Laatuherkkuja laatuseurassa

Ihan niin kuin minkä tahansa ammattikunnan edustaja, myös bloggaaja on iloinen kohdatessaan toisen kaltaisensa, jonka kanssa voi jakaa ammattinsa plussat ja miinukset ja vaikka avautua siitä, kuinka lukijat ovat NIIN mahtavia tai NIIN ärsyttäviä (kyllä, me puhutaan teistä, ettäs tiedätte). Tai keuhkota, kuinka WordPressin alustassa ottaa nuppiin tietyt asiat tai kuinka ärsyttävää on, ettei kännykällä saa päivitettyä blogia kunnolla. Ja niin edelleen…

Mikko kuvaa safkoja, Kasper ei hätkähdäkään — voi niitä bloggaajia!

Toisten bloggaajien kanssa hengaaminen on monella tapaa huvittavaa. Esimerkiksi siinä vaiheessa kun joku könyää seisomaan tuolille kuvatakseen ruokapöydän antimia yläilmoista, ei kukaan hätkähdä, vaan jengi kysyy, että onko valo hyvä ja tarvitseeko salaattia asetella kauniimmin. Bloggaajaseura on ainoa, jossa oma somettaminen ja valokuvaaminen ei hävetä (tosin minusta on ihan hyvä hävetä sitä toisinaan).

Keskimmäinen kuva: Mikko Puttonen

Kuvat ovat Suomen Blogimedian pikkujouluista, joissa juhlimme uusien bloggaajiememme mukaantuloa hyvällä ruoalla ja juomalla, kuinkas muutenkaan! Halusin viedä köörin Sandroon*, josta on viimeisen puolen vuoden aikana muodostunut oma suosikkiravintolani. En ole ainoa: myös NYT-lehden kriitikot valitsivat Sandron Helsingin parhaaksi uudeksi ravintolaksi. Siksipä otinkin Richardille puhelun heti kun olimme päättäneet pikkujoulupäivän.

Sandron ruokaa on kehuttu blogissani niin monesti, että ehkä vaihtelun vuoksi haluaisitte lukea vaikkapa Marin mielipiteen? Hän kun sentään bloggaa ammatikseen ruoasta. Ah Sandro, teet maidottomasta ja gluteenittomasta ravintolaelämästä niin paljon rikkaampaa! Gluteeniton lammasburgeri… Syökää sitä. Ja kasvissyöjille vahva vinkki: pinaattitäytteiset filonyytit. Voi jösses. Drinkit maistuivat herkulliselta myös, niitä en ole Sandrossa aikaisemmin maistanutkaan.

Ruoan jälkeen saattelin porukan Suuren & Mahtavaan, jossa keskustelimme Suomen Blogimedian ensimmäisten kuukausien jälkeisistä fiiliksistä ja tulevasta.  Katsokaa Emmi-Liian ja Doritn katseita tulevaisuuteen, melkoisen positiivisia siitä huolimatta, että keskellä kuvaa heiluu nainen veitsi kädessä…

Suomen Blogimedian uudet miesvahvistukset: Kasper ja Jussi

Tällainen herkkuhiiri kun olen, en koskaan voi järkätä illanistujaisia pelkkien punaviinipullojen ympärille, vaikka se ihanan boheemia olisikin. Ei silti vaadita kummoisia maukkaan illan toteuttamiseksi. Kun seura on kohdallaan, tarvitaan vain hyvää juustoa, tuoreita hedelmiä, laaukasta suklaata, vieraiden suuhun sopivaa juomaa — siinäpä se.

Kaksi edellistä kuvaa: Mikko Puttonen

Alkosta ostin halvinta luomukuohuvaa, Parés Baltá kun on hyväksi havaittu. Porukan imettäjille hankin alkoholitonta Kuohuvaa Kuusenkerkkää, joka on oma suosikki monen vuoden takaa. Yhä toimii! Olutpuolesta vastasi pikkujoulusponsorimme Saimaan Juomatehdas*, jonka oluet miellyttivät etenkin miesvieraita. Muodostimme tosin porukan naisten kesken konsensuksen seuraavalle: sama tuote skumppapullon näköisessä pullossa versus perinteisessä tölkissä on paljon kiinnostavampaa ja ehkä myös vähän paremman makuista… Fiksusti ajateltu, kohderyhmä kiittää. 🙂

Marsalkkaa fiinisti naisille….

… ja ronskimmin miehille

Olimme yhtä mieltä myös siitä, että lisäaineettomat luomusiiderit ovat ihan juotavia. Kuulas Mesimarja oli aikuiseen makuun vähän liian nuoruusvuosien juomalitkuja muistuttava, mutta Kuulas luomuomena upposi porukkaan paremmin. Pisteet lisäaineettomuudesta ja luomulaadusta! Kiva että myös alkoholipuolella aletaan havahtua luomuvaihtoehtojen tarjoamiseen ja potentiaalisen asiakaskunnan palvelemiseen.

Katja analysoi luomuomenasiideriä

Kuulas Dorit

 Minusta on kiinnostavaa käyttää omia ystäviään koekaniineina ja olenkin maistattanut työhuoneella kaikkea raakamaidosta vietnamilaisiin rulliin. Tällä kertaa porukan rasvaprosentista vastasi Riitta Saloniemi* jonka vuohenjuustot ovat muodostuneet omiksi lempparijuustoikseni. Jos ne eivät tarttuisi niin herkästi vyötärölleni, nauttisin kimpaleen joka päivä.

Silloin kun havahduin siihen, että lehmänmaitotuotteet saavat systeemini sekaisin, olin onnesta soikeana tajutessani Stockmannin juustotiskillä vuohen- ja lampaanmaitojuustojen maailman (ja sen, että niitä saa maistella ennen ostopäätöksen tekemistä…). Tutustuin Riittaan kuvatessamme maitodokkaria Ylelle ja ymmärsin, kuinka hemmetin rankkaa on pyörittää Saloniemen juustolan kaltaista yritystä. Siksi kannankin roposeni aina mielummin tällaisiin pienyrityksiin kuin isoille toimijoille. Tällä kertaa etenkin valkosipuli yllätti juustossa, ihana ja loistava raikkaiden hedelmien kanssa. Tai miksei pipareiden päällä?

Granit-yhteistyön aikana tykästyin niin paljon brändin maidottomiin ja gluteenittomiin chili-suklaa-lakuihin, että Hanna-Maija kävi ostamassa niitäkin juhlapöytään. Ja Satu oli tuonut mukanaan Islannista jotakin aivan liian herkullista, jonka sisällöstä en halua tietää… Ehkä palleroissa oli heroiinia?

Susanna suosi Kuusenkerkkää, syy löytyy sylistä 🙂

Kuva: Mikko Puttonen

Suomen Blogimedian porukka koostuu kiinnostavista tyypeistä, joiden juttuja kuunnellessaan mietin, ettei ole tämä tuottaja tehnyt ihan huonoja päätöksiä työkseen viimeisten kuukausien ajan. Toivottavasti saamme joukkoon vielä monta yhtä mahtavaa tyyppiä, jotka tekevät sitä, mitä huvittaa — sitähän blogin pito on!

Minulle avauduttiin hiljattain siitä, että Mádara-yhteistyön jälkeen en ole enää uskottava. Mutta tiedättekö mitä? Kun olen viisi vuotta kirjoittanut riippumattomasti luonnonkosmetiikasta ja melkoisen selkeästi tehnyt selväksi sen, että luonnonkosmetiikan käyttö on mielestäni monella tapaa järkevää ja perusteltua, on minulle hyvin luonnollinen askel perehtyä sen valmistamiseen ja tehdä yhteistyöprojekti luonnonkosmetiikkaa valmistavan tahon kanssa. Ihan samana tapaan kuin teen satunnaisia sisältöyhteistöitä Suomen Blogimedian kauttakin. En koe, että olen maailmalle velkaa olla saamatta palkkaa yrityksiltä, joita mainostaisin muutenkin — ja joita olen markkinoinut aivan oma-aloitteisesti vuosikausien ajan. Se kenen mielestä blogini ei enää (muka) sisällä aitoja mielipiteitäni, voi vaihtaa tonttia vapaasti, tuolla on varmasti monia blogeja, joissa ei ole vastaavia kytköksiä. Minä en taktikoi, en ole koskaan ollut sellainen. En suunnittele tulevaa kovin pitkälle, vaan mietin, mitä haluan tehdä NYT. Teen sitä, mikä tekee minut nyt onnelliseksi ja mikä on minusta merkityksellistä. Pienten firmojen puffaaminen, sellaisten, joilla on sama arvomaailma kuin minulla, se on minulle tärkeää. Ne isot kun varastavat yleensä kaiken mediahuomion. Olen aina pitänyt pienten puolia, kouluajoista saakka. Miksi en tekisi niin, kun niillä kovaäänisillä on aina kavereita kumminkin?

Siksi tässäkin postauksessa yhteistyökumppaneina eli sponsoreina olivat Saimaan Juomatehdas, Sandro ja Saloniemen Juustola, eivätkä KOFF, Rosso ja Valio.

Maukasta pikkujouluaikaa ja mukavia lukuhetkiä Suomen Blogimedian uusien kirjoittajien parissa! Kasperin, Jussin ja Emmi-Liian lisäksi riveihimme ovat uusina bloggaajina liittyneet Pinja ja Karin. Väkommen!

*Sisältöyhteistyökumppani, tuotteet saatu bloginäkyvyyttä vastaan