Vihreää mielessä ja lasissa

Äh, en oikein ehkä tykkää uudesta banneristani. Blogi näyttää joltain Kansanterveyslaitoksen irti alkoholista ja huumeista -blogilta. Noh, olkoon toistaiseksi.

En ole nyt naputtelemassa pitkää postausta, eilisaamuinen luomublogaukseni kommentointi näyttää jylläävän vielä ihan täysillä, käykääpä kurkkamassa…

Pakko kuitenkin kommentoida eilisen palautetta lyhyesti. On äärimmäisen huvittavaa kuinka se, että puhun luomun eduista, saa osan porukasta ihan sekaisin. Ei kenenkään tarvitse syödä luomua, ja jos mielummin vetää torjunta-aineilla kuorrutettuja vihanneksia ja hedelmiä, niin siitä vaan. Minusta on parempi, että jengi popsii edes vihanneksia, kuin eineksiä ja pikaruokaa. Se on tosi tärkeää. Se, että valitsee vielä luomuakin, on jokaisen oma valinta, enkä minä luomua minään autuaaksi tekevänä viherjumalana näe. Mutta kyllä minä mielummin syön ruokani sellaisena, kuin se on vuosisatoja, tuhansia jne. ollut, kuin kemikaalicocktaililla höystettynä. Se ei ole minulle uskon asia vaan puhtaan maalaisjärjen asia, lähteisiin perustuvaa tietoa ja fiksu tapa. Voit olla eri mieltä. Minä suosin luomua ja minulla on asialle mielestäni aika hyvät perustelutkin.

Se, että meikäläisen luottamusta maailman kattavimpaan luomututkimukseen (EUn rahoittama QLIF, josta eilen mainitsin) ihmetellään on lähinnä huvittavaa! Voisiko joku fiksu perustella minulle sitä, miksi tutkimus ei olisi pätevä? Antaa tulla vaan, vaikka tämän postauksen perään, kiitos!

Hyvä juttu on se, että blogissani väitellään ja että täällä hengaa myös:
a) porukkaa, jota ei vaikuta vähempää kiinnostavan, mutta silti niitä kommentteja jaksetaan vääntää 🙂
b) tyyppejä, joilla on vahva luomun vastainen asenne, vaikka luonnonmukaisuus on fiksu valinta sekä ympäristölle että ihmiselle
c) ihmisiä, jotka ovat kanssani eri mieltä, mutta osaavat perustella kantansa rakentavasti.

Blogini on ihan salettiin yksi Suomen kiinnostavinta keskustelua sisältävistä blogeista, ja siitä olen toisinaan jopa lapsellisen ylpeä. Hienoa, että Kemppari ei ole vain meidän yhdenlaisten ihmisten ja asenteiden foorumi, vaan kriittisen keskustelun paikka. Arvostan sitä oikeasti (vaikka mulla välillä keittääkin aika pahasti, huh). Se, että joku väittää minun valikoivan mediasta vain tietynlaiset uutiset on sikäli totta, että täällä olen ottanut tavaksi puhua muun muassa luonnonmukaisen ruoan eduista. Tietenkin luen kaiken muunkin vastaantulevan luomuasian, ja jos vaikka joku sattuisi julkaisemaan tutkimuksen, että luomuruoka edistää syöpää (täysin tuulesta temmattu väite), totta hitossa ottaisin sen puheeksi täällä. … jos tutkimus olisi vakuuttava!

Lupaan vastata Juupas eipäs -postauksen kommentteihin kattavammin ensi viikolla. Nyt nautin smoothiesta ja kirjasta, jota muuten suosttelen kaikille: Colin ja Thomas Campbellin The China Study on e-rit-täin kiinnostava ravitsemusopus, jolle pyhitän vielä oman postauksensa. Ei siis tämän enempää kirjasta nyt, palataan siihen myöhemmin.

… ja se smoothie, joka kuvassa pönöttää, on suurta herkkua ja tehty näin:

• 1/2 banaani
• 3 sellerin vartta
• 1 päärynä
• 4 rkl omenainkiväärihilloa
• 2 dl luomuomenamehua
• 3 dl vettä
• peukalon pään kokoinen pala inkivääriä
• ananasta
• basilikaa
• 2 rkl maca-jauhetta
• tuoreen sitruunan mehua

Kaikki blenderiin ja avot! Heitin sekaan nyt sellaista, mitä kaapissa sattui olemaan ja hiton hyvää tuli. Kokeile ihmeessä. Smoothien ihana, vaahtomainen rakenne on ihan superblenderini ansiota, tavallisella sauvasekottimella vastaavaa ei valitettavasti saa aikaiseksi… Suosittelen ehdottomasti tehokkaan blenderin hankkimista, jos mielit alkaa smoothiekokiksi.

Nyt suljen tietokoneen kannen ja avaan kirjan. Hyvät weekendit kaikille!

Psst… Viime viikolla on näköjään menty yli 4000 uniikin päiväkävijän, ei pöllömpää 🙂