Paasto 2014
Aloitan huomenna paaston. Vogelin* mehupaasto on tuttu juttu, eikä homma enää jännitä. Aikaisemmin pidin kirjaa paasto-olotiloistani, tällaisia kommentteja olen kirjannut talteen vuonna 2007:
”Eka paastopäivä. Olo ok koko päivän, mutta yöllä vessakäynnillä heikotti, aamulla olo tosin taas ok.”
”Toka päivä: olo täysin normaali. Olen varma, että ilman suolihuuhtelua tulisi huono olo. Se helpottaa hämmentävän paljon. Tosin vessan seinällä saisi olla joku koukku pussia varten. Nyt joudun virittämään vähän liikaa…”
”Kolmas päivä: Olo mainio, ihan hämmentävän helppoa tällä kertaa.”
”Neljäs päivä, olo ihan kuin en olisi paastolla ollenkaan! Ainakin huomisen vielä jatkan, veikkaisin…”
”Viides päivä: päivällä alkoi ahdistaa. Sellaista maailmanlopun pelkoa… Ehken jatka enää huomenna, katsotaan… Ostin jo varuiksi purjoa ja omenaa, jos päätänkin lopettaa. Hitsi että eilen tekemäni mangomysli tuoksui taivaalliselle! Ja ruokakaupassa kaikki tuoksui ihanalle. Ha nyt Sam laittaa voileipiä, pakko mennä haistelemaan…”
Huvittavaa kyllä, olen usein paastotessa leiponut esim. karjalanpiirakoita. Se jotenkin lohduttaa, että vaikka ei voi syödä, saa silti laitettua ruokaa tulevan varalle — tai toisille. Sitäpaitsi nyt kun perheessä on lapsi, on hänelle pakko valmistaa ruokaa, joudun siis taas tekemään safkoja maistelematta niitä. Onneksi meitä on taloudessa kaksi aikuista.
Sen lisäksi, että usein paastotessa kokkailen, lopetan paaston usein mässäilyyn. Se on todella typerää. Olen pari päivää skarppi ja sitten repeän täysin.
”Ihan kuten viime paastolla, tämäkin loppui siten, että olen kaksi päivää herkutellut hulluna. Nyt kyllä skarppaan ja otan maltillisemmin. Yritän pitää viikonloput herkuttelupäivinä. Katsotaan miten menee…”
Itsehillintäni on vaihtelevaa sorttia ja siksi luulen, että minulle sopiikin elämäntyyliksi se, että liikun todella paljon, jotta voin myös nauttia maailman mauista paljon. Paasto on silti välillä hyvä breikki kaiken kiireen keskelle. Paasto on minulle vähän kuin jooga.
Koitan nyt — taas kerran — paastota niin, että lopettaessani herkuttelisin maltillisesti. Vaikka se vaikeaa onkin.
Ah, muistan viime kertaisen paastoni jälkeen ylistäneen kaurapuuroa ja voita taivaisiin. Paastossa juuri parasta on se, kuinka tavallinen ruoka saa arvonsa takaisin. Koen, että kaipaan välillä muistuttelua siitä, että ruoka pitää nauttia rauhassa ja että täytyy olla kiitollinen kaikesta siitä, mitä voimme kaupasta ostaa syötäväksemme. Usein valitan markettien surkeista valikoimista ja älyttömistä eineksistä, mutta löytyy sieltä onneksi paljon muutakin. Niin kuin vaikka gluteenittomia kaurahiutaleita ja luomuvoita. 😀
Paastoajat: menkää nukkumaan ajoissa ja varatkaa aamulla aikaa suolihuuhtelulle, ekalla kerralla homma saattaa vaatia totuttelua. Kertokaa ihmeessä fiiliksiänne tänne blogiin, paastopostausten perään. Kuuntelen ja olen vertaistukena mieluusti!
*Tällä kertaa paastoan yhteistyössä Vogelin kanssa. Sisältöyhteistyö Suomen Blogimedian kautta.