Helsinki Fashion Summit — höh ja jee
Osallistuin eilen Helsinki Fashion Summitiin Bio Rexissä. Ehdin paikalle vasta iltapäivällä, mutta onneksi edes silloin, sillä oli superkiinnostavaa kuulla muodin ammattilaisten puheita työstään. Paikalla oli megatason jengiä, kuten Lulu Kennedy (Fashion East, London), Christoffer Lundman (Acne), ja Henrik Vibskov.
En ollut kuitenkaan paikalla pelkästään siksi, että pidän muodista, vaan myös tilaisuuden otsikon vuoksi. Kutsussa luki ”A full day fashion seminar — and more sustainable growth”. Minua kovasti kiinnosti kuulla kestävästä kehityksestä tällaisten supernimien suusta.
Mutta en kuullut, sanallakaan. Ja tajusin myös ymmärtäneeni otsikon väärin, tilaisuudessa nimittäin puhuttiin taloudellisesti kestävästä kehityksestä. Se on tietenkin elintärkeää mille tahansa bisnekselle, mutta ihan oikeasti: kuka puhuu vuonna 2012 kestävästä kehityksestä sivuamatta toiminnan ekologisia ja eettisiä ulottuvuuksia millään lailla?
Ekologisuus tai eettisesti kestävästä kehitys ei ollut millään tavalla läsnä puheenvuoroissa. Tosin tapahtumabannerin taustakuvassaruohoa ja hei tilaisuuden punainen matto oli vihireä, wuhuu! Ja aulatilassa oli esillä kolme ekomateriaaleista valmistettua mekkoa (joista lisää infoa tulossa). Mutta siis: Hei Pliis.
En ole ainoa, jota edellämainitut asiat hämäsivät: eräs toimittaja tuli kysymään minulta, että eikö tässä ole jo vähän viherpesun makua? Ja haastattelemani Vibskovkin totesi, että hän ei oikein etukäteen ollut varma, mitä annettavaa juuri hänellä olisi tilaisuudessa, jossa teemana on kestävä kehitys.
Moni muodin parissa vaikuttava pitäisi varmaan tätä avautumistani turhana urputuksena aivan yhdentekevästä asiasta. ”Tyyppi ymmärsi otsikon väärin ja valittaa maton väristä, huoh.” Mutta se ei ole niin! Kyse on tälle ajalle niin yleisestä ilmiöstä, että siitä on pakko puhua. Ekologisuuden ja oikean kestävän kehityksen ajatus pilataan sillä, että sanoja ryöstöviljellään kaikkialla. Se alkaa ärsyttää meikäläistä isosti.
Lopetan silti valituksen tähän. Vaikka itse seminaari ei sisältänyt sitä mitä luulin ja toivoin, kysyin muutaman kysymyksen aiheeseen liittyen Vibskovilta itseltään. Sain kiinnostavia vastauksia.
Kuva:nordicfashionbiennale.com
Kun kysyin, että voiko Vibskovin kaltainen iso nimi oikeasti olla kiinnostunut muodin ekologisuudesta ja onko hän sitä, kertoi mies, että ”asia on toimistolla iso aihe”. Vibskov innostui heti puhumaan luomuruoasta, lapsistaan ja ystävistään, mutta muotiin siirryttäessä hän vähän vakavoitui. Muodin maailmassa ekologisuus ja eettisyys on haastava ja epäseksikäs aihe — ehkä se siksi ei ollut osa Fashion Summitin seminaaripäivääkään?
Kangasnyssäkässä kamojaan kantava Vibskov vaikutti ja olikin erittäin tiedostava ja maailman tilasta huolta kantava tyyppi, joka kertoi jatkuvasti testailevansa erilaisia ekomateriaaleja tuotteidensa valmistuksessa. Paita saattaa olla ekopuuvillaa vaikkei sitä mainita jne. Ekologisten materiaalien käytössä voi silti tulla vastaan yllättäviä ongelmia. Mies nosti esimerkiksi tapauksen, jossa Afrikasta tilatut kankaat tulivat monta viikkoa myöhässä (kyseessä oli joku ekomateriaali mutta tarkempi nimi meni ohi) ja sen vuoksi niiden tilalle oli otettava muuta, jonka jälkeen Afrikasta toimitetut matskut olivat ylijäämää. Kun työskentelee tahojen kanssa, joilla esimerkiksi arvomaailma on pehmeämpi tai osaaminen hakusessa, saattaa vastaan tulla se, ettei bisneksen kovuutta ja aikatauluja ymmärretä. Ja ekologinen materiaali jää saamatta. Tämä ei tietenkään päde kaikkiin ekomatskujen tuottajiin, mutta bisnesnäkökulmasta ymmärtää sen, että tavarantuottajiin täytyy voida luottaa.
Kysyin, tietääkö Vibskov, missä vaatteensa tehdään ja kuka ne tekee? ”No one knows”. Mies kertoi vaatteita tehtävän usealla eri mantereella ja että hän on itse käynyt monessa paikassa itse paikan päällä, mutta totuus on, että kukaan ei tiedä, missä vaatteet todellisuudessa valmistetaan. Hänelle saatetaan näyttää vain se, mitä hänen oletetaan haluavan nähdä.
Enempää en juuri ehtinyt saada irti suunnittelijasta, jonka kanssa mielelläni olisin jutellut vaikka tuntikausia. Vibskov innostui niin puhumaan kanssani ruoasta, että muotiaiheet vähän jäivät. Samaa mieltä olimme mm. siitä, että ruoka pitäisi tuottaa siellä missä se syödään, eikä luomun ei pitäisi olla luksusta niin kuin se on. Täydellisessä maailmassa.
Kello oli haastattelun loputtua yli kuusi, joten päätin sittenkin jäädä seitsemältä Bio Rexissä jatkuiviin Fashion Summitin iltakekkerieihin. Kassissa sattui olemaan juuri noudettu Nanson Tokoi-mekko (vihreä-keltaisena!!), joten kävin Sokoksen sovarissa vaihtamassa sen ylleni ja meikkasin kosmetiikkaosaston testereillä. No kun en ollut alunperin varautunut olemaan liikkeellä mitenkään edustavana! Loikin takaisin juhliin ja törmäsin Johanna Sumuvuoreen ja Tiia Vanhatapioon, joiden kanssa ilta jatkui jonnekin tämän päivän puolelle.
Ai niin: ennen edellämainittuja naisia ja herra Vibskovia juttelin lyhyesti Terhi Pölkin kanssa, jonka ensi syksyn mallistoa hetkeä aikaisemmin olin käynyt hiplailemassa. Mm. tältä näyttää:
Infoilen teitä jahka kengät ovat kaupassa asti. NIIN mahtavat.
Hienot kengät löysin hämärtyvän illan aikana myös Vietto-Minnan jaloista: nainen oli itse maalannut kirpparilta löytämänsä tossut kärjistä neon oransseiksi. NIIN käyttisidea. Akryylimaalilla kuulemma.
Vähän harmittaa kirjoittaa Fashion Summitin aiheuttamista negatiivisista viboista, kun tilaisuus oli kuitenkin monella tapaa ihan superonnistunut! Erityispropsit tilaisuuden juontaneelle Sami Sykölle, joka veti roolinsa erinomaisesti. En tiedä kuka olisi ollut parempi henkilö juontamaan vastaavan tapahtuman. Koen kuitenkin, että rehellinen pitää olla ja tiedän, etten ole ainoa, jolla ”viherpesu” pisti silmään. Onneksi sain vaihtaa Henrik Vibskovin kanssa muutaman sanasen.
Nyt vähän heikkokuntoinen bloggaajanne hyppää pyörän selkään, toivottavasti en jää auton alle… Illalla nähdään! Ai missä? No telkussa (ehkä). Katsopa Näytös 2012. Mahtavaa!