Timmi kroppa, kiitos!

Tänään oli päivä, jonka piti olla jo viime syksynä. Vuosi sitten tapasin eräässä ruokanörttien sessiossa personal trainerini Kaisan, jonka kanssa piti aloittaa yhteistyö jo silloin, mutta tulin raskaaksi ja ajattelin, että siirretään hommaa vuodella eteenpäin. Nyt on kulunut 12 viikkoa synnytyksestä ja meikäläinen aloittaa urheilemisen, koska muuten hajoaa pää (ja leviää perse)!

Olen toipunut synnytyksestä hyvin ja on yllättävää, kuinka kroppa on palautunut lähes entiselleen, ilman sen suurempaa jumppaamista. Tai no, tietenkin on huomioitava, että teen päivittäin parit vaunulenkit ja nostelen Islaa jatkuvasti, se käy kyllä treenistä! Lisäksi imettäminen kuluttaa kaloreita ja auttaa ilmeisesti muutenkin elimistöä palautumaan, joten luonto on ihan nerokkaasti suunnitellut sen, ettei tuoreilla äideillä ole aikaa tai voimia urheilla.

Mutta vaikka olen lähes entisen kokoinen ja mahdun vanhoihin vaatteisiini, on lantion seudulla sen verran extraa, että farkut ovat vähän epämukavat päällä. Mulla on raskauden jäljiltä kolme bonuskiloa ja pienet jenkkakahvat, joista pääsisin varmaan eroon ilman Kaisaakin, mutta Kaisan jeesillä homma varmasti tapahtuu nopeammin ja saan treeniin kaipaamaani ammattiapua.

En kuitenkaan ole hankkinut personal traineria vaan siksi, että haluan palautua synnytyksestä, vaan homma oli jo vuosi sitten mielessä (ennen kuin tiesin tulossa olevasta vauvasta mitään), koska kaipasin treeniini vaihtelua. Olen neljä vuotta sitten saanut ammattilaisen laatiman treeniohjelman, jota olen käyttänyt salilla siitä saakka, nyt kaipaan jotain tehokkaampaa ja täsmätreeniä keskivartalolle. Kun jenkkiksistä on päästy eroon, jatkan ylläpitävää treeniä, jotta paketti pysyy kasassa.

Kaisa on suunnitellut treeniohjelmani ajatellen sitä, etten pääse helposti esimerkiksi salille. Treenin voi tehdä kokonaan himassa ja ulkona, ja apuna ovat You Tubesta löytyvät havainnollistavat videoklipit. Kaisan ohjelman lisäksi jatkan rakasta harrastustani, astangaa.

Kaisa on laatinut mulle myös ruokavaliovinkkejä, joita olen alkanut toteuttaa tällä viikolla. En aivan vielä ehdi tehdä mun koko viikottaista liikuntaohjelmaa, koska kirja vaatii vielä viilaamista (mun ja näppäimistön tiivis yhteistyö siis jatkuu vielä hetken), mutta syödä on pakko, ja ruokailussa voin jo alkaa noudattaa trainerini ohjeita. Mun isoin muutos nykyiseen ruokavalioon on proteiinin lisääminen. Syön kuulemma aivan liian hiilaripainotteisesti (tiedetään!), joten nyt sitten alan ottaa haltuun erilaisia protskulähteitä, mutten to-del-la-kaan mitään saleilla kaupattavia proteiinikamaluuksia (jotka sitäpaitsi voi sisältää GMO-kontaminoitunutta soijaa), vaan koitan pitäytyä mahdollisimman luonnollisessa proteiinissa. Etenkin teen parannuksen papujen käyttöön, koska olen aivan liian kauan dissannut ne kotikokkailuissani. Hamppuproteiinia olen jo lisäillyt smoothieihin ja tykkään jopa sen mausta, joten proteiinijuomien tekeminen on ihan mahdollista ja maukasta.

Luvassa siis proteiinipitoisia reseptejä ja kasvisprotskuasiaa. Kaisan mukaan mun kylläkin pitäisi syödä papujen ja muun kasvisproteiinin lisäksi 100 g luomulihaa — päivässä! Syön tällä hetkellä lihaa ehkä kahdesti kuussa.. No, ehkä löydän jonkun kompromissin, päivittäistä lihansyöjää musta ei tule kyllä, se vaan ei ole ekologista, eikä mun makuun muutenkaan. Tästä alkakoon treenisyksy!

Nyt huiviin avokadoa.

Psst… Lue myös postaukseni Hoikkuuden 7 ydinasiaa.