Raakakakkua lapselle(kin)

80-luvulla otsikon klangi olisi ollut vähän eri kuin 2010-luvulla. ”Raaka kakku” ei kuulosta lähtökohtaisesti herkulta ehkä monen korvaan vielä tänäkään päivänä, vaikka Helsingin raakakakkukahvilat ovatkin kovaa huutoa tietyissä piireissä. Haluaisin karsia elitismin ja hienostelun tästä ja rohkaista jokaista vanhempaa testaamaan ja opettamaan lapsillekin uusia makuja.

Kesäkuussa juhlittiin syntymäpäiviä. Aurinko ja lämpö saapuivat ilahduttamaan skidin 4-vuotispäivää juuri parahiksi ja saimme nauttia juhlasta ulkosalla. (Jos vielä muistatte, lähes koko kesäkuu kun oli kylmä ja sateinen.)

Kun on kyse lastenjuhlista, vedetään menu usein — ainakin oman kokemukseni mukaan — läpi samalla kaavalla: täyttäriä, jäätelöä, karkkia, Carneval-keksejä (miksi aina niitä?!), tiivistemehua ja teeman mukaiset kertakäyttöastiat. En nyt koita syyllistää vanhempia, jotka niin tekevät, tämä on ihan vaan huomio. Islakin poistui kaupasta tippa linssissä, kun suostuin ostamaan vain prinsessaservietit, enkä myös lautasia samaan sarjaan. Mutta miksi ostaisin kertakäyttölautasia juhliin, jossa on 20 vierasta? Taloudessa on tiskikonekin.

Olipa kyse sitten lasten tai aikuisten juhlasta, haluan, että kattaus on kaunis ja juhlavakin, enkä halua tinkiä ruoan laadusta tai mausta. En hitsi vie osta niitä Carneval-kekesejä! Tai Mehukattia. Ostin synttärijuhlien ”karkit” Punnitse & Säästästä; suklaakuorrutteisia lakuja ja manteleita, sekä hunajapaahdettuja cashew-pähkinöitä. Lisäksi tilasin kolme kakkua raakakakkukahvila Hymystä. Ostin varuiksi paketin suklaa- ja kaurakeksejäkin. Ja toki pöydässä oli porkkanatikkuja, karjalanpiirakoita, mansikoita, herneitä jne.

Suklaakakun päälle ostin pari irtokarkkia herättämään skidien kiinnostuksen. On varmaan lapsen tottumuksista kiinni, uppoavatko raakakakut vai eivät, mutta Islalle ovat maistuneet ihan hyvin, etenkin suklaiset. Suurin osa vieraina olleista lapsista sertifioi, kun kyljessä oli vähän vaniljajäätelöä ja tuoreita mansikoita. Parasta on se, että jos raakakakkua jää yli, voi sen pakastaa ja ottaa esiin, vaikka palasen kerrallaan, sitten kun on tarvis.

En tiedä ajatteleeko moni niin, että raakakakut ovat vain aikuisten juttu, mutta oma kokemukseni on, että lapset syövät kyllä, jos maku vaan on oikeasti hyvä ja rakenne ja ulkonäkö kakkumainen. Kakussa pitää olla makeutta, jotta nelivuotias diggaa, mutta ei se minityyppi tiedä, onko se raakakkua vai Prisman valmistorttu. Ravintoaineissa kuitnekin on huima ero. Ei sikäli: ei kaiken tarvitse aina olla terveellistä, todellakaan. Jos oma lapseni vetää synttäreillä valmiskakkua, irtokarkkeja ja limsaa kerran vuodessa, niin ei maailma siihen kaadu, mutta minusta on aika hienoa, että hän tykkää sellaisesta, mistä minäkin.

Haluan välttää kaikkea jeesustelua liittyen lasten juhlaruokailuun, koska juhlat ovat poikkeustilanteita ja paljon isompi merkitys on sillä, mitä lapsi syö arjessa, kuin satunnaisilla synttäreillä, mutta halusin tuoda ilmi sen, että lastenkin synttärit voi fiksata vähän terveellisemmin, jos hotsittaa.

Jäätelöstä mainittakoon, että Oatlyn kaurajäde on ihanaa, jos joku muukin välttelee lehmänmaitojätskiä. Kuvan pönikkä, tuoreita mansikoita ja vaikka mainitsemiani, hunajapaahdettuja cashewpähkinöitä, toimii.