Dirty jewellery?
Nettikaupat mulle suhteellisen vieras juttu. Koen, että uuden hankinnassa tärkeintä on se, että asiaa pääsee hypistelemään ennen ostopäätöksen tekemistä. Esimerkiksi vaatteita tai kenkiä en siis ihan helposti siis lähtisi netistä tilaamaan, koska olen tosi kranttu ja melko varmasti tilaus olisi kuitenkin palautettava väärän koon tai jonkun muun syyn vuoksi. Sikäli netti olisi kätevä paikka ostaa esimerkiksi vaatteita, että verkossa ekologista vaatevalikoimaa on tosi paljon, ja kadunvarsikaupoissa taas minimaalisesti.
Korut ovat kuitenkin helpompi nettihankinta, jos nyt sattuisi vaikka haluamaan jotakin vaikkapa pienestä brooklyniläishopeapajasta nimeltä Digby & Iona. Löysin tieni nettisivuille alkuvuodesta ja käyn säännöllisesti kurkkimassa, mitä uutta pajassa on saatu aikaiseksi. Kaikki malliston korut eivät sydäntä lämmitä, mutta esimerkiksi tämä domino-koru on vaan ihan mahtava.
Korut valmistetaan tilauksesta ja kaikki dominopalikat ovat uniikkeja — ja peräisin 1800-luvulta. Kuvassa näkyy siis todellinen ajan patina, eikä keinotekoisesti aikaansaatu look. Asiakkaalla on myös mahdollisuus kysyä tiettyä numeroyhistelmää. Mä niin rakastan tällaisia koruja! Voin vaan kuvitella, millaista elämää nämä dominopalikat ovat nähnneet joskus kauan, kauan sitten…
En tilannut korua itselleni, mutta ehkä jos oikei pitää silmänsä auki kirpparilla, voi vanhoja dominopalikoita löytää jostakin, ja tällaisen voisi helposti teettää itselleen. Tämä on siis suunnitelma!
Mutta kyllä minä näppäilin visa-korttini numeron nettiin, silä tilasin Digby & Ionasta jotakin muuta, sormuksen nimittäin. Hopeaseppä Aaron Ruffin Stump-ring vaan vei sydämeni heti kun näin sen. Ehkä postaan teille tarkempia kuvia siitä jossain vaiheessa. Se on aivan mahtava.
Todettakoon, että tämä on ensimmäinen hopeasormukseni, jonka ostan uutena — koskaan. Hankin sormuksen helmikuun alussa. Mutta Eco Trip -ohjelmasarjan kultakaivos-jakson vastikään nähneenä voi olla, että tämä on myös viimeinen uutena hankkimani sormus, jos paljastuu, että hopeabisnes on yhtä kuormittavaa ja epäeettistä kuin iso osa maailman kultabisneksestä.
Mainitsin NoDirtyGold-kampanjasta teille keväällä 2008 ja päätin silloin, että meikäläinen ei uutta kultaa osta. Mutta miksi olisi tarvekaan, kun vanhat ja käytetyt korut ovat yleensä paljoan kauniimpia ja usein uniikkeja? Yhtä uutta kultasormusta kohden syntyy 20 tonnia kaivosjätettä. Ihan absurdia. Avokaivokset voivat olla massiivisen kokoisia ja ne näkee jopa avaruudesta. Ja ei, niitä ei täytetä louhinnan loputtua.
Kuva: Wikipedia
Kultakaivosten myötä kaivosalueiden pohjavedet saastuvat ja taustalla on maasta riippuen myös epäeettistä työvoimankäyttöä. No dirty gold for me.
… mutta mitenkä on hopean laita? Teinkö kultabisnekseen verrattavan, epäekologisen ostoksen tilatessani Digby & Ionan hopeasormuksen? Saattaa olla… Selvitän parhaillaan, mistä hopeapajan hopea tulee, ja minkälaisissa mittasuhteissa maailman hopeabisnes toimii. Hopean eettisyyteen ja ekologisuuteen palataan siis Kempparissa myöhemmin.