"Tarpeita"
Syksyn saapuessa muotitalojen mallistot ovat suuremmassa nosteessa kuin muihin vuodenaikoihin. Veikkaan etten ole ainoa joka reagoi syksyyn yhä samalla innolla kuin kouluaikana. Silloin hankittiin uusi reppu tai Levikset, nykyäänkin syksy tuntuu oikeuttavan uusiin investointeihin muita vuodenaikoja enemmän: the takki, kauden must-nilkkurit, uusi laukku (laukut ovat investointeja!), uudet käsineet, joku ihana huivi kaulaan…
Minkä tahansa ostamiseen löytyy ”hyvä” syy. Olen vakuuttunut siitä, että naisilla on syksyisin enemmän tarpeita kuin muina vuodenaikoina ja tunnistan ilmiön itsessänikin. Minä esimerkiksi haluaisin ehdottomasti omistaa kuvan kengät – tosin niissä on onneksi ruma korko niin ei tarvitse vaivautua.. Mutta voi kuinka täydelliset ne olisivat mustien kapeiden lahkeiden kanssa – jos vaan korko olisi oikeanlainen!
Olen tosin naistenlehtiä ja nettiä selaillessani huomannut itsessäni vastareaktion: viime syksyn pitkävartiset nahkahanskat menevät toki tänäkin syksynäkin, mutta kun niitä on nyt joka paikassa Anttilaa myöden. Huomasin myös vastikään, että jokaisella Helsinkiläisellä 25-40-vuotiaalla naisella on viimeistään nyt – leggingsien lisäksi – musta nahkatakki ja päätin ottaa omaani hieman etäisyyttä. Onneksi musta nahkatakki on ajaton ja sen voi ottaa päälleen taas pahimman trendiaalon laannuttua. Tukholmasyndrooma on niin läsnä Suomessakin että ahdistaa. Palestiina-huivit, ukko-hatut, wayfarer-malliset aurinkolasit – aargh! Onneksi muodista on moneksi ja aina voi hakeutua uusien muotojen ja värien pariin. Tässä auttaavat parhaiten vaikkapa Maija Louekari, House of Holland ja monet muut värien ystävät. Niin ja tietenkin, kuten aina – kirpputorit.
Piristyin yllättäen myös Gudrun Sjödénin mallistosta. Se edustaa suurilta osin sellaista hippeyden tasoa, joka ei varsinaisesti kolahda, mutta mallistossa on monia ihania yksittäisiä vaatekappaleita, jotka voi yhdistää kivasti oman garderoobin kanssa: kuvan hattu ja poncho esimerkiksi ovat mahtavat! Gudrun on tiedostava suunnittelija ja mallisto on ainakin osittain myös ekologisia arvoja noudattava, alla ote verkkosivuilta:
Mitä tarkoitetaan ekologisella valmistuksella?
Ekotrikoo: Viljelty ilman kemiallisia myrkkyjä, poimittu käsin, kehrätty ja kudottu koneissa, jotka voidellaan kasviöljyllä. Värjätty luonnon omilla väriaineilla, kuten lehdillä, juurilla, pähkinöillä ja kukilla. Ekotrikoo-malliston tuotteet voidaan kierrättää ja ne hajoavat luonnossa.
Nettisivuilta löytyy myös Gudrunin vihreät valinnat-osio, jossa suunnittelijan ekotuotteet ovat kompaktisti esillä. Tsekkaa myös linkki ”Ekotuotteita huippuedullisesti”. Lisäksi Gudrunilla on Gudrun Sjödén Vintage-saitti, mutta valitettavasti useimmat vaatekappaleet ovat kyllä.. noh, tylsiä.
Kuten alussa mainitsin, kirppikset ovat mahtavia paikkoja kun klooniahdistus iskee. Viihdyn käytettyjen vaatteiden laareilla ihan helposti tuntikausia. Kun tavallisessa kaupassa näkee kymmenen samanlaista vaatetta rekillä, ei sitä tee mieli edes sovittaa saatika hankkia. Kirppiksillä sen sijaan kaikkea on vaan yksi, löytö on oma aarre, jota muut eivät voi saada! Olen huomannut että, jos tuotteita on useampi kuin muutama kappale, ei vaan kiinnosta. Tämä luonnollisesti pakottaa ostamaan todella kallista, brändejä jotka valmistavat vaatteitaan vaan muutaman kappaleen tai vastapainona todella halpaa kirppiksiltä tai ehkä peruskauppojen yksivärisiä vaatekappaleita, jotka jokatapauksessa näyttävät erilaisilta eri kantajan yllä.
Syksyn tullen vaatteet ja asusteet ovat ehdottomasti enemmän fokuksessa kuin kesällä, joten näitä postauksia ilmestynee vielä useita…Yritän tehdä parhaani ja etsiä kiinnostavia eettisiä designereita ja vinkata teille.
Ps. En tiedä minkä vuoksi linkit vievät kaikki Gudrun Sjödénin etusivulle. En saa suoria linkkejä toimimaan, olen pahoillani!