Latvialaisella niityllä
Terveisiä niittykasvien keskeltä (kutisen vieläkin joka puolelta). Tuntuu kuin olisin ollut matkalla monta päivää, vaikka keikka kesti vain torstaiaamusta perjantai-iltaan. Ihmeen paljon ehdimme kokea parissa vuorokaudessa. Itse Riikasta en osaa sanoa paljoakaan, mutta vanhasta kaasunaamaritehtaasta, eräästä ravintolasta, kesänviettopaikasta, ötököistä ja monesta kasvista sitäkin enemmän. Kirjoitan edellämainituista varmaan useamman postauksen, aloitetaan yrttiasialla.
Postasin reissusta Kempparin FB-ryhmän sivulle kuvan teemukistani. Tämän foton:
Mukissa on maailman helpoin tee: tuoreen piparmintun oksa kuumassa vedessä. Ja maku on aivan valloittava. Värikin on ihan uskottava vihreä, eikä suinkaan jotain mutavellin suuntaista tai epäilyttävän näköistä (vaikka oksa on suoraan pusikosta). Miksi en ole tullut ajatelleeksi tätä aikaisemmin? Kelatkaa nyt: ei tarvetta teesihvilälle, ei niitä ärsyttäviä murusia mukin pohjalla ja teen sessa, ja oksa on helppo heivata pois kun hotsittaa. Näin varmaan tekivät jotkut esi-ihmisemme joskus muinoin… ehkä?
Saan jostain syystä ihan hullut kiksit kun keksin ikiaikaisen tavan korvata modernit arkirutiinit. Esimerkiksi tämä teekikka ei vie aikaa sen enempää kuin teepussin mukiin räpeltäminen, teetä ei ole tuotettu jossain hornassa ja lisäksi omassa pihassa kasvatettu tee on oikein ekologista alusta loppuun (eikä tarvitse maksaa rahaa Liptonin tai Twiningsin kassaan).
Tällaisia vastaavia juttuja, unohdettuja vanhan kansan niksejä, on paljon muitakin, kun vain muistaisi aina kyseenalaistaa omat arkirutiininsa ja lukea vähän historiaa ja etnotiedettä.
Vaellellessamme latvialaisella niityllä tutkimme porukalla kasveja, joista Mádaran kosmetiikka valmistetaan.
Tiesitkö, että esimerkiksi peltokortetta käytetään kosmetiikassa? ”Peltokorteuute on tärkeän ihon rakennusaineen, pii-mineraaliin (silica), paras kasviperäinen lähde. Pii-mineraali uudistaa ja hoitaa kireää ihoa ja parantaa ihon elastisuutta. Stimuloi pintaverenkiertoa ja lymfanesteen kiertoa. Pehmentää ja rauhoittaa ihoa”.
Siinä makaa luonnollinen ihon pehmittäjä.
Kuva: soilinbasilika.wordpress.com
Varsinainen reissun uutinen oli se, että Mádara alkaa käyttää suomalaista koivunmahlaa elokuussa lanseerattavassa anti age -tuoteryhmässään. Koivunmahlalla korvataan sarjan tuotteissa vesi, joten tuotteiden luomuprosentit tulevat olemaan aika huimia (vettä kun ei voi sertifioida). Siinä missä iholle sivelty vesi ei varsinaisesti tee ihmeitä anti age -näkökulmasta ajatellen — veden nauttiminen sisäisesti on tietenkin tärkeää — on luomulaatuinen koivinmahla osoittautunut Mádaran yliopistolla teettämissä tutkimuksissa huimaksi aineeksi ihon nuorekkuuden säilyttäjänä.
“By cooperating with the researchers at the Faculty of Biology of University of Latvia, we wanted to find out, which plants and substances, common to Northern region, have anti-aging and skin protective abilities. We regard the results of the research as a long-term investment in the field of natural and organic cosmetics as a whole. For our new cosmetics product line, we will use the birch juice hydrolate as the product base, since it is rich in natural substances and effective in cellular repair.”
Lähde: madaracosmetics.lv
Ihan hillittömän upeaa, että Mádara teettää tällaista tutkimusta yliopistolla! Olen ihan superinspiroitunut reissun jäljiltä siitä, kuinka nämä oman ikäiseni mimmit (itse asiassa vähän nuoremmat) vaan menevät ja tekevät asioita, joita itse olen funtsinut vuosikausia. Ihailtavaa ja rohkaisevaa.
Saa nähdä miltä anti age -sarja tuntuu, otan sen käyttöön piakkoin itsekin (raporteeraan sitten). Mutta kaverit: mahlaa kannattaa ottaa talteen ihan itsekin. Se todella on huiman terveellistä, joten jos omistat metsää, lukaisepa ohjeet mahlan talteenottoon ja kokeile. Sitä kannattaa siis nauttia ihan kurkusta alas kaatamalla. Taas asia, jonka isovanhempamme tiesivät, vanhempamme unohtivat ja me emme tiedä asiasta hölkäsen pöläystä.
Kun osuimme niittyvaelluksellamme puna-apilan kohdalle, tein jotakin itselleni yllättävää: nappasin apilan kukan, otin osan kukinnosta irti ja imaisin. Ihan reaktiona! Vasta jälkeenpäin tajusin mitä olin tehnyt ja kerroin Lotelle (yksi Mádaran perustajista), kuinka me pieninä tyttöinä siskoni kanssa imimme puna-apiloiden makeaa nestettä. Asia oli hänelle uusi, enkä todellakaan ole muistanut tällaista asiaa aikaisemmin itsekään. Jotenkin se niityllä palloilu vie kai minut jonnekin lapsuuden kesiin.
Törmäsimme niityllä myös kosmetiikkamerkin nimikkokasviin, eli suomalaisittain mataraan. Sen latinankielinen nimi on Galium verum. Aikaisemmin firman perustajat eivät tienneet sen ihohyödyistä juurikaan — kasvin nimi otettiin brändinimeksi lähinnä imagosyistä — mutta nyt juuri matara on osoittautunut yllättäväksi raaka-aineeksi ihon nuorekkuuden säilyttämisen näkökulmasta. Muistiinpanoni tähän liittyen ovat valitettavasti vähän epäselviä (siellä kasvuston seassa rämpiessä en kirjoittanut ylös mitään, vaan jouduin luottamaan sisäiseen kovalevyyni, jonka kapasiteetti tuli kuitenkin vastaan, ihme), joten lupaan palata tähän kiinnostavaan asiaantarkemmin myöhemmin, vaikka siinä postauksessa jossa arvioin Mádaran anti age -sarjan tuotteita lähemmin.
Sain Mádaran toimarilta Uldikselta mukaan kesämökkinsä pihasta piparmintun pistokkaat, jotka nyt ovat mullassa omassa kotipihassani. Pistokkaita pitää vähän kasvatella ennen kuin saan oksia teeveden sekaan, mutta onneksi piparminttu kuulemma on kova leviämään. Mun puolesta se saa vallata koko pihamaan (sori naapurit).
Kävin nappaamassa pihamaalta ihan tavallista minttua kuuman veden sekaan ja hyvin toimii sekin. Piparmintulla tulee vahvempi aromi, mutta perus minttu kelpaa vahvemman puutteessa. Mitä mainioin tee, mummoni olisi varmaan samaa mieltä.
Meikkis menee nyt vedenkeittohommiin. Ajattelin nauttia iltapalaksi minttuteetä, tummaa suklaata ja tuoreita mansikoita. Ja joo tiedän, ettäminttutee piristää, mutta mun pitää jaksaa katsoa leffa. Että jos olet painumassa suoraan pehkuihin, jätä minttu aamuun mielummin. 😉