Järjestys olla pitää

Uudesta kodista puuttuu vielä monia huonekaluja ja säilytysratkaisuja, mutta olen päättänyt, että kiireessä ei hankita mitään. Sitten hommataan kaappia, pöytää, tuolia ja mattoa kun täydelliset löytyy. Jotain onneksi on jo löytynyt! Bongasin Salosta kirppikseltä jo mainitun tuolin lisäksi kaksi muutakin sisustusasiaa, joista ensimmäinen on tämä vanha meikkipakki:

Olen monta vuotta toivonut, että löytäisin kirpparilta vanhan meikkipakin, johon kamat saa siististi ilman, että niitä tarvitsee pitää esillä. Tämä vitosella bongattu vanha Delsey käy hommaan mainiosti! Parasta on se, että se on sisältä aivan siisti ja tahraton, mutta omaa silti selvän parfyymintuoksun. Sellaista ajan patinaa ei kaupasta saa. Toiset tykkää, toiset ei, mutta mä saan niin kiksejä siitä, että joku vanha rouva (parfyymi viittaa iäkkääseen ihmiseen) on pitänyt meikkiarsenaaliaan tässä pakissa, ehkä matkustaessaan, ehkä vain järjestelmällisyyttään. Tällä esineellä todella on tarina.

Aijai. Järjestys on vaan mahtavaa. Kun kaikella on paikkansa, on homma hallussa. Organisoiminen on mun lempihommaa, ehdottomasti.

Parasta meikkilaukussa on tietty myös se, että se sopii kotimme väreihin ja materiaaleihin kuin nakutettu.

Asunnossa on valkoiset puulattiat, mutta rappuset ja vessan lattia ovat kiiltävän mustaksi maalattua puuta. Eteisen ja vessan seinät on rapattu jollain betonia muistuttavalla, ulkotiloihin tarkoitetulla matskulla, mikä on sikäli nerokasta, että tahrat ja lika on helppo pestä veke, kun matsku on säänkestävää. Myös olohuoneessa on yksi tällainen ”betoniseinä”. Oon siitä aika fiiliksissä. Delseyni istuu siis vessan värimaailmaan täydellisesti.

Niin ja kuvan rullakko, jossa pakkini toistaiseksi sijaitsee, senkin bongasin kirpparilta. Samoin kuvassa oikealla näkyvän, vanhan maustehyllyn, jonka taidan keittiön sijaan laittaa vessaan — en tosin juuri tuohon! Tavarat hakevat vielä paikkaansa. Rullakko maksoi kaksi euroa ja maustehylly 50 senttiä. Voisko kirpputorien koluamisesta jotenkin tehdä ammatin? Mä en vaan keksi montaa parempaa asiaa, kuin tonkia vanhoja tavaroita. Hassua.

Psst… Vessan naulakossa roikkuva peili omaa myös melkoisen tarinan, se nimittäin kuului legendaariselle Bertha Puistolle!