Kasvisruokaurpoilua

Työskennellessäni YLEn ympäristökoordinaattorina kävin keskustelua eri ravintoloitsijoiden kanssa siitä, kuinka kertakäyttöastioiden käyttämisestä päästäsisiin. Yksinkertaiselta kuulostava asia muuttui yhtäkkiä paljon isommaksi ja monimutkaisemmaksi, kuin olisin koskaan voinut kuvitellakaan. Etenkin keski-ikäiset miehet hermostuivat ja veivät asian naurettaviin mittasuhteisiin (eivät ravintoloitsijat, vaan yleläiset), ja kuten olen maininnut, lähettivät nämä ”aikuiset ihmiset” mm. paskaisia kertismukeja sisäisessä postissa postilaatikkooni, jonkinlaisena protestina kai.

Kertismukiasia ei kuitenkaan taida olla mitään koulujen kasvisruokapäivä-keskusteluun verrattuna. On pöyristyttävää, että ainkuiset ihmiset ovat nostaneet koululaisten ruokailusta kalabaliikin, eikö asiaa pitäisiennemmin kysyä koululaisilta? En usko monenkaan kouluruokaa syövän vastustavan kasvisruokapäivää.

Esimerkiksi Jussi Halla-Aho (perus/sit) arvelee aamun Hesarin mukaan, että ”kyse on tietyn klikin ideologioiden pakkosyötöstä, jossa ideologiaa hivutetaan vähän kerrallaan eteenpäin”. Ei hyvää päivää! Miten kukaan voi olla tässä asiassa näin urpo? Sori vahva kielenkäyttö, mutta jos poliitikko saa laukoa näin kivikautisia ajatuksia, lauon minäkin.

Esimerkiksi kuva sushiannos on kasvisruokaa

Nuoret tykkäävät kasvisruoasta, eikä yksi kasvispäivä viikossa liene monellekaan koululaiselle ongelma — kunhan ruoka on hyvää. Tietenkin kasvisruoka voi olla pahaa tai tylsää, jos lautaselle lapataan vaan perunamuussia ja porkkanaa, mutta ei kukaan sellaisesta ole puhunut.

Kasvisruoka on ilmastokysymys. Jopa YK on julistanut kasvissyönnin ilmastoteoksi. Ei kyseessä ole mikään ”hippi-ideologian hivuttamisen salajuoni”. Pliis. Kun kerran on tiedossa, että liha- ja maitoteollisuus ovat ruokateollisuudesta puhuttaessa isoimmat kuormittajat, on täysin perusteltua syödä yhtenä päivänä viikossa — yhdellä aterialla — kasvisruokaa. Itseasiassa olisi perustellumpaa syödä pääosin kasvisruokaa, ja pitää yhtenä päivänä viikossa se lihapäivä. Mutta ei nyt mennä asioiden edelle. Tällaisesta puhutaan Suomessa ehkä parinkymmenen vuoden kuluttua.

Kuten totesin, on kyse todellakin kouluviikon yhden päivän ruokailusta. Jos huolestunut äiti tai isä haluaa taata lapsensa päivittäisen lihansyönnin, voi aamulla vedellä leivälle leikkeleet ja illalla syödä lihaa ihan vapaasti, ei kukaan siihen yhteen kouluruoka-annokseen kuole. Kyse onkin nyt juuri siitä asennevammasta, jota Halla-Ahonkin kanta edustaa: muutosvastarintaa muutosvastarinnan takia.

Olen aivan saletti, että jos kokkaisin missä tahansa työpaikkaruokalassa vaikka soijarouheesta ”jauhelihakastikkeet”, vain harva lihansyöjä tajuaisi, ettei syö lihaa (tai jauhelihan tapauksessa teurasjätettä) ja suurin osa varmaan tykkäisi. Olen myös aivan saletti, ettei monikaan lihansyöjä ole saanut maistaakseen erinomaisia, gourmet kasvisruokia, vaan oma kokemus on joku yhden kerran epäonninen kasvisruokakokeilu, tai sitten tilanne ehkä on se, että kasvisruokana pidetään vain Amican linjaston salaattia ja perunamuussia. Tietämättömyydellä on aivan varmasti osuutta tästä asiasta hermostuttaessa.

Olen iloinen, että kasvisruokapäivä tulee Helsingin kouluihin, eiköhän ennen pitkää kasvisruokapäivä ole myös jokaisen työpaikkaruokalankin perusperiaate.