Veriryhmäkohtainen ruokavalio

Tiedätkö oman veriryhmäsi? Moni ei tiedä. Tiedätkö minkälainen on itsellesi paras ruokavalio? Yllättävän moni ei tiedä sitäkään. Ja se mitä todella moni ei ole edes tullut ajateleleksi on se, että oma veriryhmä voisi määritellä myös itselle parhaiten sopivan ruokavalion. Nyt seuraa kiinnostava postaus!

Selkäni meni kesken kesäloman paskaksi ja jouduin viettämään neljä päivää vaaka-asennossa. Sen seurauksena tartuin vihdoinkin kirjaan, joka on jo monta vuotta odottanut lukemista. Kyseessä on Peter J. D´Adamon ja Catherine Whitneyn kirja Syö oikein oman tyyppisi mukaan (Eat right 4 your type).

Infoksi jo tässä vaiheessa, että länsimaista lääketiedettä edustavien lekurien mukaan veriryhmäkohtainen ruokavalio on ihan täyttä dadaa ja foliohattuhommaa, ja itsekin aloitin kirjan lukemisen vähän skeptisenä, mutta hullu juttu on se, että kaikki lähipiirini ihmiset, joilta kirjan luettuani olen udellut veriryhmäänsä, ovat luonnostaan osanneet hakeutua juuri heille optimaalisen ravinnon pariin. Tiedättehän, kun ihmiset usein toteavat, että eivät voi käyttää maitotuotteita, tai vehnää, tai että ”mä tarviin paljon proteiineja” ja toinen elää hiilareilla. Selväähän on se, että Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ajatus siitä, että kaikki koostaisivat lautasensa sisällön yleisen ruokaympyrän mukaan on aivan älytön, me emme vaan kaikki ole samanlaisia. Toisille sopivat proteiinilisät, joillekin puuroaamiainen päivittäin ja jonkun systeemi tarvitsee vain kasviksia.

Veriryhmäruokavalio perustuu neljään veriryhmään (A,B,O,AB) sekä ajatukseen, että jokaiselle ryhmälle on olemassa oma, optimaalinen, evoluution sanelema ruokavalio.

Maailman ensimmäinen veriryhmä on ollut O-veri, jota virtasi Afrikan esi-isiemme suonissa. Kirjan mukaan O-ryhmäläiset tarvitsevat ravinnokseen paljon laihaa lihaa ja runsaasti kalan tai siipikarjan lihaa. O-tyypille eivät juuri sovi maito tai viljat, O-tyypin ruoansulatuselimistö kun ei ole sopeutunut niihin. Mainiosti O-tyypille sopivat sen sijaan esimerkiksi kasvimehut, saksanpähkinät, kurpitsansiemenet, pellavaöljy, bataatti, pinaatti, parsakaali, kyssäkaali, luumut, viikunat jne. Muutamia mainitakseni. Käymistuotteet eivät sovi O-tyypille kauhean hyvin ja kahvi sekä mustat teet ovat ”haitallisia” ruoka-aineita.

Kirjassa on lueteltu ruoka-aineet ryhmittäin: liha- ja siipikarja, meren antimet, maitotuotteet ja munat, öljyt ja muut rasvat, pähkinät ja siemenet jne. Hyvin tarkasti siis. Itse nostan postauksessa esiin vain joitakin ruoka-aineita per veriryhmä.

Et ehkä ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi sitä, mistä eri veriryhmät johtuvat. Veriryhmät ovat muuttuneet — tai kehittyneet — sen mukaan, miten ihmiset ovat maapallolla vaeltaneet ja eläneet. A-ryhmä syntyi jossakin Aasiassa ja Lähi-idässä, kun maanviljely yleistyi ja karjanpito alkoi. ”Ihmiset eivät enää eläneet kädestä suuhun vaan pystyivät ensi kertaa huolehtimaan itsestään pysyvämmin. Sekä elämäntapa että ympäristö olivat täysin erilaiset kuin ennen ja myös ruokavalio muuttui jyrkästi” todetaan kirjassa.

A-tyyppi on kaasvissyöjä.  Siinä missä O-tyyppi käyttää lihan polttoaineena, kertyy A-tyypille liha rasvakerrokseksi. Ero johtuu kirjan mukaan mahahaposta, jota O-tyypillä on paljon ja A-tyypillä ei juurikaan. Maito ei ole A-tyypille parasta ravintoa, mutta viljat ja kasvikset hän sulattaa hyvin.

Erityisen kiinnostavaksi kirjan tekee se, että kunkin veriryhmän kohdalla pureudutaan myös sairauksiin, joihin kullakin veriryhmällä on taipumus. Kirjassa todetaan, että tohtori Peter J. D´Adamo on tutkimuksissaan huomanunt, että esimerkiksi rintasyövästä toipuneiden naisten veriryhmä on useimmiten O tai B. Hän uskoo, että rintasyövän voittamisella ja veriryhmällä on vahva yhteys. ”Miltei kaikki syöpätyypit suosivat A- ja AB-ryhmää, O-tyyppi näyttää olevan muita paljon vastustuskykyisempi miltei minkä syöpälajin kehittymiselle tahansa”. B-ryhmäläiset voivat iloita siitä, että B-veri näyttää kykenevän vastustamaan muita helpommin esimerkiksi sydänsairauksia.

D´Adamo käsittelee kirjansa yhdessä osiossa tarkasti eri lääkkeitä ja niiden vaikutusta kuhunkin veiryhmään ja esimerkiksi O-veren kohdalla todetaan, että ”tulisi välttää penisilliiniryhmän antibiootteja — ne aiheuttavat helposti O:lle yliherkkyysreaktioita”. A:n kohdalla puolestaan sanotaan, että penisilliinit yleensä sopivat. AB- ja B-ryhmäläisten tulisi välttää kinoloniryhmän antibiootteja (anteeksi what?) jne. Toisinaan kirja menee vähän pidemmälle kuin mihin minä kykenen, mutta pääasiassa teksti on helposti ymmärrettävää.

Kuva: dadamo.com

En ajatellut tässä postauksessa käsitellä kaikkia veriryhmiä läpikotaisin, koska se on ihan mahdotonta — kirjassa kun on lueteltu esimerkiksi veriryhmäkohtaiset ruoka-aineet, jotka kullekin veriryhmälle aiheuttavat painonnousua ja laihtumista. Myös kullekin ryhmälle sopivin liikunnanmuoto — tai liikunnanmuotoja — on lueteltu.

Paljastettakoon tässä vaiheessa, että oma veriryhmäni on O, eli alkuveri. Kirjan mukaan minulle sopii parhaiten rasittava ja tehokas liikunta, jota on harrastettava neljästi viikossa. O-tyypin paras vastalääke väsymykseen ja masennukseen on fyysinen toiminta. Allekirjoitan tuon kyllä, tosin luulisi, että sama pätee kaikkiin veriryhmiin? Mutta kirjan mukaan ei: esimerkiksi A-tyypin tulisi harjoittaa mm. joogaa ja laukaista stressiä rauhoittumisen kautta. Kiinnostavaa. Itse pidän joogasta kovasti, mutta allekirjoitan kyllä sen, että se ei yksin riitä. Juoksulenkki, uiminen tai fillarointi on pakko sisällyttää viikkoon myös, muuten hajoaa pää.

Liikuntasuositusten lisäksi kirjassa on jopa lueteltu kunkin veriryhmän ominaiset luonteenpiirteet. Se kyllä tuntuu vähän foliohattutouhulta, mutta hitto vie, ainakin minun kohdallani menee ihan nappiin. Vai oletteko eri mieltä?

Jokaisella O-ryhmään kuuluvalla on ihmisellä on geneettisessä muistissaan voimaa, kestävyyttä, itseluottamusta, uskallusta, intuitiota ja sisäsyntyistä optimismia. O-tyyppiset alkuihmiset olivat keskittymisen, tarmon ja voimakkaan itsesäilytysvaiston malliesimerkkejä. He uskoivat itseensä. Se on hyvä, koska ilman heitä, meitä ei ehkä olisi. Monet heistä ovat perineet myös onnistumisen tahdon ja johtamiskyvyn.

Johtaja tässä terve.

He ovat vahvoja ja sinnikkäitä, pysyvät vauhdissa valkuaispitoisen ruoan avulla ja tarvitsevat raskasta fyysistä toimintaa — ellei sitä ole, he masentuvat, vaipuvat epätoivoon ja lihovat.

Aijai, tunnistan kyllä tämän ”epätoivoon vajoamisen” ellen saa liikkua monta kertaa viikossa. Se vaan pitää täysin paikkansa! …Ja hei anteeksi nyt herkkähipiäiset, jos tuo yläpuolen johtajahehkutus ärsyttää, mutta täähän on ihan evoluution sanelema homma! 😉

Vaikken millään voi koko kirjaa tässä siteerata, niin kurkataan nyt kuitenkin vielä, mitä B ja AB-ryhmäläisten tulisi D´Adamon mukaan syödä.

B-veri on ikään kuin O- ja A-veren ”tasapainottava voima” eli vähän kumpaakin. B-tyyppi on ainoa veriryhmä, joka sietää hyvin maitotuotteita.

Se johtuu siitä, että, B-antigeenin tärkein sokeri on D-galaktosamiini, jota on myös maidossa. Maitotuotteista tuli osa ihmisen ruokavaliota B-tyypin kehityksen ollessa huipussaan; tuolloin kesytettiin kotieläimiä ja karjatalous sai alkunsa”

Maito siis toimii B-tyypillä, vehnäkin kohtalaisesti, hän ei ei reagoi siihen yhtä herkästi kuin O-tyyppi. Ruista tulisi välttää, mutta riisi, kaura ja speltti sopivat mainiosti. Lihatuotteista suositeltavimmat ovat hirvenliha, karitsa, lammas ja kani. (Riistametsälle tai citykanijahtiin siis). Esimerkiksi kanaa ei B-ryhmälle suositella, koska ”kanan lihaskudoksessa on B-veriryhmän soluja sakkauttavaa lektiiniä”. Meren antimet sopivat B-tyypille hyvin, mutta esim. joitakin äyriäisiä tulisi välttää. Oliiviöljy toimii B-tyypillä hyvin, mutta pähkinöitä ja siemeniä ei juuri suositella. Tomaattia ei saa olla ruokavaliossa lainkaan: sen lektiinit agglutinoivat eli sakkauttavat kaikkien veriryhmien verta. Tomaatin lektiini ei juuri vaikuta O tai AB-tyyppiin mutta aiheuttaa A- ja B-tyypissä voimakkaita reaktioita, jotka ilmenevät tavallisesti mahalaukun ja limakalvon ärsytyksenä”. Ettäs tiiätte.

Kuva: zenvigroup.blogspot.fi

Vielä on jäljellä AB-tyyppi. D´Adamo määrittelee AB:n mysteeriksi:

• Reagoi vaihtuvaan ympäristöön ja ravintoon kameleontin tavoin.
• Herkkä ruoansulatuselimistö.
• Erittäin sietokykyinen immuunijärjestelmä.
• Selviytyy stressistä parhaiten henkisyyden, fyysisen tarmon ja luovan energian avulla.
• Kehitysopillinen arvoitus.

AB on uusin veriryhmistämme ja siihen kuuluu 2-5% väestöstä. AB-tyypille sopivat hyvin tofu, merilevä, merenelävät ja vihreät vihannekset. Lihaa hän voi syödä, mutta ei liiaksi. Mm. karitsa, lammas, kalkkuna ja kani sopivat parhaiten, kanan-, naudan- ja hirvenliha eivät käy. Maitotuotteista sopivat parhaiten bakteeriviljelmien avulla valmistetut tuotteet, kuten jogurtit, kefiiri ja vähärasvainen hapankerma. Myös vuohenjuustot sopivat hyvin. Kananmunat sopivat AB-tyypille erinomaisesti. Monessa kohtaa D´Adamon suosituksia lukee ”sopii, mutta kohtuudella” eli AB on selkeä sekoitus muita veriryhmiä. Siksi tähän postaukseen on hieman vaikea avata tämän tarkemmin sitä, mikä sopii AB-tyypille ruoaksi ja mikä ei. Mainittakoon kuitenkin vielä tämä:

AB-tyypin kannattaa aloittaa jokainen päivä juomalla lasillinen lämmintä vettä, johon on puristettu puolikkaan sitruunan mehu. Se poistaa elimistöstä yön aikana kertynyttä limaa ja tehostaa suolen toimintaa.

Ettäs tiedät AB. Pakko vielä loppukevennykseksi laittaa vähän hehkutusta AB-tyypin luonteesta. Se kun näet on ”valloittava ja kiinnostava”. Mm. Marilyn Monroe oli AB. Voisinkohan vaihtaa veriryhmää?

Nyt kaverit: miltä tämä teistä kuulostaa? Faktahan on se, että toiset lihoo tietyistä ruoka-aineista herkemmin kuin toiset ja toisille käy hiilarit siinä missä toisille proteiinipitoinen safka ja jotkut ei vaan kestä maitoa kun se toisille ei tuota mitään ongelmaa. Onko veriryhmäajattelussa teistä järkeä? Ja mikä kiinnostavinta: tiedätkö oman veriryhmäsi ja syötkö tietoisesti tai tiedostamatta sen mukaan?

Psst…Netistä löytyy muuten ihan sairaasti materiaalia D´Adamon teoriaan liittyen, mm. monien veriryhmänsä mukaan elävien ihmisten kertomuksia.

Ylin kuva: marcoshirohige.blogspot.fi