Paras aika vuodesta
Berliini-postauksia on vielä tulossa vaikka kuinka – kunhan vaan ehtisin istua koneen ääreen! Kemikaalicocktailin ympärillä on yhtä sun toista säätöä menossa, samoin työmaalla YLEssä, ja jossain välissä pitäisi ehtiä saaristoon, sienimetsään ja joogatakin. Elokuu ei siis ole blogini aktiivisinta aikaa, mutta vähitellen alkaa tapahtua. Lupaan myös vastata kesä-, heinä- ja elokuussa kirjoittamiinne kommentteihin viimeistään syyskuun aikana. On ihan älytöntä, kuinka vähän yksi ihminen 24 tunnin aikana ehtii tehdä!
Tein muuten Töölössä liikkuessani kiinnostavan Helsinki-huomion: Runeberginkadulle on ilmestynyt ”berliinimäisiä” pyöräkaistoja. Mahtavaa! Katuun on maalattu näkyvästi, punaisella, pyöräilijöille tarkoitettu kaista, joka ainakin allekirjoittaneelle luo huomattavasti turvallisemman olon pyöräillä autojen rinnalla. Lisää tällaista! Toivottavasti fillarikaistoja maalataan katuun muuallakin.
Olen myös päässyt yli viikon takaisesta ruoan hintojen aiheuttamasta järkytyksestä: kävin mummolassa ja nyt kotona on 15 kiloa marjoja. Mustikkaa, herukoita, vadelmaa, mansikoita ja karviaisia. Nyt kannattaa ehdottomasti nauttia vuodenajan herkuista, satokausi on parhaimmillaan ja herkkuja saa huokeasti – etenkin jos menee itse metsään. Halpaa ja hyvää.
… Ja jos marjasaalis ei mahdu pakkaseen, voi marjoja säilöä myös kuivaamalla, kuten tein viime syksynä. Ja ihania, kuivattuja omenarenkaita, niitä aion tehdä heti kun omput kypsyvät. Suomi on parhaimmillaan elokuussa, ehdottomasti. Reginan sanoin: Tämä on paras aika vuodesta. Mariakin tietää sen.
Okei, fiksuja valintoja tekemällä, ruoan hinnan kanssa voi (kai) elää ja pyörällä liikkumistakin helpotetaan (ainakin pk-seudulla), mutta silti on jotakin, jonka haluaisin Berliinistä Suomeen: vehreät kattoterassit ja parvekkeet!
Kuten Olotilassa ihastelin, on Berliini harvinaisen vihreä miljoonakaupunki. Sen lisäksi, että partsit tursuavat kukkia ja kasveja, panin Berliinissä merkille, että moneen taloon on rakennettu ullakkohuoneistoja. Ainakin Prenzlauerbergissä monien vanhojen talojen ullakot ja katot on otettu hyötykäyttöön. Katsokaa nyt tätäkin.
Sen lisäksi, että tyypeillä on oma parvekkeellinen kattohuoneistoasunto, pääsee partsilta kierreportaita pitkin omalle kattoterassille!
Onneksi kuvaushetkellä jostain ilmestyi iso, musta pilvi, sillä muutoin koko homma olisi näyttänyt vieläkin epäreilummalta. Minulle kerrottiin, että kattohuoneistoasunto on vastikään valmistunut ja uusia rakennetaan vanhojen talojen vinteille jatkuvasti. Tällaisia Alppilaan! Taloyhtiömme vintille on jossakin vaiheessa kaavailtu asuntoja, mutta ainakaan vielä kukaan ei ole moiseen hommaan ryhtynyt. Ja toisaalta, Suomessa tällaisten kämppien hinnat taitavat olla sen verran korkeita, että meikäläinen saa pysytellä tyytyväisesti siellä neljännessä kerroksessa. Huoh.