Luomutilalla

Berliini-postauksia on vielä monta, monta jäljellä. Onneksi! Kuinka ihanaa onkaan palata kesälomafiiliksiin pitkin syksyä!

Piipahdimme viimeisellä Berliini-viikollamme Sabines Bio Bauernhofilla, joka uskoakseni edustaa melko tyypillistä, saksalaista luomutilaa.

Pihamaalla oli asuntoautoja ja -vaunuja…

… Possuja…

…Lehmiä…

…Poni, jonka ”asia” herätti meissä hilpeyttä…

…Sekä lomailevaa porukkaa, jota kunnioitin sen verran, että laitoin kameran kassiin. Meno oli rentoa: jengi otti aurinkoa, joku pelasi jalkapalloa ja yksi porukka palasi ponisafarilta. Omaan makuuni paikka oli hieman liian nuhjuinen, enkä oikein koskaan ole välittänyt karavaanarimeinigistä. Älkää silti ymmärtäkö väärin, en todellakaan vaadi mitään viiden tähden hotellia viihtyäkseni! Paikka ei vaan ollut omaan makuuni. Muut sen sijaan näyttivät viihtyvän erinomaisesti ja tunnelma oli oikein leppoisa. Maatilan eläimet olivat myös aivan ihania, olen heikkona etenkin possuihin! Toivottavasti minulla on jonain päivänä oma maatila. Siellä tulevat asustamaan possut, vuohet, lampaat ja minun onnellinen perheeni, idylli!

Vietimme maatilalla reilun tunnin, josta suurin osa kului Sabinen ravintolassa. Kiva sisustus, eikö?
…NOT! Mutta hei, ei kaikkialla voi aina olla vaaleaa tyylikkyyttä! Kuvassa on melko tyypillistä, perinteistä, saksalaista designia, joka itselleni on lähinnä nostalgista, koska olen viettänyt lapsuudessani monia, monia kesiä Itävallassa ja Saksassa. Minä viihdyin siis hyvin!

Entäpä ruoka sitten? Jos joku on kuvitellut, että luomuruoka ei voi olla rasvaista ja epäterveellistä, katsokaapa tätä.

Erittäin rasvaista – ja hyvää! Oma salaattini oli pyttäriä huomattavasti kevyempi, mutta megaiso annos silti. Riittipähän sekä salaattia että pyttäriä molemmille.

… Eikä olut hävinnyt koossa ruoka-annoksille!

Ihan oikeasti: miten kukaan voi juoda tällaisia määriä bisseä? En käsitä. Minä varmaan räjähtäisin, jos joisin edes puolet. Kuva on siis erittäin feikattu, minä en kaljaa juo. Se tosin tuoksuu hyvälle!

Ruokailun jälkeen sanoimme heipat possuille ja jatkoimme matkaa. Päätin reissussa, että Suomeen palattuani otan vihdoinkin asiakseni vierailla suomalaisilla luomutiloilla (olen käynyt vain yhdellä). Raporttia seuraa siis heti, jahka vaan saan itseni ”tiloihin”. Vinkki luomutilallisille: mut saa kutsua kylään, lupaan tulla vierailulle!