Merenpinta nousee – muttei vielä

Kerroin teille eilen kirjasta, joka teki minuun suuren vaikutuksen. Tänään sitten silmiini osui uutinen, joka on kuin suoraan kyseisestä opuksesta: ”Antarktiksesta lohkeamassa Jamaikan kokoinen pala” uutisoi Metro tänään. YLE kertoi asiasta jo eilen.

Etelämantereelta on lohkemassa viikkojen tai kuukausien sisällä iso möhkäle, Wilkinsin jäätikköhyllyksi kutsuttu, tuhansien neliökilometrien kokoinen kappale jäätikköä. Se irtoaa yksinkertaisesti siitä syystä, että Etelämanner lämpenee nopeasti (uutinen YLEn sivuilla). Vielä vuonna 1950 kohta, joka nyt on enää 500 metriä leveä oli 100 kilometriä paksu.

Jäätikön molskahtaessa veteen, se ei nosta vedenpintaa, koska kyseinen jäätikkö kelluu jo nyt. Tutkijat ovat kuitenkin huolissaan tulevaisuudesta, koska kun kelluvat jäätiköt sulavat, pääsevät niiden puristuksissa olevat, maanpäälliset jäätiköt liikkumaan vapaasti. Sen jälkeen kannattaakin avata Sarasvatin hiekkaa – ja kiivetä korkealle…

Tässä vielä ote YLEn uutisesta:

”Tutkijoiden mukaan itäosan (Etelämantereen) viileneminen on johtunut mantereen yllä olleesta otsoniaukosta. Aukon aiheuttaneiden CFC-aineiden kiellon takia aukko on supistumassa, mikä edesauttanee jatkossa alueen lämpenemistä. Etelämantereen itäosa on myös vuoristoista ja siksi luonnostaan muita osia viileämpää.

Nature-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa ei arvioida, kuinka paljon Etelämanner menettää jäätä lämpenemisen seurauksena. Varsinkin Etelämantereen niemimaalla sulaminen on ollut voimakasta. Mannerjään peittämä Etelämanner on kooltaan suurempi kuin Australia. Koska jään määrä on valtava, vähäinenkin lämpötilan nousu voi aiheuttaa merenpinnan tasoon vaikuttavaa sulamista, tutkijat varoittavat”.

Ihmisten käyttämien kemikaalien merkityksestä ympäristöön ei juuri konkreettisempaa esimerkkiä löydä.