Vastustuskykyä vessanlattialta ja pihamaalta
Pitkästä aikaa lapsiasiaa — you asked for it! Lukijaa mietitytti ”mitkä ovat elinympäristön pahimpia vaaranpaikkoja vauvalle kemikaalinäkökulmasta”. Tuttavansa oli kertonut, ”ettei anna vauvan koskaan olla lattialla julkisissa tiloissa: lattiat kuulemma pestään niin vahvoilla ja ärsyttävillä aineilla, että ovat vauvalle tosi pahasta”.
Varmaan on totta, ettei julkisten tilojen puhtaanapitoaineiden valinnassa mietitä ensisijassa sitä, konttaako lattialla lapsia vai ei. Kauhean usein kun ei konttaa. Mutta sitten taas julkisia paikkoja on kovin erilaisia…
En osaa sanoa, millä aineilla lattioita missäkin puunataan, mutta selvää on se, että ellei kyse ole lapsille suunnitellusta alueesta, voi käytössä olla vahvoja aineita. Se onko lapsen laittaminen lattialle konttaamaan riski, on jokaisen oma valinta, minä en pitäisi tällaista kovinkaan vaarallisena (olettaen, että lapsi aika todella harvoin konttaa kaupan lattialla). Mutta ehkä ymmärsin kysymyksen jotenkin väärin?
No mutta, kerronpa nyt samaan syssyyn kuinka suhtaudun lapsen syömis- ja konttaamisjuttuihin hygienianäkökulmasta itse: aika rennosti.
”Lite skit i god mat gör ingenting” tapasi isoäitini sanoa.Osaatte varmaan kääntää tuon suomeksi. 😀
Jess, koirankakkaa!
Kun vedimme Katjan kanssa keväällä 2010 Uuden Mustan radio-ohjelmia, käsitteli yksi jaksomme ylihygienisyyttä. Jakso oli aihepiiriltään ehdottomasti yksi omista suosikeistani. Studiovieraamme, allergologi Mikael Kuitunen (HUS) vahvisti tuolloin käsitystäni siitä, että lapsesta tulee paljon todennäköisesti vähemmän allerginen, kun hän välillä sormeilee vaikka koirankakkaa pihamaalla sen sijaan, että elinympäristö on ylihygieeninen.
Allergiaklinikan ylilääkäri, professori Tari Haahtela kertoo Verkko-Husarin haastattelussa, että ihmisen puolustusmekanismilla on liian vähän töitä. Suomalainen elinympäristö ja elintavat alkoivat muuttua sotien jälkeen ja muutosten lista on pitkä: juomavedestä saatiin puhtaampaa, maitoa alettiin pastöroida ja jääkaapit sekä pakastimet yleistyivät, pölynimurit tulivat joka kotiin. Kaikki nämä ovat tehneet elinympäristöstä steriilimmän kuin aiemmin. Ympäristön, veden ja ravinnon mikrobirikkaus muokkaa voimakkaasti luontaista immuniteettia, jonka häiriöstä allergiassa on paljolti kyse.
Parhaillaan käynnissä oleva SALVE-tutkimushankkeen tavoitteena on tunnistaa allergialle altistavia ja siltä suojaavia tekijöitä yhdistämällä monen eri tutkimusalan erityisosaamista. Tutkimuksen yhtenä kohteena on ns. hygienia-hypoteesi, jota selvitetään tutkimalla geeni-ympäristö -vuorovaikutuksia Venäjän Karjalassa ja Suomessa. Lauantain ohjelmassa kuullaan tutkimushankkeesta vastaavaa johtajaa Heikki Hyötyä, joka kertoo kuinka suomalaisten ja karjalaisten lasten sairastavuudessa on huimia eroja mm. diabeteksen, keliakian, allergiavasteiden ja kilpirauhastulehduksien osalta. Ja mikä yllättävää, iso merkitys asiassa on — yllätys, yllätys — ihmisen suolistolla!
Lainaus Uusi Musta: Varo ylihygieniaa, älä likaa (lue koko juttu!!).
Oma lapseni saa usein lautaselleen kerran lattialla käyneen leivän, naksun tai banaanin. Puhallan pikkukivet veks ja huuhtaisen hanan alla jos on tarvis. Minusta on hyvä, että suuhun menee muutakin kuin einesteollisuuden megahygienisiä valmisruokia. Annan joskus lapsen kouraan multaisen porkkanan ihmeteltäväksi ja jos sitä ehtii puraista, ei se maailma siihen kaadu, että suuhun meni vähän hiekkaa. Hyvä vaan.
Jos skidi nuolaisee jossain ostarilla kerran lattiaa, niin en minä siitäkään slaagia saa.
Kaikista tarkin itse olen sen suhteen, kuinka paljon lapseni ympärillä on muovia ja tekstiilejä, joissa voi olla esimerkiksi ftalaatteja tai palonestoaineita. Lapsi nukkuu kolmanneksen tai enemmänkin päivästään ja siksi kannattaa miettiä, missä materiaaleissa skidi koisii. Uskomaton homma on se, että jopa lastenvaunuissa — en voi tajuta tätä vieläkään — käytetään ftalaatteja.
”EU:ssa ja Yhdysvalloissa on rajoitettu ftalaattien käyttöä, koska se aiheuttaa vakavia terveyshaittoja. Suurin terveysriski liittyy perimään; osa ftalaateista on vaarallisia sikiölle ja ne voivat heikentää sikiön hedelmällisyyttä. Äidin kautta sikiöön siirtyvä tai pienen lapsen saama ftalaattiannos voi vaurioittaa vakavasti lapsen hormonitasapainoa. Ftalaatteja saattaa liueta esimerkiksi syljen mukana lapsen elimistöön, jos niitä on tuotteissa, joita lapsi imeskelee. Ftalaattien aiheuttamat haitat eivät ole heti havaittavissa, vaan ne ilmenevät myöhemmällä iällä”.
Lähde: SGS Finland
Kodin tekstiileiden materiaaleilla on väliä. Kuningaskuluttajan myrkkysohva-tapaukset kertovat karua kieltään miksi: jopa vauvat saivat homeenestoaine dimetyylifumaraattista ihottumaa. Suosi luonnonmateriaaleja ja moneen kertaan pestyjä kankaita. Jos haluaa ottaa varman päälle, kannattaa lapsen uudet vaatteet pestä aina ennen ensimmäistä käyttökertaa. Islan vaatteet ovat isoksi osaksi minun vanhojani tai kirppikseltä hankittuja, moneen kertaan pestyjä. Nihkeää on se, että lastenkin vaatteista on löydetty esimerkiksi formaldehydiä.
Toinen homma, mihin itse kiinnittäisin huomiota ovat muovivaipat. Paitsi että kertakäyttövaipat tuottavat maailmaan roskaa, kannattaa niiden käyttöä miettiä lapsen terveyden kannalta. Vuonna 2000 Women’s Environmental Network löysi kertakäyttövaipoista hormonihäiritsijäkemikaali tributylia (pdf löytyy täältä: www.naturebaby.dk/images/…/gender_bender.pdf ). En itse mieti vaan tuota yhtä kemikaalia vaan sitä, että muovivaippojen muovi hinkkaa lapsen ihoa pahimmassa tapauksessa 24h. Muovi on kosketuksissa limakalvoilla ja lämpötila nousee vaipassa korkeaksi. Meillä on jo bisfenoli-esimerkki.
Ai mitä vaippoja meillä sitten käytetään? Isla käytti äitiyspakkauksen kestovaippakuoria, joihin ompelin itse vanhasta pyyhkeestä imut, vuoden ikäiseksi, jonka jälkeen oppi kuivaksi. Osittain varmaan siksi, että kestovaippa on ärsyttävän tuntuinen kun se tuntuu muovivaippaan verrattuna märältä ja osittain siksi, että lastentarhanopettaja-äitini hoksasi alkaa istuttaa tyttöä potalle alle vuoden ikäisenä. Nykyään siis käytämme Islalla vaippaa lähinnä kun lähdemme ulos tai kun hän nukkuu. Silloin vaippa on yleensä merkkiä Natur babycare.
Anna kala pusu!
Isla ihailee kuvassa Stockmannin karppia. Joku muu äiti ehkä järkyttyisi siitä, että lapsi koskee ”likaisen” vesialtaan reunaa paljailla käsillään, mutta minä en ajattele niin. Jokainen kasvattakoon miten haluaa, mutta meikäläinen on rennon, vastustuskykyä kehittävän maailmaantutustumisen kannalla. Tottakai sormet pyyhitään kostealla ennen kuin aletaan syödä, enkä minä niitä lapsen sormia tuonne veteen asti päästänyt, mutta ei siitä vesialtaan hinkkaamisesta kannata vatsahaavaa kehittää.
Palatakseni lukijan alkuperäiseen kysymykseen. Vauva konttaa eniten kotioloissa, joten kiinnitä huomiota kodin tekstiileihin ja pesuaineisiin. Se on tärkeintä. Lapseni on nyt reilu puolitoista vuotias, enkä ole vielä esimerkiksi joutunut ottamaan käyttöön minkäänlaisia pesuaineita häntä pestessäni. Vesi riittää. En myöskään juuri ole joutunut rasvaamaan Islan ihoa millään. Ja jos rasvaan, en todellakaan ota mitään apteekin perusrasvaa, vaan luonnonkosmetiikkaa. Lasten tuotteista oma blogaus tulossa!
Kotona kannattaa kyllä muistaa imuroida säännöllisesti, sillä kodin pölytuppoihin kertyy helposti kemikaalijäämiä. Ja kun pyyhkii kostealla usein, ei sitä himaa ole pakko räjäyttää tujuilla aineilla.
Minimoi lapsen muovilelut tai ainakin niiden imeskely ja kun kuumennat lapsellesi juomaa, suosi BPA-vapaita tuotteita (lue postaukseni Lasinen tuttipulloehkä terveysteko). Isla leikkii muovileluilla pääasiassa kylvyssä, mutta on meillä esimerkiksi Legojakin. Eniten olisin itse huolissani pehmeistä muovituotteista ja siitä, että lapsi syö sellaisia.
Otsikko on provosoiva: julkiset vessat ovat niitä, joiden jälkeen kädet todellakin pestään. Viittaan lauseella lähinnä siihen, että kun suuhun menee välillä vähän multaa, koirankakkaa tai lunta, ei se ole ollenkaan niin pahasta kuin usein luullaan. Hyvä vaan! (Okei keltaista lunta ei saa syödä, mutta muuten voi vähän maistaa.)