Natriumglutamaattia misokeitossa

Olen japanilaisen ruoan ystävä. Juuri Japanissa, tai itseasiassa Japanin matkani jälkeen tajusin, että selittämättömät vatsavaivani liittyvät jotenkin ruokavaliooni. Japanissa kaikki vaivani katosivat ja Suomeen palatessa palasivat myös mahan turvotukset ja kouristelut (lue lisää aiheesta täältä).

Vatsani tykkää siis japsisafkasta ja makunystyräni saavat orgasmeja joka kerta maistaessani raa´an kalan, wasabin, mison ja soijan täydellistä cocktailia. Mutta rakkaudessa on ryppy: japanilaisten ravintoloiden ruoassa käytetään usein natriumglutamaattia. Anonyymi kommentoi tekstiäni Sushi ja E621 näin:

”Olen työskennellyt Helsingin suosituimmassa sushiravintolassa, ja meidän misokeittoon laitettiin natriumglutamaattia ihan suoraan purkista. Määrä on tosi pieni, teelusikallinen isoon pataan”.

Onneksi määrä on pieni, mutta silti: voi ei! Miksi? Eikö misokeitto muka maistu hyvältä ilman glutamaattia? Ja lisätäänkö sitä misokeittoon kaikissa japanilaisissa ravintoloissa?

Saatte vastauksia pian, sillä minä soitan Helsingin jokaiseen sushiraflaan ja kysyn asiaa. Alkoi meinaan kiinnostamaan. Prkl. Miettikääpä, jos sushiaddiktioni todellakin on vaan glutamaatin ansiota. Olisi nimittäin aika huvittavaa. Surullisen huvittavaa.

Espoon koululaiset saavat muuten ensimmäiset E621-vapaat kouluruokansa tänä syksynä. Ja Tampere tulee perästä. Saisimmekohan myös sushiravintolat glutamaattivapaiksi?