Kasvisruokavalio ei ole vaaraksi luustolle
En ole kasvissyöjä, mutta syön erittäin kasvispainotteisesti. Popsin paljon vihanneksia, hedelmiä ja kalaa, ehkä kerran kuussa syön luomulihaa. Lehmänmaitotuotteita en juuri käytä, Ehrmannin maitorahkaa lukuunottamatta. Syön sitä noin kerran viikossa marjojen ja hunajan, inkiväärin ja basilikan kanssa. Muista maitotuotteista poiketen, Ehrmannista ei tule vatsa kipeäksi ja marjojen sekä hunajan kanssa tämä on The Herkkuani, josta toki voisin luopua, mutten ole vielä niin pitkällä ”täydelliseksi ihmiseksi kehittymsiessä” että osaisin lopettaa marjarahka-tapani. Mutta ehkä on fiksua kuitenkin syödä maitotuotteita vain kerran viikossa, sen jokapäiväisen perussuomalaisen kuluttajan tapaan. Olen siis aika hyvä ihminen, ehkä…?
Joitakin paheita pitää ihmisellä olla, mutta yleinen harhaluulo on, että tarvitsemme maitotuotteita päivittäin! Kuvitellaan, että jos ihminen ei syö maitotuotteita, ovat luut vaarassa. Meidät on aivopesty maitoteollisuuspropagandalla luulemaan, että maito on ainoa tapa pitää luut kunnossa. Maito kuuluu poikasille ja meille muille maidon tulisi ennemminkin olla harvinaista herkkua, ei välttämättä jokapäiväinen ruoka-aine. Etenkin aikuisten maidon käyttäminen janojuomana on minusta hämmentävää. Vähän kuin aikuinen äijä imisi tuttia.
Aina kun puhutaan kalsiumista ja D-vitamiinista, maitoa pidetään itsestäänselvänä ykkösenä. D-vitamiinia saa kalasta (suomalaisten tulisi syödä kalaa 2-3 kertaa viikossa) sekä auringonvalosta. Kalsiumia puolestaan – joka on meille tietenkin tärkeä rakennusaine – sitä saa palkokasveista, vihreistä lehtivihanneksista, seesaminsiemenistä (vaikkapa tahinista), nokkosesta, pähkinöistä ja kaalista, josta se itseasiassa imeytyy maitoa paremmin! Kalsiumia on siis tarjolla kasvissyöjällekin vaikka missä, kunhan syö monipuolista ruokavaliota!
Maitoteollisuus on laiskistanut meidät luopumaan terveellisistä vihanneksista ja siemenistä luomalla helppoja, nopeasti hotkaistavia tuotteita, joita syömällä kyllä saamme D-vitamiinia ja kalsiumia, mutta jonka myötä menetämme paljon muita tärkeitä ravintoaineita. Niiden saamista korvataan sitten lisäravintein ja pillerein: ei mitään järkeä.
Jotta ette nyt repisi pelihousujanne, kuten Voi-postauksen kommenttiosiossa kiteytän vielä: ihmisen luut tarvitsevat kalsiumia ja D-vitamiinia, mutta maitotuotteet eivät ole suinkaan ainoa ja edes paras tapa ylläpitää terveellistä luustoa.
Tässä vielä pieni murunen maailmalta tutkimuksesta, joka antaa pohjaa sille, että kasvissyönti on paitsi ekologista, myös turvallista luustolle.
”Tuoreen tutkimuksen mukaan kasvissyöjien ja etenkin vegaanien luut ovat hieman sekasyöjien luita hennompia, mutta ero on niin pieni, ettei se käytännössä vaikuta luuston terveyteen, kertoo uutispalvelu Duodecim.
Vietnamilaistutkijoiden väite perustuu yhdeksän aiheesta tehdyn tutkimuksen yhteisanalyysiin. Yhteensä tutkimuksiin oli osallistunut 1 880 naista ja 869 miestä. Tutkimuksista neljä oli länsimaisia ja loput aasialaisia. Yhdessä tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisia vegaaneja.
Kasvissyöjien luuntiheys oli noin 4 % ja vegaanien 6 % pienempi kuin sekasyöjien. Ero oli vielä pienempi lakto-ovovegetaristeilla eli kasvissyöjillä, jotka syövät myös maitotuotteita ja kananmunaa. Heidän luuntiheytensä oli vain 2 % pienempi kuin sekasyöjien”.
-lähde:HS.fi (alkuperäinen raportti löytyy täältä)
American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä julkaistu tutkimus on todellakin tervetullutta tietoa, I say!
Psst… Niille, jotka eivät tiedä: tarvitsemme siis D-vitamiiinia, jotta kalsium imeytyy ja pääsee vaikuttamaan luustoon vahvistavasti. Siksi tarvitsemme molempia, mutta niitä ei tarvitse saada samasta ruoka-aineesta!