Kivat kemikaalit

Eräs lukija kommentoi Ratkaisu selittämättömiin vatsavaihoihin-postaukseni perään, että se vie uskottavuuden koko blogiltani. Hän ihmetteli ristiriitaista teksitäni ja kertoi meidän kaikkien koostuvan kemikaaleista. Toivon, että viimeistään tässä vaiheessa tulee selväksi, että kirjoittajanne tietää ihmisen koostuvan kemikaaleista ja se on ihan ok.

Se, että yleensä kirjoitan kemikaaleista negatiiviseen sävyyn johtuu yksinkertaisesti siitä, että en näe pointtia käsitellä turvallisia ja hyödyllisiä sellaisia, koska niihin ei yksinkertaisesti tarvitse tuhlata aivokapasiteettia. Niistä voi vaan aidosti iloita! Kemikaaleja on keinotekoisia ja niitä on luonnossa luonnostaan. ”Annepan” sanoin:

”Mustavalkoinen ajattelu on yleensä aika tylsää ja sitä tässä blogissa tuntuu riittävän. Eivät kaikki keinotekoiset kemikaalit ole pahasta ja osa luonnollisista kemikaaleista taas on. Mikä voisi olla luonnollisempaa kuin alkuaine? Eipä kai mikään, mutta en silti haluaa radonia talooni. Sen sijaan keinotekoisesti pelkistetty ksyloosi on ihan ok, jopa suussani. Ksylitolia ei kai voida pitää ihan luonnontuotteena kun ksylaanin ja ksylitolin välissä on tuo keinotekoinen prosessi.”

On virkistävää saada kritiikkiä, valtaosa teistä kun mitä ilmeisemmin on samoilla linjoilla kuin minä – tuskinpa te muuten jaksaisitte tekstejäni lukeakaan! Haluan vaan tuoda ilmi, että kyllä, on olemassa kemikaaleja, jotka ovat hyvä juttu ja ilman niitä emme olisi olemassa! Se on kuitenkin täysin eri asia kuin keinotekoisesti ruokaan lisätyt ja kosmetiikassa käytetyt kemikaalit, jotka sijoitetaan niille ei-luonnolliseen paikkaan. Luonto rules!