saamme kasviksista, kalasta ja lihasta paitsi jo tiedettyjä, tärkeitä ravintoaineita, myös paljon sellaista, mistä emme edes tiedä, mutta jota tarvitsemme. Tuoreita raaka-aineita ei voi korvata vitamiinilitkulla, mutta ymmärrän hyvin, että tässä alzheimertapauksessa on nyt silti saatettu keksiä jotakin hyvin innovatiivista.
Haluaisin vain, että tällaisten uutisten äärellä muistutettaisiin ihmisiä, paitsi helmikuussa kauppaan saapuvasta lääkkeestä, myös terveellisen ja monipuolisen ruokavalion merkityksestä, jolla mahdollisesti ehkäistään koko alzheimer.
Entäpä jos vaikka vanhainkodeissa tai ateriapalvelun kautta saisi tämän näköisen annoksen jauhelihakeiton sijaan?
Ei ole ihme, että köyhtyvä ravintomme aiheuttaa meille sairauksia. Siihen tuskin tarvitsee sukeltaa sen syvemmin. Kaikki ymmärtävät, että pikaruoka, puolivalmisteet, einekset ja prosessointi tuhoavat ruoka-aineiden vitamiinit, antioksidsntit ja mitä-näitä-nyt-on.
Kolmen vanhuksen elämää ja sen loppumista melko läheltä seuranneena tiedän, että ainakin heidän kohdallaan ravinnon laatu on kärsinyt. Vanhus ei jaksa/voi välttämättä käydä itse kaupassa ja on muiden varassa. Ruoan laatua ei ehkä ymmärretä/viitsitä korostaa, kun joku muu kerran ylipäänsä vaivautuu kauppaan. ”Kiva kun kävit, mutta olisit voinut ottaa luomua”, tuskinpa vaan… Ennen niin tarkka ruoanlaittaja saattaa yhtäkkiä elää eineksillä (olen todistanut). Pahimmassa tapauksessa hän on ateriapalvelujen armoilla. Voi myös olla, että ruokahalu lähes katoaa ja ettei ruoanlaittoon vaan enää jaksa kiinnittää huomiota.
Isoisäni ravintola Tornin keittiössä 40-luvulla
Kolmen läheisen vanhukseni kohdalla yksi jaksoi laittaa ruokaa niin kauan kuin asui kotona — isoisäni (aikaisemmalta ammatiltaan kokki) teki meille sushia kesällä, jona täytti 90! Mies söi päivittäin kalaa ja kasviksia, jumppasi aamulla ja hoiti dementoitunutta vaimoaan, eikä kärsinyt ennen sairaalaan joutumista pahoista sairastelukierteistä tai iän tuomista ongelmista. Hänellä ei ollut missään vaiheessa ongelmia muistinsa kanssa. Ravintonsa laatu alkoi kärsiä vasta sairaalassa.
Isoisäni jouduttua sairaalaan hän alkoi syödä laitosruokaa, jonka laatu oli jotakin aivan kamalaa. Vaikka ei hän koskaan kyllä valittanut. Oli iloinen kun sai ylipäänsä ruokaa. Mutta vasta tällöin ymmärsin konkreettisesti, että terveydenhuollon strategiaan parantaa ihmisiä, ei todellakaan kuulu ravitsemuksellinen ulottuvuus, vaikka aikaisemmin olin naivisti niin ajatellut. Ne joilla on pahin ravinnon tarve, saavat ehkä maamme surkeinta laitosruokaa. Tosin: ehkä vanhusten kohdalla ajatellaan, että ravinteet menisivät hukkaan, 90-vuotiaat kun harvoin palaavat osastolta kotiin.
Isoisäni ei onneksi montaa kuukautta joutunut elämään sairaala”ravinnolla”, eikä myöskään toinen isoäideistäni, joka niinikään oli elämänsä viimeisille kuukausille asti kotona. Hänen kohdallaan valitettavasti ravinnon laatu alkoi huonontua jo vuosia aikaisemmin, kun kaupassakäynti ei enää onnistunut itse eikä ruoka oikein jaksanut kiinnostaa. Niinpä kaapissa oli aina mm. aspartaamilla makeutettua mehusoppaa ja valmisjauhelihakeittoa.
Isoäideistäni toinen oli muistisairaana laitoksessa lähemmäs 10 vuotta ja sai loppuaikana samanlaista velliä kuin vauvat syövät. Mutta miksi vanhusten mössö on niin usein perunaa, lihaa, ehkä kurkkua? Missä on kaikki tuore ja terveellinen? Jos jossakin kaivattaisiin vihersmoothieita ja superfoodeja niin sairaaloissa!
Sellerismoothie maistuu 3-vuotiaalle, ehkö maistuisi myös vanhukselle?
On pakko palata tuohon Hesarissakin olleeseen uutiseen ja mystiseen ravinnelitkuun. Olen nimittäin to-del-la kiinnostunut tietämään, mitä se sisältää ja helmikuussa kun tuote tulee myyntiin, olen kyllä ekana tsekkaamassa tuoteselosteen. Miksikö? Eräs Kempparin FB-ryhmäläisistä puki ajatukseni sanoiksi:
ENNALTAEHKÄISY????? Ja sisältöä ei tietenkään kerrota, koska kyseessä on todennäköisesti ihan normaalista ravinnosta saatavista ravintoaineista. Näitä saa ja moni syökin ihan varmasti lisäravinteena ja hinta on murto-osa apteekin lisäravinnepullon hinnasta. Kassilohi muuten kannattaa sitten unohtaa.
Suomalainen elää leivällä, pastalla, puurolla, makaronilla, perunalla, sokerilla, margariinilla ja rasvattomilla maitotuotteila. Ja mikähän on lopputulos?
- lihavuusepidemia
- diabetesepidemia
- osteoporoosin jatkuva kasvu
- autoimmuunisairauksien jatkuva kasvu
- vatsa- ja suolisto-ongelmien jatkuva kasvu
- psyykkisten ongelmien jatkuva kasvu
- suolistosairauksien jatkuva kasvu
- allergioiden jatkuva lisääntyminen
- neurologisten sairauksian jatkuva kasvu
jne…
Suurin osa suomalaisista kuvittelee, että ravinnolla ei ole mitään merkitystä ja vielä harvempaa kiinnostaa.
Liian monelle tavallinen ruoka on lisäainepitoisia eineksiä, viljaa eri muodoissaan, sokeria, keinotekoisia makeutusaineita, prosessoituja kasvirasvoja (margariini, kasvirasvakerma jne…), sokerisia muroja, sekä sokeririkkaita maustettuja maitotaloustuotteita. Tällainen ruoka EI riitä, se sairastuttaa.
Pohjoismaiden ministeriöneuvoston selvityksen mukaan vain alle 10 % suomalaisista sanoo syövänsä viisi annosta kasviksia, vihanneksia, juureksia, hedelmiä, papuja, linssejä, herneitä ja marjoja päivässä. Uuden Finnravinto 2012 tutkimuksen mukaan osa ei syö lainkaan kasviksia päivittäin.
Todennäköisesti silti terveellisestikin ruokailevillekin ihmisille voi puhjeta alzheimer, mutta noin ylipäänsä olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että ei pitäisi olla kovin ihmeissään jos sairastuu erilaisiin ”länkkärisairauksiin”, ellei pidä huolta monipuolisesta ravinnosta ja liikunnasta. Enkä nyt vierittäisi vastuuta vain yksilöille, vaan myös päättäjien suuntaan: laitosruokailuun tarvitaan paremmat resurssit.
Kun myyntiin tulevan cocktailin koostumus selviää, olisi kiinnostavaa kokeilla valmistaa päivittäinen juoma vaikka itse blenderillä. Veikkaan, että ei ole mahdotonta, mutta en nyt ala tässä besserwisseröimään tämän enempää ennen kuin saamme lisää tietoa lääkkeestä.
Apteekkien myyntiin tulee helmikuussa ravintoainepullo, jota suositellaan käytettäväksi ainoastaan ammattilaisten johdolla, mutta sen voi ostaa kuka vain Kerran päivässä juotava pullollinen maksaa alle neljä euroa.
-Lähde: hs.fi
Sori vaan, mutta minun mielessäni on sama kuva kuin niin usein kaupan kassalla: vehnäleipää, eineksiä, light-juomia, makkaraa, puolivalmisteita ja vikana pari Activiaa rauhoittamaan vatsan. Seurausten, ei syiden hoitoa.