Muistiinpanoja luomusta

Lupailin teille luomuasiaa viimeviikkoisen Uusi Musta! -ohjelmaan liittyen. On paljon, mistä emme ehtineet studiossa puhua, joten tässä asiaa!

Teetin teillä viime viikolla kyselyn siitä, miksi suositte luomua, ja 46% 1200 osallistujasta äänesti syyksi sen, että luomu on terveellisempää (itsekin äänestin näin). Kiinnostavaa on se, että luomuun liittyen juuri tämä on se asia, josta on vähiten näyttöä, mutta joka kuitenkin ihmisten vaakakupissa yleisesti painaa eniten.

Blogistani löytyy postaus Luomu on tavanomaista terveellisempää. Mutta vaikka erilaisia yksittäisiä tutkimuksia luomutuotteiden terveellisyydestä onkin olemassa, on totuus se, että virallisesti luomua ei noin yleisesti voi väittää tavanomaista terveellisemmäksi. Ei yksinkertaisesti ole olemassa tarpeeksi tieteellistä tutkimusta aiheesta. Kannattaa kuitenkin muistaa se, ettei myöskään ole tarpeeksi tutkimusta siitä, että luomu ei olisi terveellisempää (esim. torjunta-ainemäärät tavanomaisissa elintarvikkeissa), tilanne yksinkertaisesti tarvitsisi kiireesti paljon tutkimusta!

Miksei luomua sitten voi julistaa terveellisemmäksi? No se tarpeeksi ison tutkimusnäytön puute. Mutta hyvä pointti on kuitenkin se, että koska tavanomaisessa tuotannossa käytetään luomua kliinisempiä tuotantotiloja, ja kaikki on maksimaalisesti tehostettua, ei variaatiota laadussa ehkä ole niin paljon kuin luomussa voi olla. Esimerkiksi maaperä saattaa vaikuttaa siihen, että tilan X maaperässä kasvavissa vihanneksissa tai heinässä ei ole yhtä paljon ravintoaineita kuin toisen tilan Y vastaavissa. Sksi se, että yhden tietyn tilan, vaikkapa luomutomaatit, olisivat tutkimuksessa antioksidanttipitoisuuksiltaan parempi kuin tavanomaiset tomaatit, ei ole kaikkiin luomutomaatteihin yleistettävissä oleva väite. Luomua on vaikea standardoida ja se on minusta ihan ymmärrettävää.

… ja mitä tulee tutukimukseen. Kun vertaa luomubisneksen ja tavanomaisen tehotuotannon ympärillä liikkuvia rahoja, ei sinänsä ole ihme, että tehotuotannon ja valtavirran elintarvikkeita tutkitaan luomua enemmän. On ihan ymmärrettävää, että jotain Activia-tuotteiden paremmuutta huudetaan mediassa enemmän kuin vaikka luomumaidon omega-3 -pitoisuuksia, koska Activian tutkimuksia rahoittaa jättisuuri Danone, jolla on ollut varaa rahoitta tutkimusta vuosikaudet (varmaan vuosikymmenet). Tosin hyvä juttu on se, että MTT tutkii parhaillaan luomumaidon omega-3 -pitoisuusasiaa, tuloksia odotellessa!

Luomumaito
Maidosta… Muistatteko sen NYT-liitteen jutun, johon oli haastateltu luomua teilaavaa dosentti Heinosta? Haastattelin häntä heti jutun luettuani puhelmitse — juuri luomumaitoasiasta — ja hän totesi minulle, että ”eihän se luomulehmien maidon parempi omega-3 -pitoisuus siitä luomusta johdu, vaan siitä rehusta mitä niille annetaan”. Daaa, NIMENOMAAN!

Kyse on juuri siitä, että luomulehmät saavat syödäkseen esimerkiksi puna-apilaa (joka muuten olisi niille luonnollisissa olosuhteissa ihan itsestäänselvää ravintoa), joka vaikuttaa maidon omega-arvoihin. Luomulehmien ravinnossa nurmen ja korsirehun osuus on suurempi kuin teholehmien rehussa, ja luomulehmät saavat myös rypsiä ja härkäpapuja, jotka puolestaan vaikuttavat edullisesti maidon valkuaisainemäärään. Kyse nimenomaan ON siitä, mitä ne lehmät syövät.

Heinosta haastatellessani huomasin nopeasti, ettei hän itseasiassa tiennyt luomusta juurikaan. Hän esimerkiksi luuli, että luomu nimenomaan tarkoittaa sitä, että eläimillä on eettiset olot, vaikka luomu ensisijaisesti keskittyy eläinten ravintopuoleen. Juuri käytetty ravinto tekee maidosta luomua. Kyllä toki usein luomutuotannossa eläimillä on eettisemmät oltavat kuin tehotuotannossa, mutta näin ei aina ole, valitettavasti. Heinonen totesi minulle, että ”kyllähän sitä luomulehmille syötettyä samaa ruokaa voi syöttää tavallisille lehmillekin”, aivan. Mutta niin ei tehdä, ja mm. juuri se erottaa tehomaidon tavanomaisesta. Luomulehmien rehu on kalliimpaa, koska se on lähellä (tai täysin) niiden luonnollista ruokaa vastaavaa.

Mitäs muuta luomumaidosta ja -lehmistä.. Niin tosiaan: kiinnostavaa on myös se, että koska luomulehmien tuotantokausi on pidempi, ei niihin tarvitse käyttää niin paljon antibiootteja, koska eläimiä ei ”ylikäytetä”. Jos joisin maitoa, olisi tämä itselleni tärkeä maidonvalintakriteeri.

Luomusalaatti
Tavallisen ja luomusalaatin nitraattieroista olenkin kertonut teille aikaisemmin (tietoa löytyy myös Ruokatiedon sivuilta). Kaivelin nitraatti-asiaa viimelauantaista radio-ohjelmaa varten ja sain kiinnostava tietoa: suomalaisen, tavanomaisen salaatin sallittuja nitraattiarvoja on vastikään nostettu, koska vanhoissa maksimiarvoissa ei kyetty pysymään. Uusi sallittu nitraattiarvo on siis 1000 mg korkeampi kuin aikaisemmin.

Se, ovatko tavissalaatin nitraattipitoisuudet terveysriski, on hyvä kysymys. Virallinen totuus tietenkin on se, että riskiä ei ole, koska sitä salaattia kaupassa myydään. Mutta tässä kohtaa minä mielelläni valitsen varmuudeksi luomun, koska se kerran on tarjolla oleva vaihtoehto, melkein jokaisen kaupan valikoimassa. Jos siis kerran saan luomusta vain murto-osan nitraateista, miksen ottaisi luomua?

Luomu on houkutteleva lisäarvo
On aika nurinkurista, että kaupan terveellisimmiksi mainostetut tuotteet löytyvät maito- tai myslihyllystä. Kuitupitoisuuksia kyllä mainostetaan, mutta saman tuotteen sokerimääristä ei hiiskuta mitään. Tiedostava kuluttaja osaa tietenkin tsekata tuoteselosteesta, että paljonko valkoista vehnää ja sokeria ”kuitumysli” tai kuitumyslipatukka sisältää.

Olen aikaisemminkin sanonut, että vielä koittaa se päivä, jolloin hevi-osaston vaatimattomat asukit saavat rinnalleen terveysinfoa, ja silloin se perus luomuomena, -tomaatti, -salaatti tai torjunta-ainejäämistä vapaat viinirypäleet ovatkin yhtäkkiä terveysruokaa.

Luomu on lisäarvo. Itse pyrin suosimaan luomua silloin kun voin, mutta syön päivittäin ei-luomuja tuotteita. Minun perusteluni luomun suosimiselle ovat seuraavat: tuen mielelläni paikallisia tai kotimaisia luomutuottajia, koska valtavirta tarvitsee rinnalleen ”indiemmän” vaihtoehdon. Haluan, että isojen ketjujen ja tuottajien rinnalla toimii myös virkeää pientuotantoa, ja siksi tykkään suosia pieniä luomutuottajia.

Tietenkin myös isot lafkat tuottavat luomua (esim. Valio) ja suosin myös näitä tuotteita — jos vieressä ei ole paikallisempaa tai pientuottajan vaihtoehtoa. Haluan viestiä esim. Valiolle, että luomuomenamehu on mielestäni hyvä tuote, ja että myös isojen lafkojen on hyvä panostaa luomuun. Musta ei ole huono asia, että luomua tehdään myös tällaisten isojen toimijoiden toimesta – päinvastoin. Ehkä tällä tavalla alettaisiin vähitellen saada sitä kaivattua luomututkimustakin?

Kemikaalicocktail askarruttaa
Kirjoitan blogissani paljon kemikaaleista ja siitä, kuinka haluan ruokani mahdollisimman luonnollisena. Luomun suosimiseen minua ajavat paitsi terveyssyyt, myös intuitio ja makuseikat. Pääsin eroon vatsaongelmistani rukkaamalla ruokavaliota rankasti, ja nyt kun syön päivittäin paljon tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, olen huomannut, että usein luomu maistuu paremmalta. Luonnonmukaisesti tuotettu ruoka myös kiinnostaa minua ajatuksena, sillä haluan edistää ruoantuotantoa, jossa käytetään mahdollisimman vähän kemiallisia torjunta-aineita ja muita säilyvyyteen, ulkonäköön jne. vaikuttavia aineita. En halua syödä niitä, ja siksi haluan luomua.

Torjunta-ainejäämille on elintarvikkeissa säädelty rajat, eikä kaupassa tietenkään myydä mitään virallisesti myrkyllistä. Totuus on kuitenkin se (tästä kanssani on samaa mieltä myös Eviran pääjohtaja Jaana Husu-Kallio), että me ihmiset — ja ympäristömme — kemikalisoidumme jatkuvasti, eikä kukaan voi tietää kunkin ykilön kemikaalicocktailin merkitystä terveyteen. Yksittäisiä aineita tutkitaan, mutta niiden yhteisvaikutuksia ei tiedetä. Tämä on syy, miksi minä mielelläni suljen omasta cocktailistani pois aineita, joita en tarvitse. Varmuudeksi.

Luomu ei tarkoita terveellistä
On kuitenkin tärkeä tajuta, että luomu ei ole yhtä kuin terveellinen. Jos vedät päivittäin iltapäiväkahvin kanssa luomuvehnäjauhoista, -sokerista, -hillosta ja -voista tehtyä pullaa, on se epäterveellistä, ihan kuin tavispullakin. Kyllä luomullakin sa kilot kasvuun ja verisuonet tukkoon. Luomupunkkua, -lihaa, -voita ja -kermaa kehiin vaan. Terveellisyys on ensisijaisesti siitä, mitä ruoka-aineita syö, ja luomu on lisäarvo, joka takaa sen, ettei tule syöneeksi turhaa kemikaalischeissea. Luomu kuitenkin voi olla terveellistä, ja usein onkin sitä. Lue miksi!

Joku totesi minulle taannoin, että ”eräs tuttu alkoi syödä vaan luomua ja nyt se näyttää ja voi niin hyvin”. En ihmettele, mutten sanoisi syyn olevan luomussa. Kun alkaa syödä ”vaan luomua” karsiutuu pois iso läjä epäterveellisiä ruokia, ja sanoisin niiden olevan se syy ihmisen hoikistumiseen ja hyvään oloon. Karkit, sipsit, limsat, jäätelö, einekset… Näitä ei juuri luomuna saa (ainakaan tavallisista ruokakaupoista) ja silloin ruokavalio keskittyy väkisinkin vihanneksiin, hedelmiin, juureksiin, kalan, lihaan, muniin, siemeniin, viljoihin ja pähkinöihin jne. joita saa luomuna, ja joiden suosimisen myötä ruokavalio muodostuu suhteellisen fiksuksi.

Se, että etsii sokeasti sanaa luomu tuotteen kyljestä on siis toki tapa tehdä ostopäätös, mutta on hyvä tajuta, että ei se tee kaikesta tavanomaisesta välttämättä huonompaa. Suomessakin on toimijoita, jotka ovat pieniä tuottajia, joilla ei varsinaista luomusertifikaattia ole, mutta joiden tuotteet ovat vähintään yhtä eettisiä, ekoja ja kemikaalivapaita kuin luomukin. Esimerkiksi Helsingin keskustan pieni Maatilatori (ja monet ekokaupat ja kauppahallit) myyvät tällaisia tuotteita.

Suomen luomun ankea tila
Tästä emme ehtineet radiossa juuri puhua: Suomessa luomutuotteiden myynti on jatkuvassa kasvussa — itseensä nähden siis. Kun luomun myyntiä vertaa muiden elintarvikkeiden myyntiin, ei se ole juuri kasvattanut asemaansa suhteessa muihin. Aikaisemmin Suomessa myydyistä luomutuotteista piti kirjaa Finfood luomu, mutta koska sen toiminta lopetettiin vuodenvaihteessa, ei kukaan tee enää tätä työtä. Voitteko kuvitella, ettei suomalaisen myyntiseurantaa parhaillaan ole olemassa?!! Käsittämätöntä.

Tuoreimmat tiedot ovat vuodelta 2008. Viime vuoden luomun myyntiluvut on kyllä kerätty, mutta parhaillaan ei koko Suomessa ole ketään, kenen työhön kuuluisi koota tämä data. Kuulin, että vuonna 2009 luomua arvoidaan myytäneen jopa 20% paremmin kuin vuonna 2008, mutta tämä tieto perustuu tietoa keränneiden tuntumaan, faktaa ei asiasta siis ole.

Suomessa ei ole parhaillaan minkäänlaista virallista luomun kattojärjestöä. Me ollaan todellakin luomun perähikiä. Esimerkiksi Tanskassa vastaavissa hommissa on 30 henkilöä! Meillä luomu.fi -saittia ylläpitää parhaillaan yksi ainoa henkilö ja Luomuliitossakin on töissä vaan pari henkeä.

… eikä hyvältä näytä myöskään luomun opiskelu. Olin itse viimeisiä, jotka saivat mahdollisuuden osallistua luomun opiskeluun avoimen yliopiston kautta, tätä mahdollisuutta ei enää ole. Vaikka luomua opiskelevien määrä Suomessa kasvoi koko 2000-luvun, on opintomahdollisuuksia silti leikattu. Eco-studies niminen opintokokonaisuus on siirretty nyt maatalous-metsätaloustieteellisen tiedekunnan alaisuuteen, jossa luomua yhä voi opiskella, mutta kuinka laajasti ja kauan, siitä en tiedä.

Luomu keittiössä
Viime lauantain studiovieramme, kokki Markus Maulavirta, kertoi kiinnostavia huomioita luomusta. Hän käsittelee työssään ruoka-aineita päivittäin, joten luonnollisesti mies on tehnyt paljon vertailua eri raaka-aineiden välillä. Miehen mukaan esimerkiksi luomuliha on kuluttajalle ihan selvää säästöä: luomulihasta jää pannulle enemmän kuin tavanomaisesta. Teollisessa lihassa on enemmän vettä, joten kuluttaja saa luomussa rahoilleen enemmän vastinetta. Luomuliha ei siis ”hypi pannulta silmille” niin kuin mies asian ilmaisi.

Maulavirta myös kertoi ”haistavansa kärsineen lihan pannulla”, tätä en itse ole testannut, kun en lihaa juuri valmista… Kun kysyin, että miten hajuero selittyy epäili Maulavirta sen liittyvän stressihormoneihin, joita eläin tuottaa etenkin ennen tappamista. Kun teollinen elukka tapetaan, joutuu se ennen kuolinhetkeään esim. tekemisiin muiden, entuudestaan sille vieraiden eläinten kanssa, ja jo se saattaa aiheuttaa eläimelle pelottavan tilanteen ja laukaista stressihormonien tuotannon. ja nämä hormonit me sitten popsitaan pihveissämme. Nami nami.

… ja mitä makuun tulee, on Maulavirta teettänyt niin kollegoilla, ruokatoimittajilla kuin asiakkaillakin makutestejä, ja aina kuulemma luomu- tai pienen tilan tuote on ollut syöjästä se maukkain. No, Uuden Mustan appelsiinimakutestissä Maulis ei kyllä tunnistanut luomuappelsiinimehua tavanomaisesta, mutta makuasioista on ylipäänsä vaikea kiistellä, jokainen testatkoon asiaa itse 🙂

Olen muuten aikaisemmin kysynyt teiltä,e ttä missä ruoka-aineissa luomu maistuu paremmalta kuin tavanomainen, löydätte vastuksianne ja lukijoiden kommentteja aiheeseen helmikuussa 2009 tekemästäni kyselystä. Omat luomulempparini juuri nyt ovat luomuomenat ja -päärynät. Luomupäärynät ovat etenkin sellaista herkkua, että oksat pois!!

Luomun vienti
Suomesta viedään ulkomaille etenkin luomuviljaa, mutta kaikesta elintarvikeviennistämme luomun osuus on silti säälittävä 1%. Isot markkinat odottaisivat meitä, jos vaan homma saataisiin rullaamaan. Globaalin luomumarkkinan arvo on noin 40 miljardia euroa ja karkeasti voi sanoa, että puolet markkinoista on EUssa ja puolet Yhdysvalloissa. Parhaillaan kuitenkin Suomi sulkee itseltään ovet puoleen maailman luomumarkkinoista, mitä ihmettä?!

Tämä johtuu Organic Food -vientirenkaan Erkki Pöytäniemen mukaan siitä, että Suomesta puuttuu ketju, joka mahdollistaisi suomalaisen luomun vientimahdollisuudet. Yksi iso asia, on se, ettei Suomen Evira myönnä suomalaisille toimijoille sertifikaatteja muualle kuin EU-maihin, joten esimerkiksi jenkkimarkkinat jäävät meiltä hyödyntämättä, vaikka luomun globaalista myynnistä puolet tapahtuu Yhdysvalloissa!

Käytännössä siis tuote tarvitsee kunkin markkina-alueen omat luomustandardit täyttävän sertifikaatin. Jenkkeihin tarvitaan USDA-merkki. Muualla Euroopassa (esim. Saksassa) homma on hoidettu siten, että Saksan oma ”Evira” on valtuuttanut yksityisiä tahoja sertifioimaan maansa tuotteille näitä ulkomailla vaadittavia luomusertifikaatteja. Näin saksalaiset tuotteet pääsevät helposti kilpailemaan globaaleille luomumarkkinoille. Mutta koska Suomesta puuttuu tällainen toiminta (jonka Evira hyvin voisi järjestää), joutuvat suomalaiset, EU-markkinoiden ulkopuolella hamuavat yritykset hankkimaan sertifikaattinsa esimerkiksi juuri Saksasta. Tämä tulee helposti erittäin kalliiksi (Pöytäniemen mukaan tuplahinta), eikä suomalaisilla pikkufirmoilla ole tällaiseen rahaa.
Pöytäniemi kertoi minulle, että yksi suomalaisen luomuviennin hot-artikkeli on luomulakritsi. Sitä viedään vuosittain noin miljoonalla eurolla (artikkeli saattaa olla jopa isoin luomuviljan jälkeen). Huvittavaa ja surullista vaan on se, että suomalainen luomulaku tehdään vientiä varten — kylläkin Suomessa — mutta ulkomaisista raaka-aineista! Tänne siis roudataan kaikki lakritsin raaka-aineet vehnäjauhoja myöden esim. Saksasta. Miksi? Koska USDA-sertifioitua vehnää ei Suomesta saa. Kiitos Eviran. Huoh.

Entäpä sitten kotimaiset marjat? Tiesitkö, että suomalaisia mustikoita myydään todella paljon Japaniin. Tämä johtuu siitä, että mustikan edulliset vaikutukset silmien terveyteen ovat tehneet mustikkatuotteista Japanissa todella suosittuja. Japanilaiset ovat valmiita maksamaan suomalaisesta mustikasta niin kovan hinnan, ettei tuotteita kannata myydä Eurooppaan tavallisille elintarvikemarkkinoille (Japanissa mustikoita menee luontaistuotteiden valmistukseen). Ja kun saadaan kunnon hinta, on myös varaa ostaa se Japaninmarkkinoille vaadittava sertifikaatti ulkomailta.

Kiinnostavaa on se, että japanilaiset eivät ole halukkaita ostamaan raaka-aineita Kiinasta. Kiinalaisten elintarvikemoraali ja -skandaalit ovat laskeneet kiinalaisten tuotteiden arvostusta ja luottamusta etenkin Japanissa, joten esimerkiksi kiinalaiset marjat eivät ole Japanissa suosittuja, mutta arvatkaapa ketkä niitä popsivat iloisesti? Esimerkiksi me suomalaiset!

Sain Pöytäniemeltä esimerkin Pirkka-puolukoista: kun pussia tutkii huomaa, ettei pussissa ole mitään suomalaista puolukkaa ollenkaan. Marjat on pakattu itä-Euroopassa ja marjat voivat olla mistä vaan — vaikka Kiinasta. Mihin suomalaiset puolukat sitten menee? Saksaan!! Koska saksalaiset arvostaa luomua ja luonnonmukaisuutta suomalaisia enemmän. Ihan hullua. Suomalaiset marjat viedään muualle maailmaan, kun muut on valmiita maksamaan niistä kovan hinnan, ja sitten tänne roudataan kiinalaisia marjoja, kun ne on meille halpoja. Hämmentävää ja jotenkin niin… suomalaista. Miksei me arvosteta omia aarteitamme tämän enempää?

Suomen elintarvikeviennistä parhaillaan 1% on luomua. Kansallisen luomustrategian tavoite o 10%. Mitenköhän tähän koskaan päästään? Ja toisaalta, tarvitseeko siihen päästä? Mulle olisi ihan sama, vaikka ei vietäisi Suomesta luomua mihinkään, jos vain saataisiin syödä ne itse! En mä halua antaa meidän mustikoita japanilaisille ja puolukoita saksalaisille, mä haluan syödä ne 🙂 No, tosiasia on se, että meillä on niin paljon marjoja, että niitä riittää kyllä vientiinkin, mutta eikö edes ne kiinalaiset puolukat vois korvata omilla? Tuntuisi loogiselta, jotenkin?

Että tällaista tänä perjantaina. Toivottavasti jaksoit lukea kaiken. Huomenna radiossa uusi aihe ja uudet vieraat, kannattaa vääntää kanavalle Yle Radio 1 klo 12.15-14.00.

… ja tosiaan: olisin halunnut saada viime lauantain studioon antiluomu-tahon edustuksen! Selvitin kuitenkin, että antiluomu.org -saitti on lopettanut toimintansa jo vuosia sitten, ja ilmeisesti samojen tyyppien nykyään ylläpitävä Tuottava maa- Turvattu luonto ry ei palannut mulle soittopyynnöstäni huolimatta.

Olikohan tää Kempparin pisin postaus ikinä? No, tässä kuitenkin nyt se, mikä jäi radiossa sanomatta 🙂