Antibiootit + vauva + korva
Olen joutunut syömään kymmeniä antibioottikuureja 29-vuotisen elämäni aikana — melkein kaikki kuurit jo ennen kuin täytin 20. Olen tyypillinen korvatulehduskierrelapsi, jota 80 luvulla kyllästettiin antibiooteilla. Ja jäljet ovat suolistossa yhä tänään. Silloin ei nimittäin määrätty kuurin ohessa nautittavaksi maitohappobakteereita, vaan bakteerikanta ”vedettiin sileäksi” kerta toisensa jälkeen, uudestaan ja uudestaan. Muistutukseksi, että yksi ainoa antibioottikuuri voi saada suoliston tasapainon järkkymään jopa puoleksitoista vuodeksi (lähde Heinonon & Silvo, Satumaista voimaa arkeen, jos nyt joku siellä ihmettelee). Kandee siis todellakin huolehtia suolistostaan, jos joutuu vetämään yhdenkin antibioottikuurin.
Oma korvatulehduskierteeni alkoi alle vuoden ikäisestä. Eräs syy kierteeseeni saattaa olla se, että mulla on erittäin ahtaat korvakäytävät — ihan kuin äidilläni. Tiettyjä ominaisuuksiaan ei lapsilleen toivo, ja olisin niin halunut tyttöni perineen isänsä korvakaluston. No, nähtäväksi jää, onko tämä nelikuista vauvaani nyt vaivaava korvatulehdus kierteen ensimmäinen, vai yksi ainoa, yksittäinen tulehdus. Toivon että se jää tähän! Arvatkaa miltä tuntuu aloittaa 10 päivän antibioottikuuri vauvalle, joka on vasta muutamien kuukausien ikäinen?! En kestä.
Googlettelin kotihoitoniksejä ja kaiken maailman hippijippoja, mutta tämä kuuri on nyt mitä ilmeisimmin lapselle annettava, tulehdus kun on ihan kunnolla päällä. En kait voi muuta kuin lisätä antibioottikuurin ajaksi muutamalla tipalla vauvan päivittäistä maitohappobakteeritippa-annosta. Aion kuitenkin perehtyä siihen, miten vastaisuudessa voisin mahdollisesti torpedoida pikkuisen korvatulehdukset, edes vähän hillitä sairastelua — jos se nyt on mahdollista.
Exäni totesi kerran, että olen niin ”monivammainen” ettei mun kannattaisi lisääntyä. Tavallaan hän oli siinä varmaan oikeassa (jos elettäisiin kivikaudella, olisinkin delannut ajat sitten, kun mun näkö on niin huono), mutta toivoin silti, ettei korvavammaisuuteni olisi ollut periytyvää. Saa nähdä miten tää tästä jatkuu. Jos huomaan joidenkin hippikonstien tehoavan, infoilen. Ja kanssamutsit: vinkkejä otetaan (taas) vastaan. Huoh.
Psst… Pakko hehkuttaa, että täällä Malmilla hoituu vauvan terveysasiat ihan superkätevästi, kun lekuri on parin minsan kävelyn päässä, ajan saa jopa tunnin varoitusajalla (meillä on siis vakuutus ja puhun nyt yksityisestä lääkäripalvelusta). Molemmat lääkärit on olleet supermukavia, ja alkaneet heti puhua ruotsia meille, kun ovat huomanneet mun keskustelevan Islalle på svenska. Palvelu on mitä mainiointa.