Käsityöläisyys kunniaan
On vaarallista viettää ilta paikassa, jossa on ilmaisia Koskenkorva-Cranberry-juomia ja Rick Owensin vaatteita 20% alennuksella. Siinä meinaa järkevinkin rahankuluttaja haksahtaa, mutta ei onneksi. Keksin kuitenkin yllättävän monta hyvää syytä saada 900 euron takki. En tietenkään ostanut sitä, mutta olisin kovasti halunnut.
-kuva täältä
Kuvan takki ei ole sovittamani, mutta yhtä ihana. Vaikka kirppareilta monia asioita saakin, ei sieltä ihan joka päivä löydä Owensin luomuksia. Huoh. Ympäristöystävällisintä on olla ostamatta uutta, kun vanhaakin piisaa. Ongelmana on vaan kyllästyminen! Ei auta kuin tuunailla, vaihtaa kavereiden kanssa ja tsekkailla second hand-paikkoja ja sitten harvemmin investoida johonkin ihanaan ja tarpeelliseen. Kuten vaikka Tiia Vanhatapion hääkolttuun. Meikkis teki juurikin niin.
Tiia edustaa itselleni suomalaista muotoilua parhaimmillaan. Kun tilaa vaatteen suunnittelijalta, saa sen paitsi tietty juuri oikeilla mitoilla, tässä tapauksessa myös kotimaisena, joka on ekologista ja eettistä. Kukaan ei ole pienin kätösin ommmellut mekkoni saumoja eikä sitä ole lennätety luokseni toiselta puolelta maapalloa. Arvostan näitä asioita paljon. Arvostan lisäksi sitä, että voin konsultoida Tiian kanssa kaikista yksityiskohdista -lisäksi hän on ystävä. Niin ei voi sanoa monestakaan omistamansa vaatekappaleen suunnittelijasta.
-kuva:Taloussanomat
Kompensoin uutta mekkoa käytetyllä: kengät ja korut ovat vintagea (eivät mitenkään superkalliita), nämä ovat se jotain vanhaa-osio. Päähineen olen vuokrannut – jotain lainattua ja sukkanauha on sekä vanha, että se jotain sinistä-yksityiskohta. Hanskat maksoivat euron erään vanhan laukkuliikkeen loppuunmyynnissä. Kysehän ei loppuviimein ole siitä kuinka kalliilla asioita ostaa, vaan miten ne kantaa.
-kuva:MTV3
Dita Von Teese saisi varmaan jätesäkinkin näyttämään high fashionilta. Kuvassa Ditalla on muuten yllään juurikin Tiia Vanhatapiota. Naisella on hyvä maku.