Perinteet kunniaan!
Leivon karjalanpiirakoita kerran vuodessa, yleensä paaston aikana. Toistin rituaalini eilen illalla ja lopputulemana tuohikorissa komeilee nyt parikymmentä piirakkaa (kuvassa tosin vaan osa). Laitan piirakoita pakkaseen, jotta saan ensi viikolla herkutella itse ja loput menevät mieheni suihin. Ovat kuulemma herkullisia – kuinkas muutenkaan! On hassua kokkailla kun ei voi itse maistaa, mutta karjalanpiirakat ovat takuuvarmaa tavaraa: niistä ei voi tulla pahoja!
Olen syönyt karjiksia pikkutytöstä saakka. Taimi-mummoni leipoi niitä isäni lapsuudenkodin isossa uunissa ja muistan elävästi, kuinka lapsena ajattelin karjalanpiirakoiden olevan parasta maailmassa. Aika lähelle ne pääsevät vielä tänäänkin. Parasta karjalanpiirakoissa on niiden rakenne: pehmeä, suussasulava sisus vs. kova, rapea kuori. Sanoisinko ihan hiukan eri meininki kuin kaupan vehnähöttöpaskoissa.
Vehnästä sen verran, että kyllä omaan reseptiinikin vehnää kuuluu, mutta itse taikinaan vain 1,5 dl. Lisäksi käytän vehnäjauhoa leivonta-alustan ja taikinan välissä, jotta taikina ei jämähdä alustaansa. Mummoni käyttää (muistaakseni) vehnää enemmän ja veikkaan, että osittain sen vuoksi hänen piirakkataikinaansa on helpompi käsitellä. Omani on hieman kovanlaista, mutta kuten kuvasta näkyy, kyllä siitä piirakoita aikaiseksi saa!
Karjalanpiirakoiden (n. 25 kpl) valmistuksessa tarvitset:
POHJA:
- 2-3 dl kylmää vettä
- 5 dl ruisjauhoja
- 1,5 dl vehnäjauhoja (koita saada käsiisi luomujauhoja!)
- ripaus suolaa
TÄYTE:
- 4 dl riisiä
- 3,5 dl Oatly-kauramaitoa (muukin kauramaito varmaan käy, soijamaitoa en ole kokeillut)
- 6 dl vettä
- 1 muna
- 2 rkl voita (ei mitään huijauslevitteitä vaan aitoa VOITA)
- Lisäksi noin 40 g voita valmiiden piirakoiden sivelyyn.
Keitä ensin riisipuuro. Sekoita muna joukkoon vasta, kun puuro on valmis! Alkuperäisessä reseptissä lukee 4 dl riisiä ja 4 dl vettä ja 3 dl maitoa. Tässä voi soveltaa kuinka haluaa, itse käytän aina kauramaitoa, sillä sen maku sopii leivontaan erinomaisesti enkä halua/voi käyttää lehmänmaitoa.
Kun riisipuuro on valmis (n. 30 min.) sekoita joukkoon siis muna ja aloita heti puuron levittäminen keittämisen aikana valmistamillesi piirakkapohjille (kuvassa hieman muotopuolipohja, mutta makuhan on tärkein!). Voin ja suolan määrää puurossa voi tietenkin muutella oman maun mukaan. Itse lisään voin puuron sekaan keittämisen loppuvaiheessa.
Koska piirakkapohjat ovat erittäin rukiisia, kuivuu taikina helposti. Tässä kohtaa on kerrankin hyötyä muovipussista tai kelmusta. Kun olen vaivannut taikinan valmiiksi (kuvassa ylempänä), laitan sen muovin sisälle odottamaan, ettei se kuivu. Sillä aikaa kun riisipuuro valmistuu, otan taikinasta pieniä nokareita kerrallaan (lopputaikinan pidän koko ajan muovissa) ja teen valmiiksi piirakkapohjia, jotta saan ne riisipuuron valmistuttua mahdollisimman pian uuniin.
Reseptini taikina riittää noin 2,5-3 pellilliseen piirakoita, itse teen aika isoja, sillä isoille saa laitettua enemmän munavoita! Uuni saa olla 200 asteinen ja piirakat noin 15-20 minuuttia paistumassa.
Paistamisen jälkeen piirakat sivellään sulalla voilla (ei margariinilla, vaan VOILLA) ja sen jälkeen jätän koko piirakkakeon vuokaan imeytymään, jotta voi tunkee itsensä piirakoiden jokaiseen rakoon!
Samalla kuuma riisipuurotäyte jäähtyy ja odotellessa voi valmistaa munavoita. En tosin tehnyt sitä tällä kerralla, mutta resepti on helppo: keitä munia, pilko kypsät munat pieneksi silpuksi, sekoita joukkoon Voimariinia (se on helpompi käsitellä levitteeksi kuin aito, kova voi) ja lisää suolaa. Avot!
Vaikka reseptini näyttää pitkältä, on karjalanpiirakoiden valmistaminen oikeasti tosi helppoa! Rypyttämisen oppii kun pari kertaa treenaa ja makuhan ON tärkein, joten ei sillä muodolla niin väliä ole.