H&M-takin kuudes talvi

Eilisiltana piti kirjoittaa teille ihan muita juttuja, mutta postaus siirtyi parilla päivällä: aloin ommella. Vanhan talvitakkini vuori on ollut viimeiset kolme talvea totaaliräjähtänyt ja vuosien vaiheilun jälkeen päätin vihdoinkin ryhtyä toimeen ja fiksata vuoren. Koulun käsityötunneista on ollut minulle enemmän hyötyä kuin mistään yläasteella oppimastani. Kiitos Sisko Tamminen!

Ostin mustan villakangastakkini H&Mltä kamalassa kiireessä vuonna 2003, pari tuntia ennen työhaastattelua. Työhaastatteluun kuuluu tietty mennään särmästi pukeutuneena ja särmä look vaatii särmän rotsin. Opiskelijabudjetilla menin suoraan Hemppalaan ja ostin mustan takin. Jälkeenpäin olen naureskellut, että kyseinen työhaastattelu oli kyllä se viimeinen paikka, jossa vaatetukselta – tai miltään – odotettiin etikettiä: paikka oli MoonTv. Sain kuitekin työharjoittelupaikan ja mikä kokemus se olikaan!

Musta Hema-rotsi on käytössä nyt kuudetta talvea ja se on pitänyt muotonsa yllättävän hyvin. Vuorikangas ei kuitenkaan ole kestänyt: viimeiset kolme talvea olen aina hävennyt riisua takkia julkisesti. Se asia on onneksi nyt taaksejäänyttä elämää, sillä rikkoutuneen vuoren vahvikkeena on nyt ruutukangas, joka maksoi minulle kirpparilla muistaakseni euron.

Kangas oli kyllä halpa, mutta sen muuttamien vuoripaikaksi vaati näpertelyä ja pitkää pinnaa. Jouduin ompelemaan palaset kiinni vuorikankaaseen käsin ja homma vei kolme tuntia. Uurastus kuitenkin kannatti ja nyt rotsi on kuin uusi. Monta vuotta etsin uutta mustaa villakangastakkia tämän kyseisen tilalle, koskaan kuitenkaan löytämättä samanlaista täydellisesti istuvaa ja ennen kaikkea oikean mittaista.

Vaikka halpaketjuostokseni ei ajatuksena alunperin ollutkaan ekologinen on se käytännössä ollut juurikin sitä. Yllättävää.