Menu

Asennekysymys

”Paleleminen on asennekysymys” sanoo äitini. Hän on oikeassa. Silloin harvoin kun Helsingissäkin on oikea talvi, en edes yritä pukeutua korkkareihin, tennareihin tai muihin kengän kaltaisiin, joilla noin yleensä voi lampsia Suomessa vuodenajasta riippumatta. Se on omien kenkien kestävydenkin kannalta fiksua, olla kiduttamatta talvikeleihin ei-tarkoitettuja popoja loskassa tai lumessa.

Lastentarhanopettajana työskentelevällä äidilläni on jo parikymmentä vuotta ollut käytössään pilkkisaappaiksi kutsumansa talvisaappaat, joissa on lammasvuori, korkea varsi ja kumipäällysteinen kengän alaosa. En ole ihan varma, ovatko ne oikeasti pilkkisaappaat, mutta sillä nimellä ne ovat meillä kulkeneet. Nuorempana olin sitä mieltä, että äidin pilkkisaappaat olivat lähinnä liioittelua, mutta nytpä on toinen ääni kellossa… Olen nimittäin parina viimeisenä talvena alkanut himoita itselleni vastaavia kenkiä. Esimerkiksi tällaiset olisivat juuri oivat ulkona vallitsevan ydintalven kohtaamiseen:

Kuvan turkisreunus on kylläkin tarpeeton yksityiskohta, alapuolen kuvan versiot samasta kengästä olisivat kivemmat. Kuvan kengät ovat Concepts -merkkiset, törmäsin niihin netissä sattumalta, enkä ole siis tehnyt mitään sen kummempaa kartoitusta aiheesta. Löytyisiköhän joitain kotimaisia vastineita?

Viimeiset kolme talvea olen pärjännyt hyvin kaksilla omistamillani talvisaappailla (niitä muiden kausien kenkiä sitten onkin vähän enemmän, en siis koita väittää, etteikö kaapissani olisi tarpeettoman paljon kenkiä, mutta talvisin käytössä on vain kahdet). Molemmille talvimonoilleni on omistettu omat postauksensakin, ja molemmat ovat kirpparilta.

Alapuolen 7 euron kirppissaappaat ovat ihan parhaat talvikengät, sillä niissä yhdistyvät sekä lämpö että korko (miksei lammasvuorella varustettuja, korollisia saappaita enää saa mistään?!), tosin nyt ne kaipaavat suutarin apua: kenkien sisäpohjat ovat irronneet, ja niiden alta on paljastnut rautatanko, tai siis rauta.. noh, ”osa”. Kai sitä voi tangoksi kutsua. Pitänee esitellä tämä kumma löytö tarkemmin omassa postauksessaan.

Kengät ovat säilyneet hyvänä vuosikymmeniä (ne ovat olleet jollain muulla käytössä ennen minua), enkä ole käyttänyt saappaitani vielä kertaakaan suutarissa. Vetelen joka talvi niiden pintaan vaan uudet plankit, muuta fiksailua ei ole tarvinnut tehdä. Nyt tosin täytyy mennä moikkaamaan suutaria — rautatankojen kanssa 🙂

Toiset talvikenkäni, lapikkaat ovat niinikään kirpparilta, ja myös niiden kestävyys on mustien saappaiden kanssa samaa tasoa: öljyän ne joka kevät mehiläisvahalla, ennen kuin laitan ne taas kellariin odottamaan seuraavaa talvea, eivätkä ne juuri kummempaa huoltoa vaadi. Kandee pitää huolta omista popoista, niin niillä pärjää monta, monta vuotta.

Mutta kertokaapa minulle, minkälaisilla kengillä te liikutte tällaisena ydintalvena? Pärjäätkö tennareissa, vai turvaudutko lammaspohjallisiin ja turkisvuorellisiinkenkiin? Vai vältätkö yksinkertaisesti ulkona olemista?

Luulen, että oma pilkkisaapas-hankintani jää ainakin tänä talvena tekemättä, tarve niille kun ei ole ihan akuutti. Jos vaikka suutari saa kiinnitettyä rautatangot kengän sisäpohjan alle niin, etteivät ne lävistä kantapäätäni, olen ihan tyytyväinen kirppisbootseihini. Ihanaa kun on kunnon talvi!

Psst… Tänään koskettava dokumentti Pitkät jäähyväiset, klo 21.00 -21.50 YLE TV2lla.