Mukamarkkinointia

Kirjoitin vastikään YLEn Olotilassa siitä, kuinka v–nnun kaupan tekoeko-tuotteista ja mainoksista. Tarkoitan siis tuotteita, joissa ei ole mitään sen kummallisempaa kuin muissakaan, mutta niissä nostetaan esille jokin ominaisuus, joka itseasiassa kaikilla vastaavilla tuotteilla on. Vähän sama kuin joku mainostaisi olutta lauseella ”Ei sisällä maitoa, laktoositon” vaikka kaikki oluet ovat laktoosittomia. Ymmärrätte pointin.

Esimerkkinä tekoekosta voi käyttää erinomaisesti Gloria-lehden mainosta:

Miten niin luksus korreloi kestävän lehityksen kanssa? Se ei pidä paikkaansa. Mainos on harhaanjohtava. Gloria on ihan kuin kaikki muutkin naistenlehdet, ihan yhtä eko tai ennemminkin epäeko. Naistenlehtien primääri tavoite on mainostaa asioita, joita naiset haluavat ostaa. Piste. Se vaan ON niin! Ja kyllä, minäkin luen naistenlehtiä ja rakastan ruotsin ELLEÄ – ja monia muita – mutta eivät ne edusta ekoilua, ne elävät mainosrahalla ja shoppailu on taikasana!

Tietenkin asian voi ajatella, että jos ostaa jotain helvetin kallista, niin sitä ei raski heittää pois ja ehkä tätä vaatetta tai esinettä sitten vaalii paremmin kuin halpaa vastaavaa, mutta mainoksessa ei lue niin, vaan mainos väittää Glorian edustavan kestävää kehitystä. Ei edusta.