Kansallispuku 2012
Muistan lapsuudesta, kuinka Taimi-mummoni ja Heljä-tätini pukeutuivat juhlissa kansallispuhuihin. Ne olivat lapsuuteni sukujuhlissa itsestäänselvyyksiä, mutta sittemmin olen alkanut kaivata ja arvostaa kansallispukuja enemmän. Niitä ei näe nykyisin juuri missään.
Minua pyydettiin vastikään Nanso-lähettilääksi, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että vien viestiä suomalaisesta designista mukanani sinne, missä ikinä liikunkaan. Harvalla suomalaisella vaatemerkillä on enää tuotantoa täällä. Haluan Nansoa esille tuomalla olla viemässä tietoa siitä, että esimerkiksi tämä brändi on yhä hyvin suomalainen — myös työllistävältä kannalta.
Pakatessani matkalaukkua Thaimaan reissua varten heitin bikineiden, shortisien ja aurinkorasvan lisäksi matkalaukkuun yhden Nanson maksimekon: maksipituus on tropiikin lämpimissä illoissa mitä leppoisin vaatekappale (etenkin illalla: mikään ei ole ärsyttävämpää kuin nilkkoja pistelevät itikat).
Eräänä iltana ravintolaan lähteissä tajusin, miksi mekko oli tuntunut niin kovin tutulta. Muistin mummon ja tätini kansallispuvut! Olenko ainoa, jolle tulee sama mielleyhtymä?
Keskimmäinen kuva: kirjastovirma.net
Kuin kaksi marjaa! Ihan selkeitä yhtäläisyyksiä. Nanso on tehnyt modernin kansallispuvun, jossa voi edustaa niin sukujuhlissa kuin relata trooppisen rannan sea food -ravintolassa. Ja koska sen voi pestä 40 asteessa, kestää se myös lapsiperheen menossa.
Tokoi-mekossa minua viehättää erityisen paljon pääntie ja olkapäiden leikkaus. Syvään uurrettu v-aukko ei ole liian paljastava, kun mekko muuten peittää selän ja ulottuu nilkkoihin asti. Pituudesta muuten: olen vähän tällainen persjalkainen, eikä mekko silti laahaa maata. Yleensä ärsyttää se, että kangas on aina mitoitettu tyypeille, joillaon puolet pidemmät sääret kuin mulla.
En olisi tykästynyt mekkoon jos siinä olisi ollut spagettiolkaimet. Hartioiden leveä leikkaus tekee mekosta modernimman ja monikäyttöisemmän. Se sopii hyvin paitsi päiväkäyttöön, myös iltatilaisuuksiin — joista puheenollen…
Puin mekon ylleni eräänä kuumana iltana Banyan Tree -hotellin kattoterassille lähtiessä. Raflassa on pukukoodi, mutta fiksu pakkaa matkalaukkuun mekon, joka kelpaa niin rannalle kuin vähän poshimpaan drinkkibaariinkin.
Kun funtsit kesävaatteiden hankkimista, kannattaa ehdottomasti satsata yhteen monikäyttöiseen maksimekkoon. Asusteita vaihtamalla muuttuu vaatekin.
Haluan selventää, että Nansolta ei pyydetty minua kirjoittamaan tällaista mainosta, vaan halusin tehdä sen ihan vapaasta tahdostani. Tällaisina H&M -aikoina on mielestäni ihan paikallaan pitää lippua korkealla kotimaisuuden — aidon kotimaisuuden — puolesta. Eikä tullut sorruttua ihan niin moneen Made in China -rättiin Bangkokin toreilla ja markkinoilla, kun oli oma Suomi-mekko päällä muistuttamassa asiasta.
Hei Karj… Bangkokista heilin minä löysin!
Tää lähtis nyt voimavanteilemaan ja sitten kohti Huilin ja Uuden Mustan kevätjuhlia. Huomenna asiaa maailman luonnollisimmasta kynsilakasta!