Mitä isompi kala, sitä enemmän myrkkyjä

Otsikko on yksi tämän iltapäivän Itämeri-sessiossa mieleen painuneista lauseista. Näin todettiin siis Eviran järjestämässä tiedotustilaisuudessa, jossa aheena oli Itämeren myrkkyjen kulkeutuminen ravintoketjuun. Heti tähän alkuun tiedoksi niille, jotka eivät jaksa lukea koko postausta, että Itämeren kalassa on paljon myrkyllisiä dioksiineja, mutta terveyshyödyt voittavat silti terveyshaitat. Kalaa kannattaa siis jatkossakin syödä vähintään kahdesti viikossa.

Tilaisuudessa kysyttiin heti alkuun se mikä kaikkia epäilemättä eniten kiinnosti: onko suomalaisille terveyshaitta, jos syö Itämeren kalaa useammin kuin suositellun kahdesti kertaa viikossa. Vastaaja, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yksikön päällikkö Hannu Kiviranta totesi, että terveysriski on se, että syö kalaa vähemmän kuin kaksi kertaa viikossa. Tämä sisältää kaiken olennaisen: meidän ei tarvitse siis olla huolissamme kaloihin kertyvistä myrkyistä, koska niiden aiheuttamat terveyshyödyt ovat myrkkyjen haittoja merkittävämpiä. Lisäksi oli lohdullista kuulla, että dioksiinimäärät ovat 80-luvun jälkeen olleet laskussa, mutta toisaalta määrät ovat nyt jämähtäneet tasolle, joka on Euroopan mittakaavassa silti erittäin korkea.

Olen aikaisemminkin viitannut Eviran teettämään tutkimukseen, jossa tutkittiin kalastajien ja heidän vaimojensa dioksiinikertymää ja tervyttä. Tutkimuksessa selvisi, että sekä kalastajilla että vaimoilla oli tavalliseen suomalaiseen verrattuna moninkertainen (muistaakseni tupla) määrä dioksiineja veressä, ei hyvä juttu, mutta heidän omega-3 saantinsa oli myös paljon korkeampi kuin perusjampalla, hyvä juttu. Omega-3- rasvahappojen hyödyt peittosivat kalastajilla ja vaimoilla dioksiinien haitat. Omega-3-rasvahapot ovat tärkeitä monestakin syystä. Ne esimerkiksi pienentävät syöpäriskiä ja vähentävät sydäntautien riskiä.

Kysyin, että saako kalaöljykapseleista saman hyödyn kuin kalasta itsestään, näinhän välttäisi myrkkyriskit. Kiviranta vastasi, että omega-3-kapseleista saa kyllä saman hyödyn, mutta siinä tapauksessa henkilö täyttää lautasensa ehkä lihalla tai jollakin kalaa huomattavasti epäterveellisemmällä ravinnolla, eli kala on kapseleita parempi valinta. Itse uskon siihen, että aina kannattaa suosia mahdollisimman lähellä luonnollista esiintymismuotoaan olevaa ravintoa, eli juuri esimerkiksi kalaa kapseleiden sijaan. Kala-allergikot ovat tietty asia erikseen.

Tilaisuudessa puhuttiin paljon tietenkin siitä, mitä kemikaaleja kaloihin kertyy. Lista on surullisen pitkä, paljon teollisuuden ja kuluttajakemikaaleja:

• PCB, HCB
• bromatut palonestoaineet
• muovien ja hartsien lisäaineita
• kauneudenhoitoaineita
• lääkkeitä
• pintakäsittelyaineita
• torjunta-aineita
• dioksiinit

Etenkin lääkkeiden ja kosmetiikan kulkeutuminen viemäreistä meriveteen kiinnostaa ja huolettaa itseäni, sillä näitä ei ole juurikaan tutkittu, eikä tässäkään infotilaisuudessa saatu näistä lisätietoa. Vaikka viemäreihin päätyvä scheisse (kosmetiikka, lääkkeet jne.) jäävätkin osittain vedenpuhdistamoihin, ei lääke-, kosmetiikka- ja kemikaalijäämiä saada seulottua – ne päätyvät meriin.

Ehkä huolestuttavin esimerkki kemikaalien vaikutuksista luonnossa on seuraava: arktisilla alueilla on havaittu jääkarhujen sukupuolielinten epämuodostumista. Syy ei ole selvillä, mutta epäilyksen alla ovat juuri kemikaalit. Syy on se, että myrkyt kertyvät etenkin rasvaan, eli esimerkiksi rasvaisiin kaloihin (lohi, silakka, siika) ja hylkeen rasvakerrokseen. Ja jääkarhuthan syövät rasvaisia kaloja ja hylkeitä. Jääkarhut syövät aina ensin hylkeen rasvan, ja saattaa olla, että ne syövät jopa pelkän rasvan. On siis oletettavaa, että jääkarhut saavat itseensä paljon lakojen ja hylkeiden rasvakerroksiin kertyneitä kemikaaleja.

Hiukan pelottavaa on silti se mitä SYKEn johtava tutkija Matti Verta sanoi: ”Jos perimään ja hormonitoimintaan vaikuttavat kemikaalit vaikuttavat jääkarhujen sukuelinten kehitykseen arktisilla alueilla (joissa kemikaalimäärät ympäristössä ovat huomattavasti pienemmät kuin täällä) altistuvat myös Itämeren eliöt ja eläimet kemikaaleille – ja moninkertaisesti”.

Tilaisuudessa puhuttiin esimerkiksi PCBn kertymisestä luontoon. PCB-yhdisteet ovat pysyvyydeltään ja kertyvyydeltään pahimpia mahdollisia ympäristömyrkkyjä. Tätä kemikaalia on käytetty Euroopassa yhteensä 500 000 tonnia. Tästä määrästä 200 000 tonnia on jätekasoissa ja kaatopaikoilla. 100 000 tonnia on erilaisissa käyttökohteissa, 5000 tonnia tuhotaan vuosittain ja 200 000 tonnia PCBtä on ympäristössä. 40% Euroopassa koskaan käytetystä PCBstä on ympäristössä. Paljonko PCBtä on merissä? Sitä ei tiedetä.

Silakasta puhuttiin moneen otteeseen. Pienten silakoiden osuus saaliista on oleellisesti kasvanut. Lisäksi todettiin, että vielä 80-luvulla, kaksi vuotias silakka oli riittävän iso fileeraamiseen, mutta nykyään kala on sen kokoinen vasta kuuden vuoden iässä. Eli vaikka dioksiinimäärät ovat pienentyneet, ei silakoiden dioksiinikertymissä ole havaittu muutosta, koska silakat keräävät myrkkyjä itseensä 4 vuotta kauemmin. Kannattaa aina muistaa se, millä aloitin blogaukseni: mitä nuorempi ja pienempi fisu, sen vähemmän se on ehtinyt kerätä itseensä myrkkyjä.

Tärkeä pointti muuten on, että kasvatettu kala sisältää huomattavasti vähemmän myrkkyjä kuin vapaana kasvanut kala. Harmillista on kuitenkin se, että ympäristön kannalta kasvatettu kala on vapaana uiskennellutta huonompi vaihtoehto, joten vaikea on valinta: valitako vähäkemikaalisempi kasvatettu fisu, vai ekologisempi kemikaalikala? Siinä pulma.

Tilaisuuden lopuksi Eviran tutkimusprofessori Anja Hallikainen kertoi tuoreesta tutkimuksesta, jossa Evira oli selvittänyt tuontikalan myrkkypitoisuuksia. Näytekaloja oli kymmenistä maista, mutta hiukan kummallista oli, että osa kaloista oli säilykkeitä. Säilykekalassa nimittäin saattaa olla kemikaalijäämiä, jotka eivät ole peräisin merestä, vaan itse säilykkeestä! Muistatko blogaukseni, jossa varoittelin säilykkeistä mahdollisesti irtoavista kemikaaleista? Nyt asia on erittäin ajankohtainen: muutamassan Eviran testikaloista – jotka olivat nimenomaan tonnikalasäilykkeitä – havaittiin hälyttävän korkeita myrkkypitoisuuksia. Vielä ei ole tiedossa, mistä myrkky on peräisin, mutta toivottavasti Evira osaa pian antaa tähän lisätietoa.

Ainakaan allekirjoittanut ei kadu sitä, ettei meillä enää käytetä säilyketölkkejä ollenkaan. Suosittelen ainakin kalaostoksilla jättämään säilykkeet kauppaan. Suoraan tuoretiskille vaan!