Ekovauva: lelut

Tuore äiti törmää vauvansa kanssa moneen asiaan, joissa kemikaalit ja ekoaiheet mietityttävät. Vaatteet, vaipat, tuttipullot, lelut, vaunut, ruoka… Jotta blogauksesta ei tulisi kilsan mittainen, tulee näitä ekovauva-postauksia muutama. Tässä ekassa asiaa leluista.

Kun kerroin blogissani, että olen saanut tyttövauvan, lähetettiin minulle luonnollisesti vauvakamaa, ei paljon, mutta joitakin tuotteita. Jo ennen tätä olin selvittänyt sen verran, että jos käytämme tuttipulloa, on sen oltava bpa- eli bisfenolivapaa, uudet vauvanvaatteet haluan mieluiten luomupuuvillaisina, vaunut ilman ftalaatteja, vaipat kestona ja lelut mieluiten puisina, kankaisina, käytettynä ja kierrätettynä.

Emme ole ostaneet Islalle vielä juuri mitään leluja, sillä ystävät ja tutut ovat hankkineet niitä hänelle lahjaksi ja antaneet vanhoja omiaan kiertoon, se on mahtavaa! Yläkuvassa näkyy esimerkiksi punainen retrolelu, jollaisia saimme ystävältäni, hän on leikkinyt niillä 80-luvun alkupuolella, itsellänikin oli samanlaisia. En tiedä noiden merkkiä, mutta jos joku hoksaa, laittakaahan postauksen perään, ihan legendaarisia lelujahan noi on… En halua vauvalle hirveästi mitään muovikrääsää, suurin osa siitä on sitäpaitsi saakelin rumaa, mutta nää on poikkeus.

Kuvassa moikkaa myös luonnonmukaisista materiaaleista valmistettu kirahvi. Kyseessä on vinkuva purulelu, Vulli-kirahvi, joka on valmistettu ja maalattu käsi, luonnonkumista ja elintarvikepohjaisia maaleja käyttäen. Tuote täyttää standardin EN71.Tämän sain siis maahantuojalta, joka lähetti Islalle myös Lifefactoryn aktivointirenkaan (näkyy samassa kuvassa).

Pinkki rengas on valmistettu medical grade eli lääke- tai sairaalasilikonista, se on bpa-, pvc- ja lateksivapaa ja sen voi kuulemma pestä koneessa ja pakastaa (!). Mä en kylläkään haluaisin pestä astianpesukoneessa leluja, joita vauvani syö, pesen ne mielummin käsin, tosi miedoilla aineilla. Ja miksi leluja pitäisi pakastaa? En tiedä, kertokaa viisaammat.

Tuotepakkauksessa lukee, että rengas on kätevä myös käsikoruna, joka itseasiassa on kätevää sikäli, että sitä voi pitää kätevästi hollilla. Isla ei ole lämmennyt ainakaan vielä renkaalle, paitsi toisinaan, kun renkaan nystyröihin voi ilmeisesti ihanasti hinkata ikeniä. Enemmän iloa antaa kirahvi, ja kaikkein eniten mummin ostamat Barbapapa-pehmolelut sekä alapuolen kuvassa näkyvä Tiikeri-lelu, jolle vauva jokeltaa iloisesti.

Suosisin mielelläni puuta lelumateriaalina, ja joitakin puisia leluja onkin tullut vastaan. Olen ostanut vain yhden, puisen vaunulelun Uudenmaankadun Punavuoren peikosta (putiikilla on muuten nettikauppa). Puinen on myös Islan leikkikaari, joka on saatu ystäviltä. Yllätyin kun kuulin, että se on ostettu IKEA:sta! En löydä tuotetta enää IKEA:n nettisivuilta, mutta tältä se näyttää:

IKEA:lla on valikoimissaan monia muitakin puuleluja, joita en nyt kuitenkaan ajatellut lähteä shoppailemaan, kun käytettynä löytyy ihania ja ekologisempia vaihtoehtoja (uutta vauvakamaa ei oikeesti ole juuri järkeä ostaa), enkä oikein tykkää suosia IKEA:a mestana muutenkaan. Mutta pointsit kyllä tuosta lelukaaresta. Se on nimittäin ainoa, jonka minä olen nähnyt, jossa puiset, roikkuvat härpäkkeet saa irti, ja niiden tilalle voi vaihtaa asioita. Puinen kaari toimii siis runkona, johon voi itse kiinnittää mitä lystää. Samanlaisen voisi osaava tehdä varmaan itsekin tai teettää puusepällä…

Vaunuleluista: äitini teki Islan vaunuihin tällaiset:

Ukkelit on duunattu täysin kierrätysmateriaalista. Lanka on mun vanhoista paidoista, jotka äiti on purkanut ja ukkeleiden jalkojen painoina toimivat puuhelmet, jotka on mutsin 80-luvun menopelistä, meidän neonoranssin Volkswagen Golfin istuinpäällisistä, jotka tietty kanssa on purettu askartelumateriaaliksi. Mun äiti on superhyvä neulomaan, ja Isla onkin jo saanut yhtä sun toista ihanaa. Äiti oot paras!!

Edellämainittujen lisäksi Islalla on pari soivaa lelua ja tietenkin pitää mainita mun rakas Totoro, joka näkyykin yläkuvassa! Ja on niitä pehmoleluja joitakin muitakin.

Äitini on säästänyt kaiken ehjän kaman mun lapsuudesta, joten vaatteiden ja lelujen osalta ei meidän juuri uutta tarvitse ostaa ja kuten mainitsin, kierrättää lapsiperheet toisilleen kamaa tosi tehokkaasti, se on superfiksua, lapset kun kasvaakin niin nopeasti.

Pakko kuitenkin todeta, että kaikista parhaat naurut tyttöni saa kuitenkin, kun isä tanssii hassusti tai äiti hula hulaa, ja kun tytöllä on katsekontakti, on hän todella onnellinen, ja siinä jää kyllä leikkikalut kakkoseksi.