Hevostyttö kuumassa kylvyssä
Jos olet suunnitellut Islannin matkaa, muista kaksi asiaa: sinun on ratsastettava islanninhevosella ja käytävä paikallisessa uimahallissa. Halli tosin on tosin väärä sana, koska uiminen tapahtuu ulkona. Mutta eka ne hevoset.
En ole koskaan ollut hevosen selässä, mutta Satu vakuutti, että kykenisin parin tunnin islanninhevosvaellukseen hyvin. Hevosten piti vaan kävellä ja mun piti saada joku laiska ja pullukka kaveri, joka löntystelee hitaasti. Heppani oli ihana, mutta se — muiden tapaan — ravasi ihan hyvää vauhtia ja parituntisen vaelluksen vikat 30 minuuttia melkein kokonaan. Saavutuksena voi pitää sitä, ettei tullut pissa housuun, en tippunut, enkä aiheuttanut hevoselle vammoja, ainakaan fyysisiä. Meillä meni homma ihan putkeen! Hoksasin 50 minuutin kohdalla yhtäkkiä, miten hepan selässä ollaan rennosti, mennään vaan elukan rytmissä niin, että ollaan vähän niin kuin yhtä sen kanssa.
Satu vei minut Laxnes Horse Farmille, jota — vinkki vinkki — käyttävät Islannissa lomailevat staratkin. Seinällä oli kuva ainakin Viggo Mortensenista lapsensa kanssa. Paikka on vaatimaton ja leppoisa ja henkilökunta osaa käsitellä tällaisia vasta-alkajiakin, hermostumatta tyhmiin kysymyksiin. Laxnesista saa paksun ratsastushaalarin, joka on tähän aikaan vuodesta ihan must, ellei ole varustautunut Sadun tapaan kunnon toppakledjuilla. Siksi sensuroin ratsastuskuvat, niistä kun ei erota muuta kuin sinisen makkarapötkylän, minut.
Pallellutin itseni vaelluksella, haalarin lahkeet kun hilautuivat ratsastaessa polviin. Jalatkin vielä kastuivat kun ylitimme heppojen kanssa pari puroa. Nyt jännitän nouseeko kuume, vai pääsenkö osallistumaan huomiselle jäätikkövaellukselle. Ratsastaminen oli silti mahtava kokemus ja tekee aina hyvää poistua omalta mukavuusalueeltaan hetkeksi. En ikimaailmassa olisi eilen uskonut, että tänään ravaan hevosella. En ole koskaan ollut mikään heppatyttö, vaikka eläimistä tykkäänkin.
Ajoimme vaelluksen päätyttyä suoraan Vesturbaejarlaugin uimahalliin. Sisäänpääsy on pari euroa ja kassalta voi vuokrata uikkarin ja pyyhkeen, ellei ei satu olemaan omaa. Erona suomalaisiin uimahalleihin on se, että kaikki altaat ovat ulkona ja jengi kylpee taivasalla kesät talvet. Vastaavia kaupungin uimapaikkoja on Reykjavikissa parikymmentä.
Meininki on absurdi: ulkona on kylmä, mutta lapset leikkivät liukumäessä ja heittelevät rantapalloja kuin olisivat hiekkarannalla. Geotermisen lämmön ansiosta kuumaa vettä saa halvalla ja kun altaissa on 30-40 -astetta, ei kylmä ilma haittaa, päinvastoin. Täällä kaikki altaat ovat ulkona ja pienimmissäkin kylissä on omansa. Se mikä Suomessa on kylpyläluksusta, on täällä halpaa huvia, jopa ilmaista. Alle 16-vuotiaat saavat nimittäin — kiitos hullun kaupunginjohtajan — uida maksutta. Mahtava systeemi.
Kuumassa vedessä kölliminen teki hyvää ratsastusretken jälkeen ja nyt olenkin valmista kauraa yöpuulle. Ulkoilun lisäksi olen ehtinyt koluta kymmeniä kauppoja ja testata pari hyvää ravintolaa. Täällä on ihan hillittömät shoppailumahdollisuudet, paljon paikallista designia ja mahtava musascene. Hyviä bändejä on paljon ja lentokentällä tuleekin olemaan vaikea paikka, kun pitäisi päättää mitä levyjä hankkii. Meikä kun ostaa vielä cd-levyjä, vaikka se onkin mummojen hommaa.
Pitäkää peukkuja, että pääsen jäätikölle!