Mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu

Otsikko on ystäväni FB:ssä jakama oivallus. Olen jo vuosien ajan funtsinut, mikä olisi minun sloganini ja tässähän se on. Lause on erityisen ajankohtainen Pehmeään sabotaasikampanjaani liittyen — osa teistä kun veti herneitä nenäänsä pahemman kerran. Keskustelua on sekä FB-ryhmässä että postauksen perässä, ottakeehan osaa.

Vaikka olisikin kiva olla aina kaikkien kaveri, ei maailmaa muuteta sillä, että vaan hymistellään ja vaietaan — ettei vaan joku hermostu. En ole koskaan tajunnut, mitä iloa olisi olla kaikkien kaveri? Et kuitenkaan käytännössä voi olla kaikkien kaveri. Ihminen ei yksinkertaisesti ehdi olla kaikkien kaveri. Kommunikoit arjessasi maksimissaan joidenkin kymmenien tai satojen ihmisten kanssa, mitä sitten vaikka koko muu maailma olisi kanssasi eri mieltä? Ihminen, joka epätoivoisesti hakee kaikkien hyväksyntää on lopulta se, joka ei oikeastaan innosta ketään sen kummemmin.

Kun puhutaan esimerkiksi tästä sabotaasikampanjastani, ei mielipahan aiheuttamiselta voi välttyä. Kaupan henkilökunta on tietenkin viaton sijaiskärsijä taistelussa teholihan ja kemikaaleilla pumpatun ruoan marketeista karsimiseksi, mutta mitä sitten? Kuinka iso kaupan työntekijän kärsimys on verrattuna häkissä kasvaneen eläimen helvettiin? Onko tässä vastakkain asettelussa oikeasti ihmisellä oikeutta urputtaa? Tietenkin olisi kiva, että kuluttajat äänestäisivät vaan lompakoillaan, mutta kaupassa moni onnistuu unohtamaan tai ummistamaan silmänsä elintarviketuotannon taustatekijöiltä. Muistuttamista tarvitaan. Ja sitä tarvitaan juuri ruokakaupassa, kun se käsi haparoiden etsii kohdetta johon tarttua. Miksi ei annettaisi ihmisille — niin asiakkaille kuin kaupan henkilökunnallekin — ajattelemisen aihetta?

Miksi kaupan henkilökunnan ei kuuluisi olla osaltaan vastuussa siitä, mitä kauppa myy? Jos ajatellaan, että kaupan työntekijä ei vastaa kaupan valikoimasta, voidaan myös ajatella, ettei kauppias vastaa sisään ostamansa lihatuotteita varten kasvatettujen eläinten kohtelusta. Voidaan myös ajatella, ettei sikafarmari vastaa siitä, että eläimet syövät geenimuunneltua maissia ja voidaan ajatella, ettei gm-maissin myyjä vastaa kasvin mahdollisista luonnolle tai ihmiselle iaheuttamista terveyshaitoista. Ja vips! Näin kätevästi kaikki pesevät kätensä koko kuviosta. Ihanan helppoa.

Esimerkki muistuttaa melkein Ylen organisaatiota. Talossa oli toisinaan aika hiton vaikeaa löytää henkilöä, joka viimeisenä vastasi tietystä asiasta. Oli monta pikkupomoa, mutta kenelläkään ei oikeastaan ollut sitä viimeistä sanaa tai päätäntävaltaa — ainakaan jos asia oli jollakin tapaa ongelmallinen tai negatiivinen. Vastuun pakoilu on nykyajan ilmiö, johon törmää kaikkialla mediataloista vaatekauppoihin. Kukaan ei halua olla se tylsä tyyppi, joka kyseenalaistaa, vastuu heitetään aina jollekin muulle. Kehuja ja ansioita kyllä otetaan mielellään vastaan.

Gm-maissin myyjä ja sikafarmari pesevät kätensä siinä vaiheessa, kun havaitaan, että maissi onkin terveyshaitta ja uhka luonnon monimuotoisuudelle. K-kauppias pesee kätensä siinä vaiheessa kun selviää, että se siat tosiaan kärsivät siellä ahtaiden metallikarsinoidensa sisällä. Kaupan myyjä pesee kätensä kaikesta täysin, hänhän on vaan myyjä. Samalla logiikalla voisi kaupata heroiiniakin! Minusta kaupan koko henkilökunta vastaa siitä, mitä kauppa myy. Jos yksikään henkilökunnan jäsen ei kyseenalaista koskaan mitään myytävää tuotetta, ollaan kyllä hitto vie sivuraiteella. Ihmisiähän siellä kaupassakin on töissä! Ei sinulla — kaupan kassa — ole minun mielestäni oikeutta pestä käsiäsi siitä, mitä työnantajasi kauttasi suomalaisille myy. Minusta sinun kuuluu myös kyseenlaistaa ja herättää keskustelua. Kyllä sen varmasti voi tehdä ilman potkujen uhkaakin.

Tietenkin ymmärrän sen, että teholihaa myymästä kieltäytyvä kassahenkilö voi saada fudut, mutta jospa kassa ottaisikin kauppiaan kanssa puheeksi sen, että

…kaupan luomulihatarjontaa parannettaisiin,

… E621-marinoitujen tuotteiden tilalle otettaisiin naturellia kamaa,

… aspartaamilitkujen tilalle otettaisiin aitoja makuja jne.

Entäpä jos kauppias ja henkilökunta yhdessä alkaisivatkin rakentaa eettisempää ja terveellisempää tuotevalikoimaa?

Ehkä olen idealisti, mutta kyllä meitäkin maailmaan mahtuu ja varmaan meitä on töissä ruokakaupoissakin. Sabotaasikampanjan kautta toivon, että markettien takahuoneissa alettaisiin keskustella siitä, mitä sieltä hyllystä löytyy ja mitä ei.

… ja kiitos Noora H:lle otsikosta!