Kesäseikkailua

Ystäväni myy parhaillaan omaisuuttaan muuttaakseen New Yorkiin. Toinen on asunut kaupungissa koko kevään. Itse kaipaan kovasti takaisin Berliiniin, jossa viime kesä sujahti kuin pikakelauksella, vaikka aikaa seikkailla suosikkikaupungissani olikin kaksi kuukautta.

Berliinin muurin äärellä kesällä 2009.

Olen Berliinireissun jälkeen suhtautunut viikon, kahden lomiin vähän nihkeästi: mitä viikossa, parissa ehtii tehdä — paitsi suorittaa lomakohteen nähtävyyksiä? Ja kannattaako niin lyhyen ajan takia reissata ylipäänsä? Vastaus löytyy nykyisestä työkulttuuristamme: eipä ole monella juuri vaihtoehtoja. Kenen työnantaja päästäisi työntekijänsä kahdeksi kuukaudeksi lomalle, tuosta vaan? Joillelkin meistä se onnistuu, mutta monelle homma on mahdottomuus — jo taloudellisistakin syistä (riippuu tietty matkakohteen valinnasta).

Monella ei siis yksinkertaisesti ole mahdollisuuksia häpyä pariksi kuukaudeksi maailmalle, vaikka fiksusti suunniteltu ja harvoin tapahtuva, kestoltaan pidempi matka olisi ekologisempi tapa matkustaa, kuin usein tehdyt, viikonlopun tai viikon mittaiset pyrähdykset. Ekologinen näkökulma matkailuun kun ei vielä taida yhdenkään työnantajan silmissä olla juuri mitään, silloin kun ekomatkailu liittyy työntekijän vapaa-aikaan.

Itse en taida Berliiniin hetkeen päästä. Tulevana kesänä reissumme suuntautuvat lähinnä mökeille ja kotimaahan, ja odotan sitäkin innolla! Suomi kesällä on kuitenkin aika spesiaalia, etenkin kuluneen talven jälkeen… Veikkaan, että Viivin Porvoo-vinkeistä tulee olemaan meille hyötyä. Haluaisin myös seikkailla pitkin rannikkoa pienissä paikoissa, joissa en aikaisemmin ole käynyt, ja ikisuosikki Padvaan on pakko päästä! Padvan hiekkaranta on aivan uskomaton, ja se on erittäin kauniissa paikassa, jonne päästäkseen kylläkin on nähtävä vähän vaivaa. Siksi se onkin niin mahtva paikka.

Matkailussa melkein parasta —mun mielestä — on juuri matkan tekeminen. Berliini tuntui paljon isommalta saavutukselta parin päivän laiva- ja junamatkaamisen kuin kahden tunnin lentomatkan jälkeen, ja koko kaupunkiinsaapumisfiilis oli aivan erilainen. Tunsin itseni vuorenvalloittajaksi! Samantapaiseen fiilikseen voi kotimaassa matkaillessaan päästä, kun löytää itselleen uuden paikan, kylän, uimarannan tai kahvilan, jonka olemassaolosta ei aikaisemmin ole tiennyt mitään. Seikkailu ja matkanteko on parasta, ja tänä kesänä ei uudesta ja jännittävästä tule olemaan puutetta!

Psst… Ei ole pakko, mutta jos haluat jakaa mulle oman suosikkimatkakohteesi Suomessa, otan vinkkejä mielelläni vastaan!