Vikaa päässä?

Kuultuni neljän tutun kokemukset Hiusakatemiasta ja luettuani kommentteja eri keskustelupalstoilta olen vakuuttunut, että Hiusakatemiassa kerrotaan maidon negatiivisista vaikutuksista hiuksiin kaikille asiakkaille. Joku totesi edellisen blogaukseni perään, että ”sieltä annetaan samaa diagnoosia kaikille”, joka mitä ilmeisimmin johtuu juuri siitä, että Hiusakatemian näkemyksen mukaan juomme liikaa maitoa ja se haurastuttaa luita ja siten myös hiuksia.

Minulla ei omasta mielestäni ole ongelmia hiusteni kanssa, mitä nyt ovat aika ohuet, mutta siis omasta mielestäni ne ovat tavalliset, suomalaiset hiukset. Silti Hiusakatemiassa päästäni löydettiin monta ongelmaa ja olenkin miettinyt viikonlopun, ett onkohan Hiusakatemian mielestä kenelläkään suomalaisella päätä ja hiuksia, joita ei tarvitsisi jotenkin erityisesti hoitaa? Veikkaan, että jokaisen päässä on jotain fiksattavaa ja juuri sen uskon saavan ihmiset aika skeptisiksi. Kyse on ihan vaan siitä, mihin vertaa ja mitä tavoittelee.

En väitä, että Hiusakatemian toiminta olisi rahastusta, vaan uskon, että Hiusakatemian missio todella on parantaa suomalaisten hiustenlaatua. He hakevat täydellisyyttä ja meille usealle riittää vähempikin. Se, kannattaako maksaa 600 euroa ongelmansa ratkaisemiseksi on tietenkin kiinni siitä, minkä tason hiusongelmien kanssa painii. Jos esimerkiksi on vaarana kaljuuntua, saattaa moni olla valmis satsaamaan päänuppinsa visuaalisuuteen jopa tuhansia euroja.

Näin kuvamateriaalia henkilöistä, jotka ovat saapuneet Hiusakatemiaan lähes kaljuina ja saaneet tilalle jopa tuuheat hiukset. Annikilla (paikan perustaja) itsellään on normaalin näköinen, permanentattu ja värjätty tukka, joka kuulemma alkoi kasvaa vahvaksi vasta hänen lopetettua maidon juonnin. Hän kärsi myös vakavista kurkkuongelmista, jotka niinikään paranivat maidon lopettamisen myötä. Ongelma ei tosin kadonnut ihan kokonaan: hänen kurkkunsa kuivuu paljosta puhumisesta vielä nykyäänkin ja ääni saattaa kuulemma jopa mennä kokonaan jos äänihuulet rasittuvat liikaa. Uskon Annikkia maitoasiassa omakohtaisten kokemustenikin myötä, olenhan itse itselleni todistanut, kuinka kroppani ei kestä maitoa alkuunkaan. Kurkkuongelmien ja maidon yhteys tosin ovat itselleni uusi juttu. Ihmettelen myös sitä, että hiusspesialisti puolustaa hiusvärejä ja permantenttia – kuvittelin näiden molempien olevan pahinta, mitä hiukselle voi tehdä, mutta Annikin mukaan näin ei ole.

Hmm…

Anoppini on aivan superherkkä tietyille ruoka-aineille ja kemikaaleille ja hän havaitsee ympäristössä asioita, joista moni ei tiedä mitään. Kun hän altistuu tietyille kemikaaleille alkaa hänen ihonsa kutista ja punoittaa ja äänensä pihistä, silmät vuotaa jne. Osa meistä on siis todella yliherkkiä – kuten anoppini formaldehydille ja Annikki maidolle – ja heidän kauttaan me muut saamme tietoa erilaisten ruoka-aineiden ja kemikaalien mahdollisista haitoista, ja tämä tieto puolestaan saattaa auttaa muita yhtä yliherkkiä ihmisiä saamaan apua vaivoihinsa. Olen tosi kiitollinen esimerkiksi anoppini formaldehydi- ja muista allergioista, sillä hänen myötään saan jatkuva tietoa siitä, ettei meille myydä välttämättä turvallisia huonakaluja ja tekstiilejä ja että ympäristön jatkuva kemikalisoituminen on vakava asia, johon on tärkeää reagoida – minä reagoin kirjoittamalla Kempparia.

Takaisin asiaan…

Ravinto luonnollisesti vaikuttaa hiusten(kin) kasvuun ja on tärkeä muistaa, että heikkoa hiusta tulee hoitaa kalliiden mömmöjen lisäksi ja jopa niiden sijaan syömällä terveellistä ruokaa (hius tarvitsee proteiinia), juomalla paljon vettä, käyttämällä terveellisiä rasvoja ja mahdollisesti käyttämällä jotakin vitamiinituotteita. Annikki esimerkiksi totesi, että kananmuna on hiukselle mainio ravinnonlähde, ja minäkin kyllä haluaisin muistuttaa teitä luomumunien käytöstä. Munat kehiin! Hiuksiin pätee siis sama kuin kroppaan ylipäänsä: terveellinen ja monipuolinen ruokavalio vie yllättävän pitkälle!

ensin blondaa tumman tukkansa ja sitten värjää sen takaisin tummaksi, näyttää se tältä: hamppu ja kuiva. TOSIN: olin koko päivän pitänyt pipoa ja ollut kolme päivää pesemättä hiuksiani Annikin pyynnöstä, joten ei ihme, että näky ei ole kaunis. Mutta hiuslaatuni on siis ohut ja sen näkee kuivasta ymmärtääkseni aika hyvin…

Päänahkani ja hiusjuureni tutkittiin siis Hiusakatemiassa viime keskiviikkona ja näin hiuksiani mikroskoopissa. Oli todella jännittävää nähdä omia hiuksiaan superlähikuvassa!Uskon kuitenkin, että herkille ihmisille tämä saattaa olla pahimmillaan jopa traumatisoivaa, sillä esimerkiksi minun päästäni löytyi asia, joka näytti aivan tieteisleffasta karanneelta tappajamadolta – kuolleelta sellaiselta. En säikähtänyt, sillä kyseessä oli kuulemma melko varmasti langanpätkä. Mutta pelottavalta se näytti! Otin siitä jopa kuvan, friikkiä eikö?! Tällaisilla kuvilla on helppo pelotella ihmisiä ja ehkä juuri se on asia, jota toivoisin Hiusakatemian tekevän vähemmän. Annikki olisi saanut minut aika tolaltani jos olisin yhtään herkempi tyyppi.

Annikki ei ollut aivan varma onko kyseessä lanka, pölyä vai hänelle entuudestaan tuntematon eliö, ja kieltämättä tämä hiukan sai minut hiukan skeptiseksi. Miten elävä eliö ja niinkin kuollut asia kuin pöly voivat näyttää mikroskoopissa samankaltaiselta? Kun hiusspesialisti toteaa asiakkaalle, ettei ole 25-vuotisen uransa aikana nähnyt koskaan mitään vastaavaa, herättää se helposti perusjampassa pelkotiloja. Siinä vaiheessa varmaan aika moni on valmis ihan mihin hoitoihin tahansa, kunhan pääsee ötököistä eroon.

On kuitenkin tärkeää muistaa, ettemme ole tottuneet näkemään elimistöämme mikroskoopissa. Jopa pölyhiukkanen näyttää pelottavalta kun sen suurentaa tuhatkertaisesti. Tai jos ajatellaan pölypunkkeja, joiden seurassa nukumme joka yö, et ehkä haluaisi ihan välttämättä nähdä tuhatkertaista suurennosta näistä öisistä kavereista?

Tämä mainitsemani epämääräinen ehkä-lanka-ehkä-alien-matoeliö ei ollut Annikin ainoa löydös. Minulla on myös talipunkki. Mutta arvaa mitä: niin on melko varmasti sinullakin – eikä yhtä, vaan useita! Ei kannata kuitenkaan huolestua.

Talipunkki elää hiustupessa, päänahan sisällä ja se käyttää ravinnokseen talia. Punkin talimässäily siis saattaa aiheuttaa sen, ettei itse hius saa tarpeeksi ravintoa ja pahimmassa tapauksessa tämä saattaa johtaa jopa paikalliseen kaljuuntumiseen ja hiusten lähtöön. Juuri tällaisissa tapauksissa Annikin vastaanotolle hakeudutaan, akuutissa hiustenlähdössä, kaljuuntumisongelmissa jne. Monella suomalaisella on ohut tukka – niin kuin allekirjoittaneellakin – onko syynä talipunkki? En osaa sanoa. Annikin mukaan se on osatekijä.

Olen suoraan sanottuna hämmentynyt, en oikein tiedä, mitä talipunkista tulisi ajatella. Lääkärit sanovat sen kuuluvan ihmisen normaaliin bakteeriflooraan, Annikki taas tekee 600 euron hoitoja asiakkailleen, jotta tästä oliosta päästään eroon. Monet ovat saaneet Annikin klinikalla hiuksia kaljunsa tilalle, Akatemia on siis mahdollisesti iso apu, kun kärsii vakavista päänahka- ja hius- tai kaljuongelmista, mutta veikkaan aika monelle hinnan olevan este – itselleni olisi!

Annikin diagnoosi on, että elimistöni on maidosta johtuen tulehdustilassa (vaikka käytän maitoa minivähän!) ja tämän heikentyneen immuniteettini vuoksi elimistöni on alttiimpi vastaanottamaan talipunkin. Alapuolen kuvassa on vierekkäin kaksi hiusjuurta: vasemmalla tavallinen, itseasiassa täydellinen hiusjuuri. Oikeanpuoleinen sen sijaan on maitojuuri, joka kuulemma kertoo nimenomaan siitä, ettei maito sovi meikäläiselle alkuunkaan.

Lisäksi minulla on pälviominaisuus ja ehkä jotain hormonaalista ogelmaa. Aika rankkaa analyysiä! Tämä on diagnoosi ihmiselle, joka kokee olevansa täysin terve! Okei, pientä vatsan nipistelyä lukuunottamatta.

Olen erityisen hämmentynyt pälviominaisuudesta! Kyseessä saattaa tosin kuulemma olla myös se, että olen kiskaissut hiuksiani liian kovaa kammatessa – eikö ammattilaisen pitäisi nähdä, kumpi on kyseessä, riuhtaisu vai kalju?

Hiusakatemia on hämmentänyt minut: toisaalta on hienoa, että luonnontuotteilla ja ravintoneuvonnalla saadaan ihmisten hiukset kasvamaan, mutta ainakin minä koin, että diagnoosi on osittain liiotteleva. Saatan kuitenkin olla väärässä ja siksi olen lupautunut ottamaan vastaan talipunkinhäätöhoidon, joka koostuu monesta (muistaakseni 7stä ) hoitokerrasta. Näitä hoitoja kutsutaan capillaari-hoidoiksi ja käytännössä se tarkoittaa, että punkki houkutellaan esiin ja tapetaan. Joudun ramppaamaan Hiusakatemiassa monta kertaa ja olenkin viikonlopun miettinyt, onko tässä mitään järkeä. Etenkin tämän luettuani tulin todella skeptiseksi:

-lähde: Tiede-lehti 7/2001

Lähde on Tiede-lehti ja kanta edustaa länsimaisen läketieteen kantaa. Luin, että vaikka talipunkista pääsisi eroon, saa tartunnan melkovarmasti pian uudestaan. Talipunkkeja kun on valtaosalla suomalaisista. Ja jos näin on, kannattaako käydä läpi punkin häätöhoidot? Millä todennäköisyydellä punkki tekee come backin, jos kerran se voi tarttua ja lähes kaikilla on se?

Hämmentävää tosiaan. Uskoako Annikkia vai lääkäreitä? Ei ole uusi asia, että länsimainen lääketiede tulee hieman perässä kun puhutaan uusista, vaihtoehtoisista hoitokeinoista. Onko talipunkinhäätähoito sellainen?

Jos otetaan esimerkkinä vaikkapa maitohappobakteerit, ei niitä vielä muutama vuosi sitten saanut ostaa kuin luontaistuotekaupoista. Lääketiede ei uskonut niiden auttavan meitä juurikaan. Nykyään jokainen lääkäri määrää niitä itsestäänselvästi antibioottikuurin yhteydessä nautittavaksi ja tuotteita saa apteekeista ja jokatoinen maitotuote sisältää ”terveysvaikutteisia lactoblaablaa-entsyymejä”. Asiat siis muuttuvat tutkimustulosten myötä ja joskus lääketiede adaptoi asiat melko myöhään – pitäähän kaikki tutkia huolella ja saada tarpeeksi iso määrä samankaltaisia tutkimustuloksia jne. Se on ihan ymmärrettävää, mutta myös turhauttavaa.

Esimerkiksi hiivasyndrooma on yhä asia, jota lääkärit eivät tunnusta sairaudeksi, vaikka ainakin minun kroppani on tästä elävä esimerkki. Olen pettynyt tavallisiin lääkäreihin monta kertaa ja siksi ehkä olen avoimempi myös kuulemaan ja kokeilemaan Annikin ehdottamia hoitokeinoja.

Nyt on kuitenkin kyse siitä, että minulla ei omasta mielestäni oikeastaan ole mitään suurempaa ongelmaa hiusteni kanssa. Annikin diagnoosi on: talipunkki, alkava pälvi ja ehkä jotakin hormonaalista ongelmaa. Annikin mukaan hiukseni muuttuisivat melko varmasti paksummiksi hoitojen myötä. Eihän hoitoja kokeilemalla mitään menetä, mutta aikaa siihen menee – monta reilun tunnin pituista hoitokertaa, ja ihan oikeasti menisi rahaakin, talipunkinhäätöhoidot maksavat 600 euroa. Koska Annikki tietää hoitojen auttavan, on hän tarjoutunut todistamaan minulle niiden tehon, maksutta.

Olen koko viikonlopun miettinyt, että menetänkö uskottavuuteni ottamalla vastaan näin kalliin lahjan, mutta olen päättänyt tehdä sen tutkimuksen nimissä: jos hiukseni eivät muutu hoitojen myötä mihinkään – trust me – kuulette siitä ensimmäisenä. Toisaalta, jos hoidot tehoavat, saattaa kokemuksestani olla apua muille. Tämä on siis käytännön testi ja raportoin fiilikseni tänne rehellisesti. Luojan tähden toivon vaan, että mulla on hiukset päässä hääaamuna, niihin kun ei ole enää montaa viikkoa…

Todettakoon vielä, että eivät lääkärit ja Hiusakatemia edusta välttämättä täysin päinvastaisia kantoja. Lääkärit ovat myös kiinnostuneet Hiusakatemian toiminnasta. Lääketiede ei nimittäin täysin tyrmää talipunkin aiheuttamia haittavaikutuksia:

-lähde: Tiede-lehti 7/2001

Vielä edelliseen Hiusakatemiaa sivuavaan postaukseeni liittyen, että ystäväni, jolla Annikki havaitsi alkavan psoriasiksen, ei päänahkaan erikoistuneen lääkärin mielestä ollut psoriasis ollenkaan. Aika suuri näkemysero siis kahden eri hiusammattilaisen välillä. Tämä asia hämmentää minua ja on selvää, että se tuntuu vievän pohjaa Hiusakatemian analyysiltä, mutta kuten sanoin, en tiedä mitä ajatella. Miten kaksi ammattilaista voi olla keskenään eri mieltä siitä, onko kyse psoriasiksesta vai ei? Hämmentävää.

Huh. Tässäpä avautumista kerrakseen. En ihmettele ollenkaan, että vaihtoehtohoitoja katsotaan skeptisin silmin, kun on itsekin näin hämmentynyt – ja minä sentään olen luonnonmukaisten hoitojen suuri ystävä ja puolustaja. En kuitenkaan kriittisenä toimittajana voi hehkuttaa ja heitellä ruusuja ennen kuin saan tuloksia, joten niitä odotellessa. Homma etenee siis seuraavien kuukausien aikana ja varmoja tuloksia hoidoista saamme ymmärtääkseni aikaisintaan puolen vuoden kuluttua…