Merellä

Jess! Merkkejä tästä on jo ollut ilm.. vedessä, ja asian on nyt varmistanut Suomen ympäristökeskus: Suomenlahti voi paremmin kuin kymmeneen vuoteen! Yläfemma!

Edellisviikolla saaristossa käydessäni juttelin kalastajan kanssa, joka iloitsi kampeloiden ja erityisesti piikkikampeloiden ”paluusta”. Niitä ei ole kuulemma vuosiin saanut. Uutinen sai minut hymyilemään, kampeloiden kato on ollut yksi konkreettisimmista merkeistä siitä, kuinka saastunut meremme onkaan. Nyt voi taas vähän hymyillä!

Päästyämme mökille tsekkasin heti levätilanteen ja havaitsin, että a) sinilevää ei edellisten vuosien tapaan ole (huraa!) ja b) rakkolevää on edellisiä vuosia enemmän. Naapurin kalastaja-Gunnar kertoi minulle jo ollessani pieni, että rakkolevä – joka minusta oli ällöttävää ja rumaa – on merkki terveestä merestä. Opin siis hyväksymään rakkolevän olemassaolon, vaikka se uimaan mennessä ärsyttävästi kutittikin jalkapohjia.

Mutta silti, ei tilanne vielä hyvä ole: varsinaisella Itämerellä hapettoman ja rikkivetyisen syvän veden alue on laajentunut ja paksuuntunut.

”Suurin osa yli 100 metriä syvästä vesikerroksesta on vailla happea ja rikkivetyä on runsaasti. Rikkivetyä tavataan paikoitellen jo 80 metrissä.

Myös Itämeren syvän veden suolapitoisuus on kasvanut vuoden takaisesta. Erityisesti tämä näkyy Ahvenanmerellä ja Selkämerellä. Niin ikään Perämeren syvänteissä suolapitoisuuden kasvu on jatkunut ja vastaavasti happipitoisuus alentunut.

Arandan tutkimusalueilla sinileviä havaittiin enää pieniä määriä vesimassaan sekoittuneena Suomenlahdella sekä pohjoisella Itämerellä. Myös mahdollisesti haitallisia Heterocapsa triquetra ja Dinophisys acuminata -panssarisiimaleviä esiintyi vähän”.

-lähde:YLE