Kännykän vaaroista vihdoin näyttöä

Ei ole ensimmäinen kerta kun huolestuneena pohdin blogissani matkapuhelinten turvallisuutta. Surukseni on todettava, että taas kerran olen ollut oikeilla jäljillä siteeratessani lähteitä, jotka ovat varoitelleet kännyköiden säteilyvaarasta. Mainittakoon, että säteilyn lisäksi puhelinmissa piilee kemikaaleja, jotka eivät nekään ole ihan olankohautusjuttu, mutta tämä blogaus käsittelee säteilyvaaraa.

Aamun Hesarin* etusivun pääutinen: ”Syöpätutkijaryhmä: Kännykän vaaroista ei voi enää vaihjeta”. Siinä se on, maamme virallisessa mediassa, mustaa valkoisella. Haluaisinpa olla läsnä Nokian Ruoholahden konttorin aamukahvihetkellä juuri nyt…

Uutisessa on kyse siitä, että on saatu näyttöä elektromagneettisten säteiden tunkeutumisesta vartaloon. Etenkin lasten kännykän käyttö on riski. Alle 12-vuotiaille suositellaan kännykän käyttöä vain hätätilanteessa!

Saksan säteilyviranomaisen julkaisemassa tutkimuksessa ei ole saatu viitteitä siitä, että sähkömagneettiset kentät lisäisivät aikuisten syöpäriskiä, mutta säteilyaltistus nousee silti kriittisten raja-arvojen lähelle kun kännykkää käytetään lähellä vartaloa eli AINA! Koskapa me puhuisimme puhelimeen niin, että se on metrin päässä meistä, niin kuin tutkijaryhmä suosittelee?! Tässä muut neuvot, joita tutkijaryhmä antaa:

1. Puhu kännykällä mahdollisimman vähän. Suosi tekstiviestejä ja lankapuhelinta. Kiinnitä huomiota kännykän säteilyarvoon (miten??).
2. Pidä matkapuhelinta vähintään metrin päässä vartalostasi (tosi helppoa). Käytä puhuessasi kaiutinta tai kuulokenappeja.
3. Älä anna alle 12-vuotiaalle lännykkää kuin hätätapauksessa.
4. Vältä kännykän käyttöä paikoissa, joissa on heikko kenttä.
5. Älä jätä avointa kännykkää viereesi, kun menet nukkumaan.

-lähde: Helsingin Sanomat

Olen viimeiset 10 vuotta käyttänyt kännykkää herätyskellona, joten se on väistämättä melko lähellä sänkyäni. Aijon nyt, näillä puheilla, hankkia itselleni herätyskellon TAI laittaa kännykän hälyttämään eteiseen. Aloitan myös selvitystyön siitä, mikä kännykkä on markkinoiden turvallisin säteilyarvoltaan ja ostan sen kun vanha Nokiani piakkoin lahoaa ja höystän sen pisimmällä hands free-piuhalla mitä on – ja näytän tästä lähin idiootilta puhuessani luuriini. Tosin itseäni huojentaa se, että kuukausittainen kännykkälaskuni on alle 30 euroa, josta puolet on HKLN bussilippuja, joten en ole hevijuuseri, luojan kiitos.

Olen muutaman vuoden jo himoinnut lankapuhelinta eteiseen, olisikohan lankapuhelimella sittenkin taas tulevaisuutta? Näillä näkymin lankapuhelin nimittäin katoaa about viidessä vuodessa. Jään kuitenkin nyt odottamaan toiveikkaana uutista siitä, että lankapuhelinverkkoja ei lakkautettaisikaan. Kun se uutinen kantautuu korviini, ostan jonkun ihanan vanhan puhelimen, jonka piuhaa voi kiertää sormen ympärille juorutessaan tärkeitä asioita…
—-
*Jostain syystä Helsingin Sanomat on saanut Suomessa lähes raamatullisen aseman ja valehtelisin jos sanoisin, ettei koskaan ole vituttanut (anteeksi, mutta sanan käyttö on tässä kohtaa perusteltua) se, että esimerkiksi entistä työpäaikkaani, Kuningaskuluttajaa ei koskaan mainita Hesarin uutisten yhteydessä tai lähteenä. Koskaan ei kirjoiteta ”Kuningaskuluttaja-ohjelmassa esille tuotu…” Vaan asia otetaan omaksi – aina. Pidetään muutaman viikon taukoa ohjelmamme ulostulosta ja sitten otetaan aihe otetaan omaksi. Eikä tämä koske ainoastaan Hesaria vaan myös iltapäivälehtiä. Se harmittaa minua toimittajana ihan hirveästi varsinkin, jos kyseessä on ollut skuuppimme.

Esimerkiksi pari viikkoa sitten Hesari uutisoi bukleemattoasiaa, jossa nainen syyttää maton pohjassa olevia kemikaaleja syyksi liukastumiseensa, joka johti työkyvyn menettämiseen. Kunkku kertoi tämän jo viime syyskuussa ja uskon Hesarin sen tietävän, mutta asiaa ei tuoda uutisessa esille mitenkään. Mielestäni on lukijan kannalta olennainen tieto, että asiaa on puitu mediassa jo viime vuoden puolella. Mutta sitä ei mainita. Ymmärränhän sen, Kunkku on kilpilija ja siksi sen mainitsemista vältellään viimeiseen asti, tietenkin! Tämä suomalaisten kuluttajamedioiden välinen skabailu on vaan mielestäni naurettavaa ja etenkin nyt, kun en itse enää ole osa Kunkun tiimiä, voin omaan pussiini pelaamatta avoimesti todeta, että kyseinen ohjelma ansaitsee paljon enemmän arvostusta kuin mitä se saa. Tiedän, että niin iltapäivälehdet, kuin Hesari ja moni muu media, seuraavat ohjelmaa säännöllisesti ja imevät ideoitaan sieltä, mutta virallisesti Kuningaskuluttajaa ei noteerata. Onneksi katsojat ovat valppaina: 400 000 ihmistä viikottain on ajan tasalla kuluttaja-asioista.

Luonnollisesti tämä on kenttä, jossa ideoita napataan muilta ja niitä kehitetään itse eteenpäin – se on pelin henkikin tavallaan- mutta kolme vuotta läheltä seuranneena voin sanoa, että asia on just jetsulleen näin kun väitän. Kuningaskuluttaja on ohjelma, jolla on 20 vuotinen historia ja se on maamme ajankohtaisin kuluttajamedia. Piste.