Kookostrauma
Niin paljon kuin tykkäänkin ideasta korvata kemikaalipommikosmetiikkaa luonnollisemmilla aineilla, en ole valmis tekemään sitä sen kustannuksella, että
a) haisen pahalle
b) näytän hipiltä
c) maksan kosmetiikasta huimia summia
Yksi ongelmallisimpia projektejani on ollut löytää tehokas ja sertifioitu luonnonkosmetiikkadödö. Luomukookosöljy on onneksi ollut superlöytö. Tuote on korvannut niin dödön, ihorasvan, aurinkooiteen kuin ruoanlaiton öljytkin ja tähän mennessä olen ollut kookoseen tyytyväinen. Mutta perjantaina tapahtui ensimmäinen kookospettymys. Tilanne paljastui kaikessa kaameudessaan Helsinki10n sovituskopissa vetäessäni päälle Diana Orvingin kolttua: kookosöljy oli pettänyt, big time.
Hitto että haisin pahalle. Ihan totaalihirveälle. Siis niin pahalle, että selitin naismyyjälle tilanteen laadun ja kielsin häntä tulemasta muutamaa metriä lähemmäs. Ihana myyjä vaan nauroi ja viittasi hommalle kintaalla… Hajukatastrofista traumatisoituneena vetelin lauantaina baariin lähtiessä kainaloon pitkästä aikaa Stella McCartneytä. Täytyy sanoa, että olen kyllä ollut luomukookokseen (ennen hajukatastrofia) tyytyväisempi kuin lauantaina Stellaan.
Päätin siis sunnuntaina antaa kookokselle mahdollisuuden ja aine onkin toiminut taas ihan hyvin, jopa tänään bollywood-treeneissä. Suhteemme on siis taas lämmin ja olemme onnellisia.
Veikkaan syyn perjantaiseen haisulionnettomuuteen olleen paitani, jonka materiaali ilmeisesti sai dödön jotenkin pettämään. Paita taisi olla liian hiostavaa laatua. Jatkan siis luomukookoksella ja toivon, ettei uusia onnettomuuksia tule. Gosh…