Tehdäänkö Vaatevallankumous?

Edellistä postaustani ei ollut kaavailtu mitenkään taktisesti edeltämään tätä kyseistä, mutta aika hyvin nämä kaksi sopivat julkaistaviksi peräkkäin. Väittäisin itseni laskelmoineen, ellen tietäisi toisin. Mutta samapa tuo, onpahan tehokkaampi viesti.

Ota kalenteri esiin ja merkkaa sinne huhtikuun 24. päivä. Silloin tapahtuu Vaatevallankumous:

24. huhtikuuta tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun Rana Plaza -tehdasrakennus sortui Bangladeshin pääkaupungissa Dhakassa ja yli 1 100 vaatetehtaan työntekijää kuoli.  Vuosipäivänä 24. huhtikuuta vietetään Vaatevallankumousta (Fashion Revolution Day), jolloin ihmiset ainakin 54 eri maassa vaativat vaateteollisuudelta lisää läpinäkyvyyttä ja reiluja tuotanto-oloja.

”Vaatevallankumous kerää yhteen tavallisia ihmisiä, suunnittelijoita, vaatekauppoja, korjausompelijoita, järjestöjä ja monia muita, jotka haluavat osoittaa huolensa vaatetuotannon oloista. Kerromme yhdessä, että haluamme vaatteita, joiden alkuperää ei tarvitse piilotella”, sanoo Vaatevallankumouksen Suomeen tuonut Heidi Korva.

Kaikki Vaatevallankumoukseen osallistuvat esittävät kysymyksen: Kuka minun vaatteeni tekee? Kampanja huipentuu Vaatevallankumous-päivään, jolloin ihmiset ympäri maailman pukevat tahallaan jonkun vaatteen päälleen nurinpäin, ottavat itsestään valokuvan ja jakavat sitä sosiaalisessa mediassa (#insideout). Tavoitteena on, että mahdollisimman monet lähettäisivät kuvansa myös vaatemerkille ja kysyisivät vaatteensa alkuperästä ja tekijöistä.

Vaatevallankumous on innostanut monia suomalaisiakin ihmisiä, yrityksiä ja yhteisöjä järjestämään omia tapahtumiaan teemapäivän johdosta.

”Kiinnostus Vaatevallankumousta kohtaan osoittaa, että ihmiset haluavat muutoksia vaateteollisuudelta. Monet ovat ehkä kokeneet voimattomuutta surullisten ja traagisten vaatetuotantouutisten äärellä. Vaatevallankumous antaa nyt tilaisuuden toimia asian puolesta”, sanoo Riikka Suominen, toinen teemapäivän Suomen järjestäjistä.

Lähde: Vaatevallankumous-tiedote

Olen ehdottomasti mukana ja asia on tosi tärkeä. Toki omassakin kaapissani on epäeettisiä vaatteita, tai sanotaanko, että todennäköisesti on, koska kaikkea ei voi tuotteista tietää. Tärkeintä olisi ymmärtää, että halvalla hinnalla on aina syynsä ja halpuus kannattaa kyseenalaistaa. Eikä korkea hintakaan ole valitettavasti tae eettisyydestä. Tärkeää on viedä kauppoihin signaalia siitä, että on kiinnostunut siitä, missä vaatteet on tehty ja kuka ne tekee.

Vietin viime viikolla kiinnostavan päivän kenkäpaja Pihkassa Tampereella: pääsin valmistamaan itselleni maiharit (kuvassa). Bloggaan tästä lisää pian, mutta voin sanoa, että jos jokainen pääsisi näkemään, miten esimerkiksi kengät tehdään, olisi niistä todennäköisesti valmis maksamaankin enemmän.

Opin esimerkiksi, että  kaupassa 50 euroa maksavista nahkakengistä jää noin 20 euroa materiaaleihin, rahtiin ja työntekijän palkkaan. Mieti: 20 euroa kaikkeen edellämainittuun. Paljonko veikkaat, että tekijä saa? Itse olen varautunut maksamaan nahkakengistä aina satasia, minusta se on ihan ymmärrettävä hinta.

Ei kannata ajatella, ettei yhden kuluttajan tekosilla olisi väliä. Kyllä on, jos massa on tarpeeksi iso. Siksi: tehdään kimpassa Vaatevallankumouksesta sosiaalisen median ilmiö Suomessakin! Vaatteet ylösalaisin 24. huhtikuuta ja viestiä myös kaupan suuntaan. Niin sitä maailmaa muutetaan vähän kerrallaan. Ja yhtä iso asia kuin signaalin vieminen kauppaan on se, että suosit pieniä ja paikallisia valmistajia. Jospa seuraavat kenkäsi olisikin tehty Suomessa?

Muistutan teitä Vaatevallankumouksesta vielä lähempänä h-hetkeä uudestaan. 🙂