Puuro ja New York-kaipuu
Olen aamupuurifani, kuten moni teistä tietää. Pimppaan kaurapuuroni marjoilla, rusinoilla, banaanilla ja toisinaan hunajalla tai isoisän viikunahillolla. Kotimaisia mansikoitakin on jo tarjolla (mustikoita odotellessa!), joten puuroaamiainen on tähän aikaan vuodesta vertaansa vailla – eikä muuten kerry vyötärölle tai haittaa bikinilinjoja niin kuin vaikkapa leipä.
Jokapäiväistä leipää-blogi kertoo, kuinka aamupuuron saa helposti valmistettua riisikeittimessä. Ne, joilla riisikeitin on, tietävät kuinka mullistavan kätevä se onkaan! Riisi (tai kaura) ei tartu astian pohjaan ikinä, se valmistuu itsekseen, sitä ei tarvitse vahtia ja puuro/riisi pysyy keittimessä lämpimänä kauan! Itse käytän kuitenkin puuron valmistuksessa perinteisesti kattilaa ja yleensä pikakaurahiutaleita, jotka valmistuvat parissa minuutissa. Jos ajattelee sähkön käyttöä, on kattila ehkä riisikeitintä ekologisempi ja mikro ehkä ekologisin, mutta en omista mikroa, enkä suosittele sitä muillekkaan.
Ylemmän kuvan kaurapuuroannos on New Yorkin matkalla huiviin vetäisty versio, joka oli höystetty rusinoilla, soijamaidolla ja hunajalla sekä ripauksella kanelia – herkkua! Hassua, etä pitää matkustaa toiselle puolen maapalloa todetakseen, että kahvilasta saa sitä, mitä joka aamu syö kotonakin. Kysymys kuuluu: Miksei Suomessa saa kahvilasta herkkua aamukaurapuuroa? Aamiaiskulttuurimme kaipaa mielestäni ehdotonta pimppausta New Yorkin tai Berliinin tyyliin, jossa aamiaista nautitaan ulkona siinä missä muitakin aterioita. Yläpuolen kuvassa kiireiset nykiläiset venaavat aamupalabageleitaan, mehujaan, lattejaan ja puurojaan – kaipaan takaisin lomalle, takaisin New Yorkin vilinään!
Lomasta tuli mieleeni Juhannus, ja siitä puolestaan se, että eipä puuroaamiaista vailla tarvitse olla mökki- tai telttaolosuhteissakaan, sillä kätevät Elovenan Hetki-pussipuurot ovat hyvä vaihtoehto. Otan itse niitä mukaani Juhannusreissuun.