Vastauksia kysymyksiinne, osa 1

Kysy mitä vaan -postauksen perään ilmestyi 116 kysymystä, joista osaan joudun kivamaan vastauksia varmaan aika kauankin. Kysytte niin vaikeita! Aloitan helpoimmista, eli kyssäreistä, jotka koskevat suoraan minua ja omia mielipiteitäni. Seuraavissa vastauspostauksissa käsittelen ruoka- ja kosmetiikkakysymyksiänne.

Mitä kouluja olet elämäsi aikana käynyt? Kuinka päädyit toimittajaksi? Olen käynyt lukion, jonka jälkeen pääsin opiskelemaan projektinhallintaa (nykyään mediatuotanto) Tampereen Ammattikorkeakoulun Taiteen ja Viestinnän oppilaitokselle. Aloitin opitoni verkkomedian puolella, mutta huomasin pian tekeväni enemmän audiovisuaalisen puolen juttuja. Olen siis koulutukseltani medianomi.

Toimittajaksi päädyin juonnettuani muutaman kuukauden ajan Kuningaskuluttajaa. Olin onnekas kun sain jo opintojen loppusuoralla juontohommia YLEstä. Kun tuottaja hoksasi, että saattaisin osata tehdä juttujakin, sain mahdollisuuden näyttää taitoni. Näin aloitin työn, joka on minulle parhaillaan itsestäänselvin ammatti maailmassa! Pakko muuten kertoa, että se koejuttu, jolla toimittajan potentiaaliani mitattiin, oli niinkin helppo kuin Terveyssiteen anatomia. Juttu löytyy muuten yhä Kuningaskuluttajan nettisivujen arkistosta, ja olen siitä vieläkin ylpeä, käykääpä lukemassa. Näin pääsin heti ekassa jutussani kiinni arjen piilokemikaalien myrkylliseen mailmaan.

Minkä ikäinen olet? 28.

Romantikkona haluaisin tietää sinun ja aviomiehesi rakkaustarinan, edes noin suunnilleen. Olen pahoillani romantikko, mutta tässä menee yksityisyyteni raja. Löysin albumistani sopivan kuvan minusta ja Samista tähän tilanteeseen.

Haluaisin selkeän vastauksen siihen, paljon sinulla/teillä menee kuussa rahaa ruokaan? En tiedä! Mutta otan asia tamikuussa tutkintaan ja kerään kuitit talteen, vastaus tulee siis helmikuussa! Jännää, minulla ei ole hajuakaan paljonko ”tuhlaan ruokaan”, se nimittäin on parhaillaan about ainoa asia, jota shoppailen… Okei, muutamia kirppislöytöjä lukuunottamatta 🙂

Miten voisi järjestää ekologisemmat häät? Mitä häissä voisi tarjota? Ekologisia hääpukuja, -lahjoja, -matkakohteita yms.
Hyvä kysymys! Menimme naimisiin vuosi sitten ja esimerkiksi me kerroimme kutsuissa vieraille, ettemme halua lahjaksi tavaraa. Saimme siis rahaa, joka ehkä tuntuu jotenkin persoonattomalta, mutta se on paljon ekologisempaa, kuin kasa tädeiltä ja sukulaisilta saatuja posliiniesineitä ja kippoja, joita ei tarvitse. Ajat ovat muuttueet ja nykyään ihmisillä alkaa naimisiinmennessä olla jo kaikkea tarpeellista.

Erittäin hyvä ja myös taloudellinen hääjuhlaidea on järkätä nyyttärihäät: vieraat tuovat lahjan sijaan ruokaa yhteiseen pöytään. Eräillä tutuilla tämä toimi loistavasti: kaikki toivat bravuureitaan ja ruoka oli kuulemma taivaallista! Ekologinen teko on myös pitää lihattomat ja maidottomat häät ja tarjota pääosin kalaa ja kasviksia. Esimerkiksi meidän häämenymme oli täysin laktoositon ja kasvis- kalapainotteinen (lihaa oli kyllä, äitini tekemissä lihapullissa).

Matkakohdeasiassa en itse ollut esimerkkinä, olimme Thaimaassa. Tässä kohtaa olin itsekäs, myönnän. Thaimaan lentojen aiheuttaman hiilidioksidikuorman jälkeen ei ole asiaa hankkia henkilöautoa — ainakaan seitsemään vuoteen. Niin kauan menisi tuottaa Thaimaan lentojen määrä hiilidioksidipäästöjä työpaikka-autoillen, huh!

Muistelisin, että näytit blogissasi joskus kuvan hääpuvustasi (jollen ole nähnyt unta, uneni mukaan se oli Tiia Vanhatapion tekemä). Ymmärrän, jollet halua julkaista kuvaa blogissasi, mutta olisin kiitollinen, jos puvusta voisi nähdä edes vilauksen.
En ole näyttänyt kuvaa hääpuvustani, tosin kerroin, että se on Tiian käsialaa. Nytpäs teen jotakin, johon en ollut vuosi sitten valmis. Häistä on nyt sen verran aikaa, että viitsin paljastaa mekon teillekin, se ei enää tunnu salaisuudelta. Puku näytti tältä:

Mekko on Tiian mallistosta, sulkapäähineen vuokrasin Play it Again Samista, kengät ovat samasta paikasta (vintagea), ne minä ostin, saumalliset sukkanauhasukat ja sukkanauhaliivit olivat isoäidin vanhat, alusvaatteet osti uusina. Pääosin melko ekologista siis. Kihlasormuksetkin löysimme käytettyinä. Itse häät olivat Helsingin keskustassa, joten vieraat pääsivät paikalle julkisilla — läheltä ja kaukaa.

Vielä häävaatteesta: tarkkasilmät huomaavat kaulassai turkiskauluksen. Ennen kuin alatte heitellä minua kananmunilla, kuulkaa selitykseni, ja päättäkää sitten, heitättekö munia vai ette. Kaulus on hanna Sarénin liikkeestä ja Sarén itse tietää turkiksen alkuperän, se on onnellisena ja vapaana kasvaneen lampaan (muistaakseni lammas??) turkkia ja ostin sen designerin käsi sydämellä vanomisen jälkeen. Mieheni tosin vihaa sitä. En pitänyt kaulusta siis kuvan tapaan hääjuhlassa, vaan ulkotakin alla, kaulaa ja dekolteeta lämmittämässä. Tämä on isoäidin vanhan turkishatun lisäksi ainoa asusteeni, jossa on turkista, enkä ole uskaltanut käyttää sitä häiden jälkeen, koska pelkään olevani huono esimerkki, vaikka itse tiedänkin kauluksen alkuperän. … Vaikeaa.

Milloin ja miksi aloit alunperin kiinnittämään huomiota kemikaalittomuuteen ja luomu-asioihin? Alunperin Tampereella, silloisen poikaystäväni innoittamana. Tosin reagoin itse hänen juttuihinsa hieman viiveellä. Tiedättehän, ku iso määrä uutta asiaa vyöryy kohti kerralla, ei heti ehdi ja osaa sulattaa kaikkea. Asiat alkoivat tulla vastaan uudelleen Kuningaskuluttajassa, kun pääsin nuuskimaan juttuja työkseni. Iso kiittäminen on Kunkun tuottaja Mari Kiukasta, joka halusi testata osaamistani pyytämällä minulta aikaisemmin tekstissä mainitsemani jutun terveyssiteen kemikaaleista.

Mielipiteesi ydinvoimasta? Entä jätteenpoltosta? En kannata ydinvoimaa. Jätteenpoltosta: olisi parasta varmaan ensisijaisesti vähentää jätteen määrää. Toisaalta, juuri jätteenpoltolla jätteen määrä saadaa pienemmäksi. Tietenkin lopputulemana on ympäristön kannalta myrkyllisiä kaasuja, jotka eivät ol hyvä asia. En ole perehtynyt aiheeseen tarpeeksi, joten tämän tarkemmi en parhaillaan osaa kantaani perustella.

Minä puolestani haluaisin kysyä Nooralta (täysin provosoimattomassa mielessä, vakuutan:), kuinka herkästi uskot jos luet netissä, että jokin tuote onkin Helvetin tulissa tehty vain siksi, että se sopii täysin omaan ajattelumalliisi? En torju mitään vaihtoehtoja, ennen kuin siihen on syytä. Nämä blogini aiheet eivät ole minulle uskonasioita, vaan maalaisjärkiasioita.

Mitä tälle maailmalle tapahtuu siinä vaiheessa, kun jokainen Intialainen ja Kiinalainen pystyy hankkimaan itselleen jääkaapin? Mitä tämä teollistuneissakin maissa marginaaliryhmään kuuluvien viherpiipertäjien touhu oikeasti auttaa? Tuolla ajattelutavalla voisi ottaa syanidikapselin heti, kuollaanhan me kaikki lopulta kuitenkin. Minä en ajattele päivittäin maailman kiinalaisia ja intialaisia tulevia jääkaapin ostajia, vaan Suomea ja omaa elinympäristöäni ja kanssaihmisiä sekä luontoa. Minä asun Suomessa ja haluan elää siten, että kuormitan ympäristöäni ja omaa elimistöäni niin vähän kuin mahdollista. Minulle edustamani elämäntyyli ei ole mikään trendikäs harrastus, tai aie muuttaa maailmaa, vaan minulle riittää se, että blogini kautta ihiset ehkä löytävät uuden ruokavalion, ekologisia ideoita elämäänsä ja fiksumman tavan olla. En siis koe, että touhuni olisi viherpiiperrystä, vaan miun elämäntapani, josta minä nautin ja joka sopii minulle.

On kuitenkin meidän suomalaisten asia, miltä oma elinympäristömme näyttää, miten maataloutemme voi, mitä kemikaalipaskaa maaperäämme valutetaan, onko mökkirannan vesi uimakelvotonta tai kuinka sairaina me kohtaamme vanhuuden. Minä haluan antaa ihmisille neuvoja ja vinkkejä omaan elämään ja unohda tässä kohtaa ne kiinalaiset, sillä heidän hyväkseen mulla ei ole itään annettavaa, tai on aika vähän 🙂

Tekeekö sulla koskaan mieli heittäytyä ”tuhmaksi” ja tehdä jotain paheellista, syödä esim. jotain huonoa ja epäterveellistä? Tekee, ja teenkin niin, en todellakaan ole mikään yli-ihminen tässä asiassa! Lakritsi ja suklaa ovat paheitani, etenkin keksisuklaa… Ja tänään ostin mustikkapiirakkaa YLEn myyjäisistä. Ja siinä piirakassa on sekä vehnää että sokeria (mutta ei hiivaa tai maitoa) ja syön sen silti. Kokonaan. En siis elä täysin vehnätöntä ja sokeritonta elämää, vaikka pääosin näitä aineita vältänkin. Yritän kuitenkin elellä fiksusti viikolla, ja sitten herkutella viikonloppuisin. Mutta kyllä, olen paheellinen ihminen, aina sopivasti, välillä.

Mikä on pahin ekosyntisi? Entäs ihmisten pahimmat ekosynnit yleisesti?
Tämä on helppo: lentäminen. Yleisesti pahimpina yksityisihmisten ekosynteinä pidän sitä hullua määrää tavaraa, mitä kaikki ”muka tarvitsevat”. Jatkuvaan shoppailuun toisaalta myös pakotetaan: nykytavarat ja vaatteet ovat hajoamispisteessä entisaja kestokamaa nopeammin ja niiden korjaaminen on usein kalliimpaa kuin uuden ostaminen. Pidän yksityisautoilua (ja vuosittaisia kaukomatkalentoja) ekosynteinä, mutta ymmärrän kyllä maamme vaikean infran ja sen, että helsingin ulkopuolella on melko surkea julkinen paikallisliikenne (paria isoa kaupunkia lukuunottamatta). Pidän isoina ekosynteinä myös sitä hullua lihan- ja maitotuotteiden kulutuksen määrää, jota kylläkin kaikkialla maailmassa harrastetaan, ei vaan Suomessa.

Entä millainen olisi Noora S:n mielestä täydellinen maailma?
Voi miten vaikeaa… Mielestäni täydellisessä Suomessa (en voi vastata laajemmassa mittakaavassa) palattaisiin ajassa vähän taaksepäin ja palautettaisiin lähikaupat, lähipalvelut, lakkautettaisiin kaikki saakelin Idea Parkit ja Ikeat ja Flamingot, eikä näin pakotettaisi ihmisiä autoilemaan kauas kotoaan, ostamaan ja kokemaan asioita, jotka voisivat olla paljon lähempänäkin. Suomessa pitäisi ajatella paljon paikallisemmin!

On absurdia, että vaikkapa kuntien ruokahuolto joutuu usein ostamaan ruoka-aineita vaikka mistä kaukaa (kiitos kilpailutuksen) sen sijaan, että oman paikkakunnan ja lähialueen tuottajat valjastettaisiin tuottamaan ruokatavaraa koulujen, vanhainkotien, työpaikkojen ja sairaaloiden tarpeisiin. Miten ulkomailta Suomeen roudattu porkkana voi mitenkään olla kotimaista halvempi? Tällaisia samanlaisia esimerkkejä on vaikka kuinka paljon! Paikallisuudelle pitäisi antaa ekoarvoa!

Ruoasta puheenollen: haluaisin Suomeen samanlaisen leipomokultturin kuin vaikkapa Pariisissa ja Berliinissäkin: leipä ei ole siellä parin ison firman brändäämää ruokaa, vaan jotakin, jota saa alakerran leipomosta tai kioskista. Leipä leivotaan siellä missä se syödään. Haluaisin myös Suomeen kukoistavan luomutuotannon, jossa luomutuottajat saisivat tukea toisistaan, kutsun tätä ideaani ”luomuklustereiksi”. Tarkoitan, että luomutuottajien olisi hyvä sijaita maantieteellisesti ympäri Suomea ryppäissä, jolloin toimijat voisivat hyödyntää keskenään ehkä samoja resursseja nykyistä paremmin, perustaa yhteisiä maatiakauppoja, hoitaa tuotteiden kuljetukset yhdistämällä voimansa jne.

”Kirjailija, kalastaja Pentti Linkola on sitä mieltä, että lasten hankkiminen on suurin ympäristörikos. Vastuullinen vaikuttaja -lehden haastattelussa hän sanoo, maailmassa on vain yksi ongelma ja se on se, että täällä on liikaa ihmisiä. Kaikki muut todelliset ongelmat johtuvat tästä eikä ihmiskunnalla ole mahdollisuutta selvitä.”
Maailmassa ON paikoitellen liikaa ihmisiä ja juuri tästä johtuvat monet ongelmamme, varmaan lähes kaikki, juuri kuten Linkola sanoo. Mutta miten rajoittaa ihmisten lisääntymistä? Ehkä ihmiskunta on ansainut sen, mihin se on ajamassa itseään.

Haluatko tulevaisuudessa lapsia?
Lapsi o tervetullut, mutta mihinkään hormonihoitoihin tai muihin toimenpiteisiin en ryhtyisi. Tapahtukoon niin kuin luonto märää.

Meinaatko itse ottaa rokotteen jos sikainfluenssa rokotetta tarjotaan?
On tarjottu, en ottanut.

Liikunnasta: mitä lajeja harrastat ja kuinka usein?
Kesällä urheilin Berliinissä paljon: astangajoogaa neljästi viikossa ja paljon käveyä ja pyöräilyä. Nyt syksyllä ole viimekeväiseen tapaani käynyt kerran viikossa etnnobic-tanssitunneilla ja lisäksi harrastan astangajoogaa kahdesti viikossa. Liikun pyörällä, paitsi näin talvisaikaan kävelen paljon (fillari on jo talvisäilössä) ja jos o nihkeä ilma tai kova kiire, otan bussin tai sporan.

Millainen on unirytmisi?
Nukun yleensä 8 tuntia, joskus 7. Menen nukkumaan suunilleen puolenyön aikaan ja nukun melkein aina erinomaisesti ja keskeytyksettä koko yön ja hyvä ui, se okin e-rit-täin tärkeää!

… Siinä! Olipas paikoitellen henkilökohtaista, huh. Seuraavassa osassa puraeudun kosmetiikka-aiheisiin kysymyksiinne.