Eettisten jouluvalojen metsästys: ”myisimme, jos sellaisia olisi olemassa”

Olen asunut Yhdysvalloissa, jossa jouluvaloihin suhtaudutaan suorastaan kilpavarusteluasenteella. Vähälumisten talvien yleistyessä tekee itsekin mieli taistella pimeyttä vastaan ja viritellä jouluvaloja joka puolelle kämppää jo marraskuussa. Ehkä ”kaamosvalot” olisikin osuvampi nimitys.

Pelkästään Jenkeissä jouluvaloihin kuluva sähkön määrä ylittää monen kehittyvän valtion vuotuisen sähkönkulutuksen. Vuosi vuodelta jenkkityylisiä värikkäitä ja vilkkuvia valoja näkyy yhä enemmän myös Suomessa, joten päätin ottaa selvää, kuinka ekologisia ja eettisiä jouluvalot oikeastaan ovat.

Nopea kierros kauppojen jouluvalo-osastoilla paljastaa, että uudet koristevalot ovat poikkeuksetta ledejä. Perinteisiin hehkulamppuihin verrattuna ledit ovat superenergiatehokkaita ja jos kaikki lamput vaihdettaisiin ledeihin, vähenisi maailmanlaajuinen energiankulutus peräti 70%. Samalla tuotteiden käyttöikä pitenisi 10 vuotta, sillä ledin polttoikä on pitkä, kymmeniä tuhansia tai jopa 100 000 tuntia, eikä se juuri koskaan sammu kokonaan. Laadulliset erot ovat kuitenkin suuria ja samankaltaisissa ledeissä käyttöikä voi vaihdella eri valmistajien välillä tuhansia tunteja.

Nyrkkisääntö on, että verkkovirtaan kytkettävät valot ovat aina ekologisempi vaihtoehto kuin paristokäyttöiset. Ajastamalla voi säästää entisestään sähkönkulutusta, mutta useimmat led-valosarjat kuluttavat niin vähän energiaa, ettei niiden ajastaminen juurikaan säästä luontoa tai rahaa. Läheskään kaikissa paketeissa ei kerrota valosarjan tehoa, mutta lamppujen määrä antaa osviittaa. Yksittäisen koristeledin teho voi olla niinkin vähän kuin 0,003 wattia (perinteisen hehkulampun jopa kymmenkertainen). Keskimäärin esimerkiksi 8 led-lampun sarjan teho on 0,3-0,5 wattia, 30 lampun sarjan 2,4 wattia ja 80 lampun sarjan 6 wattia. Vertailun vuoksi perinteisten hehkulampullisten jouluvalojen tehot alkavat useimmiten 21 watista ja voivat olla jopa 100 wattia.

Ekologisin vaihtoehto on aina se, jonka jo omistaa. Hyväkuntoisia, perinteisiä hehkulamppuvalosarjoja ei siis kannata heittää pois, mutta ne kannattaa liittää ajastimeen. Ekologista on myös ostaa monikäyttöinen tuote. Sisäkäyttöön tarkoitettuja valoja ei voi käyttää ulkona, mutta ulkokäyttöön tarkoitetut valot sopivat useimmiten myös sisälle. Jos valot säilyttää alkuperäisessä pakkauksessa, muistaa myös ensi vuonna, missä valoja saa käyttää.

Kunhan ei kiinalaista

Kierros suosituimmissa kauppaketjuissa paljastaa, että valojen valmistus on keskittynyt lähes yksinomaan Kiinaan (60% maailman joulukoristeista valmistetaan Yiwun kaupungissa Kiinassa). Kiinan edullinen (tai ilmainen) työvoima ja kova kilpailu asiakkaista ovat laskeneet hinnat ennätysalas ja firmat eri puolilla maailmaa ovat joutuneet luopumaan valmistuksesta.

Kiinan epäeettisen tuotannon ongelmat ovat kaikkien tiedossa: puutteet turvallisuudessa, ylipitkät työpäivät, liian kuumat tai jopa myrkylliset työympäristöt, epäinhimilliset asuinolot työntekijöillä ja työntekijöiden jopa väkivaltainen kohtelu. Pakkotyö ja vankilatyövoima ovat iso bisnes Kiinassa, eivätkä jouluvalot valitettavasti ole poikkeus. Kiinassa on arviolta 1,65 miljoonaa vankia, joten tämä ”laillinen” pakkotyö koskettaa valtavaa määrää ihmisiä.

Myös Suomessakin vangeilla voidaan teettää töitä, mutta Kiinassa työ teetetään myös heillä, joilla ei vielä ole lainvoimaista rangaistusta ja jopa 15 tuntia päivässä pelkällä ruokapalkalla. Aika ajoin vankien hätähuutoja päätyy myös lehtien otsikoihin. Silti mikään ei tunnu muuttuvan. NU-mediassa kirjoitettiin lokakuussa siitä, miksi joudumme maksamaan ekstraa varmistaaksemme sen, että tuote olisi mahdollisimman reilu.

Kuvakaappaus The Washington Postin jutusta >>>

Ongelma on, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen globaaleissa tuotantoketjuissa ei ole yrityksille pakollista. Suomessa on tekeillä uusi yritysvastuulaki, mutta sitä odotellessa ainoa tapa varmistaa, ettei omilla rahoillaan tue pakkotyön teettämistä, on välttää ainakin kiinalaisten tuotteiden ostamista. Ei-Kiinassa valmistettujen led-valojen löytäminen on kuitenkin lähes mahdotonta. Kiersin kymmenen kauppaa ja ainoastaan kotimaisen perheyrityksen Airamin ja ruotsalaisen Star Trading -pakettien kyljessä ei lue ”made in China”. Puhelinsoitto Airamiin kuitenkin vahvistaa, että myös heidän tuotteensa valmistetaan Kiinassa. Star Trading puolestaan kertoo avoimesti nettisivuillaan, että ”most of the production takes place at independent factories in Asia” – lukuun ottamatta yhtä joulutähteä, joka yhä valmistetaan Ruotsissa. 

Kysyin myös pienemmistä life style -putiikeista eettisiä jouluvaloja ja sain vastaukseksi eioota ja ” meillä niitä olisi myynnissä, jos sellaisia olisi olemassa”.

Elintarvikkeiden kohdalla alkuperämaamerkintä on säädelty tarkemmin, mutta esineiden alkuperämerkintä ei ole pakollista. Etenkin nettikaupoissa tuotteen alkuperä kerrotaan harmillisen harvoin. Ja vaikka kerrottaisiinkin, niin alkuperämaa viittaa pelkästään siihen maahan, jossa tavara saa lopullisen muotonsa. Raaka-aineet saavat olla mistä vain. Oli tuote siis valmistettu missä tahansa, led-valojen raaka-aineet ovat hyvin todennäköisesti peräisin Kiinasta, jossa sijaitsee yli puolet tunnetuista indiumvarannoista (muita tuottajamaita ovat USA, Kanada, Peru sekä Venäjä). Indiumia käytetään ledien lisäksi myös mm. aurinkopaneeleissa, akkuteknologiassa, sähköautojen latauspisteissä ja litteissä näytöissä, joten raaka-aineen kysyntä tulee todennäköisesti räjähtämään tulevina vuosina.

Ekologisessa tuotteessa huollettavuus ja korjattavuus ovat avainasemassa 

Aikoinaan valosarjojen ongelmana oli se, kun yksi lamppu rikkoontui, muutkin lakkasivat toimimasta. Toisaalta rikkoutuneen lampun pystyi vaihtamaan uuteen. Nykyisin valot on kytketty rinnakkain, minkä vuoksi yksi sammunut lamppu ei enää vaikuta muihin – mutta tilalle on tullut uusi ongelma: rikkoutunutta lamppua ei enää pysty vaihtamaan. Yhden lampun sammuttua moni haluaakin vaihtaa koko valosarjan uuteen.

Oli tuote korjattavissa tai ei, aina kannattaa pitää jo omistamastaan mahdollisimman hyvää huolta. Älä siis pura koristevaloja kovakouraisesti tai sullo myttyyn äläkä säilö valoja pölyisissä, kosteissa tai kylmissä olosuhteissa. Myös yli + 40 °C lämpötiloissa ledin käyttöikä alkaa pudota rajusti, joten harkitse ennen kuin sijoitat valoja esim. kylppäriin. Toisaalta jos käsittelet ulkovaloja pakkasella, varo taivuttelemasta johtoja liikaa, etteivät suojaavat eristeet vahingoitu. 

Rikkinäisiä valoja tai muitakaan viallisia sähkölaitteita ei tietenkään pidä käyttää, sillä ne ovat aina turvallisuusriski. Kotivakuutuksen korvausta voidaan vähentää, jos tulipalo johtuu viallisesta valosarjasta, jota omistaja on käyttänyt valojen temppuilusta huolimatta. Valojen kanssa kannattaa ylipäätään olla tarkkana, sillä markkinoille tulevia jouluvaloja ei testata etukäteen, vaan Tukes valvoo turvallisuutta pistokokein. Vaarallisiksi todetut valot löytyvät Tukesin rekisteristä. Tarkista siis niin vanhojen kuin uutena ostettujen valosarjojen kunto ja käytä vain ehjiä. Uusia valoja ostaessasi varmista, että niistä löytyy CE-merkintä, jolla valmistaja vakuuttaa, että tuote täyttää EU-direktiivien olennaiset vaatimukset. 

Oli kyseessä mikä tahansa tavara, eettisintä ja ekologisinta on aina käyttää jo omistamaansa mahdollisimman pitkään ja korjata tarvittaessa. Perinteisiin joulukuusen valoihin (myös vanhempiin malleihin) löytyy varalamppuja ainakin Airamilta. Clas Ohlsonilla on puolestaan valikoimassaan jatkettava sarja, joten ainakaan koko sarjaa ei tarvitse heittää pois yhden rikkoutuneen lampun vuoksi. Kaikki Clas Ohlsonin koristevalot on tosin valmistettu Kiinassa.

Toiseksi ekologisin vaihtoehto on lainata tai ostaa käytettynä. Tällöin ei ainakaan edistä uuden valmistamista mahdollisesti epäeettisissä oloissa. Itse liputan jakamistalouden ja vuokraamispalveluiden puolesta, mutta kaupoissa myytävien koristevalojen hinnat ovat niin edullisia, että vuokraustoiminnasta tuskin saisi kannattavaa. Nettikirpparit ovat onneksi täynnä käytettyjä valoja.

Onko globaalissa maailmassa olemassa täysin ekologista tai eettistä tapaa ostaa uutta? Suosimalla kotimaista ei auta maailma köyhiä nousemaan köyhyydestä. Toisaalta ostamalla ulkomaista ei voi olla varma niistä oloista, missä tuote on valmistettu. Molemmissa tapauksissa edistää joka tapauksessa uuden materiaalin tuottamista jo valmiiksi täynnä tavaraa olevaan maailmaan. 

Jokavuotinen joulunajan kulutusjuhla lähenee, enkä voi olla ajattelematta, elämmekö oikeasti todellisuudessa, jossa me maailman hyväosaisimmat emme ole valmiita maksamaan kaksinumeroista summaa uudesta tavarasta. Ainahan voi ostajana vedota siihen, ettei voinut tietää epäeettisistä valmistusoloista ja vastuun pitäisi olla viranomaisilla, poliitikoilla ja yrityksillä – niin kuin tietysti pitäisikin. Mutta uskommeko enää itsekään näitä ”en voinut tietää”-selityksiä? 

***

Helena Marttila, 36, on Suomen zero waste -pioneereja ja intohimoinen ruohonjuuritason vaikuttaja. Helena on Zero Waste Finland ry:n perustaja ja muun muassa ollut tuomassa plogging-trendiä Suomeen. Helena on koulutukseltaan valtiotieteilijä ja uskoo, että ilmastokriisin ratkaisussa teknologian kehitystäkin suurempi haaste on muuttaa ihmisten käyttäytymistä. Ikuisena optimistina Helena uskoo, että maailma olisi muutettavissa heti tänään, jos ihmiset alkaisivat äänestää lompakoillaan.

***