Erään lauantaityylin anatomia
Ostin tammikuisesta Hanna Sarén konkurssimyynnistä frakin, jota en olisi millään raskinut ostaa normaalihintaisena. Vaikka konkurssi oli tylsä juttu, rrrakastan frakkiani yli kaiken. Korkkasin sen taannoin kummipojan nimijuhlissa ja uskallan sanoa, että tämä on yksi niitä vaatekappaleita, joita säästetään omille lapsenlapsille. Frakki on naiselle täydellinen, koska se pidentää säärtä ja peittää kriisipaikan, eli takapuolen. Nerokasta! Ja sitäpaitsi: se on ehkä 100 kertaa parempaa laatua kuin ne Sarénin korkolaput, josta vastikään urputin … Tilaisuudessa ei ollut pappia, mutta minä taisin lookillani korvata papin, heh.
Olisi tietty pitänyt ottaa superlähiksiä rotsin ihanista yksityiskohdista, ehkä palaan niihin myöhemmin. Vaikka smokin yksityiskohdat unohtuivat kuvata, kengät kuitenkin kuvasin, tietty. Valkoinen paita on muuten alakerran tädin antiikkikaupasta, maksoin siitä kaksi euroa.
Korkkarit eivät ole vintagea tai kotimaista tekoa, kuten smokki ja paita, popot ovat ”jotkut vaan”. Hmph, koska me alamme saada ajankohtaista, ekologista ja eettistä kenkädesignia?!! Onneksi on olemassa edes ihana Minna Parikka. Minna on kyllä nero.
Releistä oheissälään: kynsissä on Santen kemikaalishittivapaata kynsilakkaa (shiny red05), josta on tullut suokkarini. Kynnet taitavat olla se ainoa asia naisen kehossa, jota ”värjätään” hiuksia useammin. Kemikaaliasiat kandee ottaa niin lakoissa kuin hiusväreissäkin tosissaan! Ystäväni äiti sai todella pahan ihottuman kynsilakan yliherkkyyttä aiheuttavasta kemikaalista ja kärsi vaivasta pitkään (palaan tähän myöhemmin, koska en muista kemikaalin nimeä ulkoa). Hiusvärien kemikaaliriskit eivät enää liene teille uusi juttu. Varo etenkin mustia värejä! Niin hullulta kuin se kuulostaakin, mustaksi värjääminen on kemikaalialtistuksen kannalta vaarallisempaa kuin blondaaminen. Blondaamisessa on tietty omat miinuksensa, se tekee hiuksista esimerkiksi helposti hamppumaiset.
Omassa päässäni on oma väri, hiusten värjääminen on ainakin toistaiseksi taakse jäänyttä elämää. Hiuksista puheenollen: eipä ole muuten Hiusakatemiasta kuulunut mitään, esimerkiksi kutsua siihen kesäiseen tarkastukseen, josta mainitsin… Kiinnostavaa omassa hiusvärissä muuten on, että se tosiaan muuttuu ihanasti, jopa päivittäin. Kesällä se muuttuu kullanruskeaksi, vähän vaaleammaksi kuin talvella, onneksi kesä tulee tänne taas viikonloppuna!