Lisäaineiden kyytipojat
Atria on ottanut hommakseen sivistää kansaa siitä, mistä kana tulee ja kuinka turvallisia lisäaineet ovat. Lisäaineiden turvallisuutta puolusti vastikään myös professori Marina Heinonen Helsingin yliopiston elintarvike- ja ympäristötieteiden laitokselta.
Minua ärsyttää lisäainekeskustelussa se, ettei kukaan nosta esille mitä muuta me lisäaineiden myötä tulemme syöneeksi. Lisäaineiden ansiosta teollisen prosessin heikentämiin raaka-aineisiin saadaan makua, väriä ja muotoa. Suuhun menee siis — kiitos lisäaineiden — heikompilaatuista ravintoa kuin ilman niitä. On poikkeuksia ja lause oikaisee vähän mutkia, mutta on ihan selvää, että aitoja raaka-aineita suosimalla saa niiden sisältämistä vitamiineista ja hivenaineista isomman hyödyn kuin käyttämällä teollisuuden tuotteita, joissa kyllä saattaa olla makua (aromivahventeiden ansiosta), mutta luonnon terveysvaikutteisista aineista ei jäljellä ole paljoakaan.
Ruoka, joka tarvitsee parannella lisäainein, ei ole itsessään tarpeeksi kaunista, kestävää tai maukasta. No ei ihme. Luonnollisestihan ruoka-aineet pilaantuvat ja muuttavat olomuotoaan sen jälkeen kun ne ovat kypsyneet tai valmiita ihmisen nautittavaksi. Tarkoitan siis nyt tuoretavaraa: hedelmiä, vihanneksia, kalaa, lihaa, maitotuotteita, munia jne.
Lisäaineet käyvät myös kuluttajan kukkarolle, tavallaan. Esimerkiksi E621 eli natriumglutamaatti tekee nesteestä kiinteää lillua, jonka myötä safkan paino nousee, jonka myötä eineshutusta voi pyytää paremman hinnan. E621 on teollisuudelle helppo tapa höynäyttää perusjamppaa maksamaan ruoasta enemmän kuin mitä rahoillaan todellisuudessa saa. Kyse ei siis ole vain siitä, että natriumglutamaatti olisi aineena jotenkin epäterveellinen vaan siitä — aivan kuin Kuningaskuluttajan jutussa (2009) kirjoitin — että se paitsi maustaa usein epäterveellisen tai heikkoravinteisen ruoan, myös huijaa kuluttajaa maksamaan liikaa.
Leikitään, että lisäaineet ovat jees. Ei kiinnitetä huomiota niihin ja unohdetaan, että niillä saadaan makua styroksin makuiseen ja prosessoituun mönjään. Mitä tulemme syöneeksi lisäaineiden kylkiäisinä?
Jos leipoisit kiwikakun itse, laittaisit siihen paitsi kiwiä, todennäköisesti vehnäjauhoja ja sokeria, ehkä munia, voita ja mitä nyt hotsittaa. Mutta todennäköisesti et heittäisi mukaan esimerkiksi soijaa. Sovimme juuri, että emme kiinnitä huomiota lisäaineisiin, joten sikäli jätämme lisäaine soijalesitiinin (joka on emulgointiaine, se tuo kakkuun jähmeyttä ja rakennetta) huomioitta, mutta sen on minusta tärkeä pointti, että aine on valmistettu soijasta. Entä geenimuunneltu soija. Laittaisitko kakkuusi sitä?
Maailman soijasta 90% on geenimuunneltua ja se on hyväksytty raaka-aineeksi myös suomessa myytävissä elintarvikkeissa, joten kannattaa olla tarkkana tuotepakkausten kanssa. Tässä nimenomaisessa kiwikakussa ei tosin mainita, että soijalesitiini olisi valmistettu gm-soijasta, mutta tällainen skeptikko kyllä funtsii, että kuinkakohan varma asiasta voi olla?
Yksinkertaisen kiwikakun tekemiseen tuskin itse käyttäisit myöskään glukoosi-fruktoosi -siirappia. Se on teollisuuden suosikkimakeuttaja, joka lihottaa enemmän kuin sokeri. Omassa kakussasi ei myöskään tarvitsisi aromeja, koska todennäköisesti kiwikakussasi olisi kiwiä. Se kuitenkin on jo lisäaine, joten leikitään, että se on tosi jees. Paljonko tässä Kuchen Meisterin tekeleessä on oikeaa kiwiä?
1%, ei paha.
Huvittavaa on se, että kiwikakun kilsan pituisen tuoteselosteen lopussa lukee ”tuote saattaa sisältää hivenen hasselpähkinöitä, manteleita, pistaasipähkinöitä sekä maitotuotteita”. Minusta olisi TODELLA JEES jos kiwikakki sisältäisi edellämainittuja.
Muutama pointti:
1) Lisäaineiden myötä tulee syödyksi sellaista, mitä ei muuten söisi.
2) Lisäaineiden ansiosta ruoan laatu on heikompaa ja ihminen saa vähemmän ravintoaineita kuin aidoista ja tuoreista raaka-aineista.
3) Lisäaineet mahdollistavat harhaanjohtavan mainonnan, koska esimerkiksi oikean kiwin tilalla voidaan käyttää keinotekoista aromia, vaikka pakkauksessa kuvassa on aito kiwi, eikä vihreää väriainetta lääkeputkessa.
… Ja vielä neljäs pointti:
4) Kaikki lisäaineet eivät välttämättä ole niin turvallisia kuin kuvitellaan. Aspartaami ja sen eläinkokeissa havaitut vaikutukset epäilyttävät itseäni isosti.
Helsingin yliopiston Heinosen mukaan ”teollisuus pystyy jopa kotikokkia paremmin ravintosisällön muokkaamiseen terveyden kannalta parempaan suuntaan”. Mihin yhteiskunta ja kansanterveys on menossa, jos kansalaisten terveys ulkoistetaan einesteollisuudelle? Että tuotteillaan rahaa tekevät tahot pitäisivät yksilön terveydestä parempaa huolta kuin yksilö itse?
Ruokakulttuurimme on luisumassa tilaan, jossa ihmiset eivät enää osaa ja uskalla itse valita kaupasta ruokaa maalaisjärjellä. Appelsiinissa kun ei lue ”sisältää C-vitamiinia”. Onneksi jossain limuhyllyn ”smoothie”pullon kyljessä on tarra, joka kertoo lisätystä C-vitamiinista. Siitä voi sitten maksaa 3-4 euroa pullo, kun yksi hedelmä olisi joitakin kymmeniä senttejä. Joku smoothielafka saa hyvät voitot välistä ja juoman nauttija saa C-vitamiinin kylkiäisenä sokeria (tai aspartaamia), ehkä väriaineita ja jotain muuta huttua. Niin ja muovipullon, joka on roska.
Sori kaverit, mutta mulla kiehahti vaan ihan täysin kun luin Heinosen lauseen teollisuuden paremmuudesta kotikokkeihin nähden. Älytöntä! Ei jokainen meistä ole superkokki, mutta ei se tarkoita, että pelastaja on einesteollisuus! Siinä tapauksessa kuluttajalla pitäisi tarjota kaupassa ruokakokonaisuuksia, ei vain yksittäisiä elintarvikkeita.
Hyvä että lisäaineasiaa puhutaan, mutta olisi virkistävää, jos Suomessa keskusteltaisiin kriittisesti lisäaineiden rikeistä ja tutukimuksista, kuten Italian Ramazzini-instituutin rottakokeet. Ettei aina olisi tilanne, että haastateltava on vain luomua käyttävä kotiäiti tai elinesteollisuutta puolustava proffa. Esimerkiksi Tanskassa tehdään viranomaistasolla paljon fiksuja päätöksiä, ennen kuin se viimeinen sana tulee jostain EU-viranomaisilta. Bisfenoli on hyvä esimerkki: Tanskassa kemikaalin käyttökieltoon (aluksi väliaikainen käyttökielto) riitti se, että saatiin viitteitä aineen liukenemisesta ja vaikutuksista aivotoimintaan. Täällä taas reagoidaan vasta sitten kun todistetaan, että se liuennut aine on aiheuttanut kehityshäiriöitä. Suosittelen lukemaan tämän artikkelin, siinä on kopiointikielto, niin en voi laittaa lainauksia tekstini sekaan.
Psst… Jos aspartaamimaininta jäi kiinnostamaan, luepa Mercolan juttu Aspartame is, by far, the most dangerous substance on the market that is added to foods.
… Niin ja sori jos esimerkkejä oli mielestäsi liian vähän tai juttu oli rakenteeltaan sekava. Kärsin eilen jostain migreenin kaltaisesta ja menetin paljon arvokasta kirjoitusaikaa. Toivottavasti pointtini tulivat selviksi! 🙂