Kivikauden ruokaa Berliinissä

Monella on menossa lihaton lokakuu (ainakin moni väittää niin). Itse olen syönyt lihaa kyllä, muun muassa taannoin Berliinissä. Kyseessä oli melko poikkeuksellinen tapaus ja tilaisuus, jota vaan ei voinut jättää väliin. Olin nimittäin varannut pöydän paleoravintola Sauvagesta — tarkemmin Sauvagen uudesta toimipisteestä —  jo ennen kuin lihaton lokakuu -kamppis alkoi ja edellisestä Sauvage-kokemuksesta oppineena tiesin, että jos jotain, niin lihahommat ravintola osaa erinomaisesti.

Suurin syy Sauvagesta innostumiselleni ei kuitenkaan ole se erinomainen pihvi, jota kesällä 2012 maistoin (syön pihviä todella harvoin), vaan ravintolan gluteenittomuus ja maidottomuus: kun vehnä ja maito ovat pannassa, voi ravintolassa olla välillä haasteellista. Sauvagessa meikän ei tarvitse vaivata päätään raaka-aineilla. Sauvagella on myös hienot arvot:

Paleovaliossa on paljon samaa kuin raakaruokatrendissä: vihannesten, marjojen ja hedelmien sekä pähkinöiden, siemenien ja villiyrttien käyttö kuuluu asiaan. Yhtäläisyyksiä on myös karppaukseen, jossa leipä on pannassa. Siinä on slow foodinkin elementtejä: eineksille on täyskielto, ja kaikki tehdään hyvistä raaka-aineista alusta alkaen itse.

Tiedostava kuluttaja kyselee sertifikaattien ja ekologisuuden perään ja tämäkin on otettu huomioon – ainakin Sauvagessa – jossa kaikki liha on villiä tai luomua. Ruokalistalla törmää termeihin ”grass fed” ja ”longline catch”, joiden myötä lihan syöminen tuntuu jotenkin eettisemmältä.

Lähde: Berliiniläisravintolassa syödään kivikauden tapaan/hs.fi

Muistatte ehkä tuon Helsingin Sanomiin Sauvagesta tekemäni arvion? Jo keväällä tätä syksyn matkaa varatessani mietin, että haluan testata paikan uudestaan ja kun perustajat ilmoittivat avanneensa toisen ravintolan Prenzlauerbergiin, varasin pöydän oitis.

Siinä missä Neuköllnin bistro on pieni ja tunnelmallinen, on Prenzlauerbergin Sauvage huomattavasti isompi, mutta tunnelmallinen sekin. Molemmissa ravintoloissa on hämärää ja rauhallista, tyylikästä ja kotoisaa.

Varasin pöydän ihan muina naisina, mutta saavuttuamme paikalle kerroin omistajalle tehneeni reilu vuosi takaperin jutun Hesariin. Boris muisti minut ja kertoi ihmetelleensä, kuinka ravintolaan oli yllättäen alkanut ilmestyä suomalaisia porukka toisensa jälkeen. Joku oli oikein tuonut artikkelin mukanaan ja selvästi ravintolassa oltiin fiiliksissä Sauvagen maineesta Suomessa. Siksi harmittaakin nyt tehdä tämä postaus.

Hertta on tässä vielä toiveikas…

Nautimme Hertan kanssa meille räätälöidyn maistelumenun, joka käytännössä tarkoittaa Sauvagen kaikkia Small Plates -annoksia. Maistelimme yhdeksää erilaista minikokoista alkupalaa: mustekala carpacciota, kampasimpukkaa, maksatäytteistä viikunaa, liha- ja kasvispiirakkaa, fasaanikeittoa paleoleivän kera, sekä lampaan sydäntä (!), sammakonreisiä (en ole koskaan maistanut näitäkään aikaisemmin) ja lampaan aivoja. Rehellisesti sanottuna en ole koskaan ajatellut, että ihmisen tarvitsee syödä aivoja tai sydäntä, mutta päätin astua mukavuusalueen ulkopuolelle ja kokeilla. Syödä kuin kivikaudella. Olihan kyseessä paikka, jolta odotin paljon! Sammakonreisiä olen sitäpaitsi halunnut testata pitkään.

Bride of Ötzi -drinkki maistui ruusulta

Alkudrinkkinä nautimme Bride of Ötzit, ruusuntuoksuiset kuoharidrinkit , jotka muistuttivat simaa. Minä pidin, Hertasta maku oli liian parfyyminen. Drinkkejä seurannut kokin tervehdys, vihreä kookosmaito-vesikrassi-valkosipulishotti oli ihana ja tätä olisin mielelläni nauttinut enemmänkin! Shotin jälkeen alkoi kuitenkin valitettava alamäki…

Kampasimpukkaa: kaunista, niin kuin kaikki Sauvagen annokset

Maistelimme kauniita, pieniä annoksia yksi kerrallaan ja katsoimme toisiamme kysyvästi monen suupalan kohdalla. Kun menossa oli kolmas lautanen aloimme ihmetellä, kun ruoasta tuntui puuttuvan jotakin. Koittaessani määritellä itselleeni sitä, miksi ruoat eivät miellyttäneet, päädyin siihen lopputulokseen, että uudessa Sauvagessa koitetaan kikkailla liikaa. Kummallisten makuyhdistelmien lisäksi mausteet puuttuivat monesta annoksesta ja ruoka oli mautonta tai suorastaan pahaa: kitkeriä makuja, joiden rinnalla olisi pitänyt olla jotakin makeaa tai pehmeää.

Vasemmalla aivot, oikealla maksatäytteinen viikuna.

Sain esimerkiksi upean näköisen, raakasuklaaseen dipatun, kokonaisen viikunan, joka oli täytetty maksalla. Kuulostaa kummalliselta, mutta ajattelin, että homma voisi toimia. No ei toiminut. Valitettavasti. Eivät toimineet myöskään aivot: mautonta, valitettavasti. Sydäntä ja maksaa sisältänyt lihapiirakka oli ok, samoin kurpitsa-sienipiiras ja sammakonreidet, vaikka kaipasivatkin mausteita kipeästi. Sammakonreisienhän piti olla suurta herkkua!

Voisin avata jokaisen annoksen puutteet tässä seikkaperäisemminkin, mutta en usko että se hyödyttäisi ketään. Täytyy vaan toivoa, että vasta pari viikkoa auki ollut uusi Sauvage parantaa alkupalalistansa tasoa — ehkä pääruoat olisivat olleet parempia? Tällä kokemuksella ei vaan valitettavasti tee heti mieli mennä kokeilemaan paikkaa uudestaan, mutta asiakkaita kyllä riitti: paikka oli kahdeksan aikaan lauantai-iltana melkein täynnä.

Saimme yhdeksän annopksen päälle vielä jälkkäriä: kauniin kookoskohokkaan suklaamoussen kera. Innovatiivista oli yhdistää annokseen mustia oliiveja, jotka olivatkin herkullisia, mutta itse kohokas oli aivan liian karvaan makuinen. Boris kertoi, että tavoite onkin ollut tarjota jälkiruokaa, joka ei ole oletetun makeaa, mutta rehellisesti: tämän ravintolakokemuksen jälkeen makeus oli juuri se, jota olisin kaivannut.

Kaunista, mutta karvasta

Harmitti sekä se, että maksoimme ruoasta joka ei miellyttänyt sekä se, että näin kotoisa paikka ja supermukavien tyyppien ravintola ei vaan natsannut. Täytyy toivoa, että Sauvagessa saavat palautetta muiltakin, ehkä alkupalalista paranee sen myötä. Uusi paikka on ollut auki vasta pari viikkoa, ehkä tämä menee alkukankeuden piikkiin… Todellakin toivon niin!

Ensi kerralla Berliinissä käännämme katseemme kohti vietnamilaisia ravintoloita, joista muutamaa testasimmekin. Palaan niihin omassa postauksessaan…